Kuvaaja V. Barsokevitsch. CC by 4.0, Museovirasto-Musketti. |
Kuopion kaupunginkirjaston Minna Canth -arkistossa on 9.9.1891
päivätty kirje, jossa on sievä pieni piirros sohvasta. Kirje on osin Venny
Soldanin, osin Juhani Ahon kirjoittama kutsu heidän häihinsä (häät pidettiin 21.9.1891).
Kirje alkaa:
"Rakas
rouwa Canth!
Me
emme anna sen tuoksun jäädä tuntumatta emmekä sen hilpeyden hukkaan haihtua.
Kewään
kewät kestää 21 p:ään t.k. [= tätä kuuta], jolloin meidät wihitään – meidät nimittäin wihitäänkin. Ja jos Te
silloin tahtoisitte meitä läsnäolollanne kunnioittaa,
niin kiittäisimme Teitä!"
Kirjeessä on sohvapiiroksen vieressä ruotsiksi kysymys:
"Tunnetteko tämän sohvan?" Sohva on mitä ilmeisemmin Kanttilan
salongin sohva, joka oli ostettu jo Jyväskylän aikoina ja joka koristaa
nykyisin Kuopion korttelimuseon Minna Canth -huonetta. Kesällä 1891 – Kuopion laulujuhlien kesänä – Minna Canth oli
viettänyt paljon aikaa Juhani Ahon ja Venny Soldanin kanssa ja sai, kuten
tapana oli, ilmeisesti paidan toimistaan pikaromanssin "puhemiehenä".
Kirjeen
jälkiosassa kiitellään Minna Canthia: "Mistä kaikesta onkaan meidän
kiittäminen Teitä! Kun me isosimme niin Te ruokitte meitä, kun me janosimme,
niin Te juotitte meitä, kun me olimme murheel[l]iset, niin Te lohdutitte meitä,
kun maailma meitä wainosi, niin suojelitte meitä [...]". Tämä jälkiosa,
mutta vain jälkiosa on painettu Juhani Ahon kirjeitä -teokseen ja yhdistetty 25.1.1891 kirjoitetun kirjeen
alkuosaan, ikään kuin kyseessä olisi yksi kirje (Niemi 1986, nro 136). Tämän
kirjeen ovat allekirjoittaneet Juhani Aho ja Kasimir Leino: he ylistävät siinä
Canthin Papin perhettä tultuaan juuri
näytelmän ensi-illasta Suomalaisesta teatterista.
Molemmat
kirjeet ovat Kuopion kaupunginkirjaston Minna Canth -arkistossa. Kerrataan
vielä: on kaksi kirjettä, toinen Papin
perheen ensi-illan jälkeen tammikuussa 1891 – päiväys 25.1.1891, allekirjoitus
Juhani Aho ja Kasimir Leino. Toinen kirje
on Juhani Ahon ja Venny Soldanin yhdessä kirjoittama kutsu pariskunnan
pienimuotoisiin häihin syyskuussa 1891; kirjeen päiväys on 9.9.1891. Riitta
Konttisen teoksessa Venny Soldanin taiteilijantiestä (1996) ei mainita tätä
kutsukirjettä eikä kutsua häihin, vaikka teoksessa kuvataankin varsin
yksityiskohtaisesti Aho–Soldan-romanssin kehittymistä. Ilmeisesti kirjan tekijä
ei tiennyt kirjeen olemassolosta, koska Juhani
Ahon kirjeitä -teoksessa Ahon ja Kasimir Leinon kirjeeseen oli yhdistetty
Ahon ja Venny Soldanin kutsukirjeen loppu.
Rakkaustarina,
joka alkoi Kuopion laulujuhlilla kesällä 1891 on luettavissa paitsi
asianomaisten myös Minna Canthin kirjeistä (Kannila 1975). Venny Soldan oli
tullut Kuopion laulujuhlille tarkoituksenaan maalata Canthista muotokuva, joka
ei kuitenkaan onnistunut: "sanoo, että minua on kauhean vaikea maalata.
Kolmasti olen jo istunut. Siihen sijaan hän maalasi Jussi Brofeldtin [= Ahon]
ja se kuuluu olevan hyvä", kirjoittaa Minna Canth tyttärelleen Ellille
(Kannila, kirje nro 342). Minna Canth tunsi jo ennestään Venny Soldanin tädin
Edlan, joka oli ollut hänen opettajansa Jyväskylän seminaarissa 1860-luvulla ja
jonka luona hän oli asunut. Juhani Ahoon
Minna Canth oli tutustunut 1880-luvun alussa. Venny Soldan ja Juhani Aho
tutustuivat vasta laulujuhlilla, vaikka tunsivatkin etäisesti toisensa.
Juhani
Aho (alkuaan Brofeldt) (1861–1921)
syntyi Lapinlahdella ja kävi Kuopion lyseota 1872–1880. Leskeksi jäänyt Minna
Canth palasi seitsemine lapsineen Jyväskylästä Kuopioon 1880, siis samana
vuonna kuin Aho pääsi ylioppilaaksi. Aho lähti kuitenkin opiskelemaan Helsingin
yliopistoon. Tosin hän kirjoitteli Kuopion lehtiin ja kävi melko usein
kotiseudullaan.
Juhani Ahon nuorempi
veli Kaarlo (Kalle Brofeldt) antoi lyseolaisena Minna Canthin kahdelle
vanhimmalle tyttärelle latinantunteja ja oli mukana Kanttilassa kokoontuvassa
nuorten Oras-kerhossa. Minna Canth lähetti Kaarlolle kirjoittamassaan kirjeessä
19.6.1883 ensi kerran terveisiä myös Juhani-veljelle ja toivoi tältä avustuksia
suunnitteilla olleeseen "Naisten Lehteen". Juhani Aho ja Arvid
Järnefelt käväisivät Kanttilassa 1883 ja Canth kirjoitti sen johdosta
kirjeessään Hilda Aspille lokakuussa 1883:
"[...]
minua tuo Jussi Brofeldt miellyttää oikein paljon. Hän on kirjoittanut kaksi uutta novellia, jotka joulun jälkeen tulevat
ulos painosta. Niin, hän on todella hauska
nuorukainen." (Kannila nro 77).
Sanamuoto viittaa siihen, että tuttavuus on vasta alussa.
Canth tarkoittaa novelleja Kievarinpihalla ja Muudan markkinamies,
jotka ilmestyivät Werner Söderströmin kustantamana 1884. Juhani Aho lähetti
puolestaan kirjeessään Kaarlo-veljelle maalis-huhtikuussa 1884 terveisiä
"rouva Canthille".
Juhani
Aho oli vähän päälle kahdenkymmenen tutustuessaan Kanttilan rouvaan, joka oli
vuotta vaille neljänkymmenen. Minna Canth arvosti nuoren Ahon ensimmäisiä
novelleja ja varsinkin romaania Rautatie,
jota kehui kirjeissään, kuten elokuussa 1884 kirjeessä Kaarlo Brofeldtille:
"Kerro hänelle kiitollisuuteni, kunnioitukseni, ihastukseni [...] eläköön
Juhani Aho!" (Kannila nro 107 elokuu 1884).
Esikoisnovellia Kievarin pihalla Canth hiukan kritisoi, mutta kehuu nimenomaan Ahon kykyä kuvata eläimiä: "Mutta siat
ja koira ja kärpäset ja hollimies ja isäntä – mainioita!" (Kannila nro
103). Kievarin pihalla -novellissa yhtenä kertojana on koira nimeltä
Vahti – ehkäpä ensimmäistä kertaa toislajinen saa inhimillisen äänen
suomalaisessa kirjallisuudessa. Eläimen elämäkerran kirjoittaminen oli
kirjallinen muoti Anna Sewellin vuonna 1877 ilmestyneen menestysteoksen Black Beauty: The Autobiography of a Horse (suom. Uljas Musta) myötä. Kyse ei ollut faabelista, eläinsadusta, vaan
yrityksestä tosiaankin nähdä maailmaa toislajisen eläimen näkökulmasta.
Kirjeessä
Kaarlo Bergbomille 2.10.1884 käy ilmi, että Canth oli tuolloin hyvin selvillä
Ahon tekeillä ja suunnitteilla olevista töistä; Aho oli menossa mm. Nilsiään
tutustuakseen Paavo Ruotsalaisen leskeen
aikomuksenaan kirjoittaa herännäisistä – mikä sitten toteutuikin useissa
teoksissa. Työmiehen vaimoa
kirjoittaessaan Minna Canth puolestaan luki tekeillä olevaa työtään Elisabeth
ja Kaspar Järnefeltille sekä Juhani Aholle, joiden kiitos rohkaisi
kirjoitustyössä (Kannila nro 108). Aho ylisti sitten näytelmää kirjeessään
Minna Canthille 28.1.1885 palattuaan Työmiehen
vaimon ensi-illasta (Niemi nro 100).
Marras-joulukuussa
1885 Juhani Aho asui Kanttilassa "ilman eestä, hyvän puheen
palkoilla", kuten Aho kirjoittaa Kaarlo-veljelle (Niemi nro 76). Samassa
yhteydessä hän luonnehtii Minna Canthia seuraavasti:
"Rouva
on remakka ja epäloogillinen, mut muuten menee kyllä mukiin. Canthilla on erittäin hyvä
pitemmän novellin aihe taas. Mitä hänen kirjoituksestaan
arvelet? Hyvää ja huonoa, hullua ja viisasta sekaisin!"
Samaan aikaan Canth kirjoittaa Kaarlelle: "Olemme
jotenkin hyviä toveria Jussin kanssa, teeme ahkerasti työtä emmekä kuluta aikaa
turhaan. Väittelemme kovasti aina väliin [...]" (Kannila nro 148). Juhani
Ahon mainitsema Canthin tekeillä oleva novelli oli tuleva klassikko, Köyhää kansaa, Holpaisen Marin
murtumisen unohtumaton kuvaus – joka sai oivaltavan uudelleen tulkinnan Jyrki
Nissisen sarjakuvassa: siinä Holpainen on tummapintainen maahanmuuttaja ja
piirrostyyli yhtä lohduton ja koruton
kuin itse teos (Minna & miehet:Minna Canthia sarjakuvina, 2010).
Juhani
Ahon ja Minna Canthin välillä oli keskinäistä kehumista, mutta myös
taiteellista kilvoittelua. Tunnetun välirikon aiheena olivat mm. ajatukset
seksuaalimoraalista. Ahon kirje Eero Järnefeltille 24.11.1884 valaisee
näkemysten erilaisuutta tässä asiassa: Aho hämmästelee Canthin tietämättömyyttä
siitä, miten yleistä oli tavallisten porvarillisten miesten käydä bordelleissa
(Niemi nro 65).
Välirikon
vaiheet on luettavissa paitsi tutkimus- ja elämäkertakirjallisuudesta myös
suoraan molempien kirjedokumenteista. Papinperheen aikoihin välit olivat kuitenkin jälleen hyvät. Kuopion laulujuhlien
kesänä 1891 retkeiltiin Puijolla, Myhkyrillä, Niuvanniemessä, Väinölänniemellä.
Minna kertoo retkistä kirjeissään tyttärelleen Ellille, ja Juhani Ahokin
muistelee erästä Puijon retkeä kirjeessään Vennylle elokuussa 1891 (nro 141
Niemi). Avioiduttuaan Juhani Aho kävi Vennyn kanssa silloin tällöin
Kanttilassa, mistä on mainintoja Minna Canthin kirjeissä. Minna Canthin kuoltua
Juhani Aho kirjoitti Päivälehden vuoden 1897 joulualbumin (Nuori Suomi VIII) muistokirjoituksen Muutamia muistelmia Minna Canthista, jossa mainitaan myös Kanttilan
"resoorisohva".
Palautuivatko
välit siltikään koskaan ennalleen? Oliko se edes mahdollistakaan, kun ihmiset
joka tapauksessa muuttuvat. Ehkä parhainta vaihetta oli ystävyyden alku.
Lokakuussa 1884 kirjoittamassaan kirjeessä Juhani Aholle (Kannila nro 114) Minna Canth aloittaa innostuneella,
toisteisella puhuttelulla: "Hyvä, hyvä, hyvä, hyvä / Hyvä herra
Brofeldt" ja surkuttelee, että Aho on lähtenyt pois eikä ole hänen
kanssaan lukemassa sosiaalisia kysymyksiä käsittelevää teosta. Minna visioi tulevaisuuden
utopian:
"Ja
silloin rakastetaan ei ainoastaan ihmisiä, veljiä mutta myöskin eläimiä, kasvia, koko luontoa."
Pitikö Juhani Aho – luonnossa viihtynyt melankolikko –
ajatusta "hulluna tai viisaana" (vrt. edellä siteerattu Ahon kirje
Kaarlo-veljelle 1885), emme tiedä. Hän viittaa Minna Canthin utopioihin
muistokirjoituksessaan. Yhden ajan hulluus voi kuitenkin olla toisen ajan
viisautta. Tämä Canthin tulevaisuuden utopia ei kuulosta yhtään hullummalta
2010-luvulla.
Lähdekirjallisuutta
– Kannila, Helle (1973) Minna Canthin kirjeet. Helsinki: SKS.
– Konttinen, Riitta (1996) Boheemielämä. Venny
Soldan-Brofeldtin taiteilijantie. Helsinki:
Otava.
– Niemi, Juhani (1986) Juhani Ahon kirjeitä (Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran toimituksia 441). Helsinki:
SKS.
– Ranta, Ville & Lietzén,
Mika (2010) Minna &
miehet. Minna Canthia sarjakuvina. Oulu: Asema /
Kuopion taidetoimikunta.
Kirjoittaja: FT Tua Korhonen
Kirjoittaja: FT Tua Korhonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti