Näytetään tekstit, joissa on tunniste naiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naiset. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

”Miss Farkku-Suomi, lähtään sekoilemaan…”

Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi
 

Miss Farkku-Suomi (2003) kertoo 1970-luvun Oulusta ja pojasta nimeltä Välde. Kauko Röyhkä, oikealta nimeltään Jukka-Pekka Välimaa, on myöntänyt romaanin olevan omaelämäkerrallinen. 

 

Romaaniin perustuva Matti Kinnusen ohjaama samanniminen elokuva sai ensi-iltansa elokuussa 2012 (löytyy myös kirjastosta). Miss Farkku-Suomi –romaanille on myös ilmestynyt itsenäinen jatko-osa, Poika Mancini (2013).

 

Teinipoika Välde on koululuokassaan oman tien tallaaja eikä hänellä ole paljoa ystäviä. Välde ei ajelehdi massojen virrassa eikä diggaa samoja bändejä kuin luokkakaverit, vaan on kiinnostunut ”homojen musiikista”, kuten Lou Reedistä ja David Bowiesta.

 

Kerran bileissä Välde tapaa hengenheimolaisensa Sasun ja liittyy tämän bändiin. Sitä kautta hän saa ystäviä ja tietysti naisia. Nuoren Välden elämä on lopulta tasapainoilua kolmen naisen välillä: Välde tutustuu kiehtovaan kolmekymppiseen taiteilijaan Karaan ja luokkakaverinsa Piken pikkusiskoon, joka on hurjan ihastunut rokkari-Väldeen. Kuitenkin Pike, josta on tullut kaikkien tuntema Miss Farkku-Suomi, on tärkein Väldelle. Mutta saako Pike koskaan tietää sitä?

 

Miss Farkku-Suomi kertoo raikkaasti ja virkistävästi teini-iän ahdistuksista, ulkopuolisuudesta, rakkauksista ja rockista. Kirjan parasta antia on teiniangstin kuvaamisen lisäksi rehellisen leveällä murteella kirjoitettu, aidontuntuinen dialogi.

 

Muista myös Kauko Röyhkän samanniminen albumi (2001).

 

 

Laura

maanantai 3. lokakuuta 2016

Kristiina Vuori: Kaarnatuuli


Kaarnatuuli on Kristiina Vuoren varsin tiheään tahtiin ilmestyneistä romaaneista viides. Kuitenkin Kaarnatuuli on hänen romaaneistaan ensimmäinen, joka perustuu todelliseen ja historiallisesti eläneeseen henkilöön. Kristiina Vuoren jokaisella kirjoittamalla sivulla heijastuu lukijalleen hänen laajamittainen taustatutkimuksensa silloiseen ajanhenkeen, miljööseen ja yhteiskuntaan.

Valpuri Innamaa, romaanin monisyinen päähenkilö, on jo todellisilla ansioillaan ja elämäänsä elämään nähden selkeästi ansainnut tulla kirjoitetuksi laajamittaiseksi historialliseksi niteeksi. Hän oli romaanin kuvaamalla aikakaudella 1500-luvulla moderni ja aikaansa huomattavasti edellä liikkuva nainen, jossa voi havaita varhaisia feministisiä vahvuuksia. Jälkimaailma tuntee hänet suurmaanomistajana, laivanvarustajana sekä kylmäpäisenä yrittäjänä, mutta ennen kaikkea naisena, joka ei antanut sukupuolensa rajoittaa itseään. Valpurin keinot selviytyä miesten tuolloin hallitsemassa yhteiskunnassa leskenä ja äitinä tekevät romaanille mielenkiintoisen kehyksen selviytymistarinan muodossa. Kaarnatuuli käynnistyykin vauhdikkaasti mestauslavalta Valpurin menettäessä ensimmäisen miehensä tuomittuna maanpetturiksi ja tätä seuraa yhteisen omaisuuden päätyminen takavarikoiduksi kruunulle. Valpuri Innamaa jää tuomitun rikollisen leskenä tyttärineen puille paljaille, mutta juoni päällystyy hänen päätökselleen muuttaa kohtaloaan. Valpurin tarina ei kirjan sivuilla kuitenkaan muodostu perinteiseksi voimaantumistarinaksi. Valpurin tie kaupankäynnin saralla Turusta käsin kuvataan Valpurin ihmissuhteiden johteena aidolla ja realistisella tavalla.

Ihmissuhteet ovatkin vahvemmassa osassa kirjaa kuin Valpuri Innamaan liiketoiminta itsessään. Valpurista saa inhimillisen käsityksen jo kirjan alkumetreillä, eikä häntä onneksi esitetä virheettömänä sankarimaisena hahmona. Valpuri Innamaan elämä neljän aviomiehen ja perheenäidin asemassa kahdenkymmenen vuoden ajalta sisältää inhimillisiä valintoja ja virheitä, mikä luo romaaniin sen tarvitsemaa humaaniuutta sekä samaistumismahdollisuutta lukijan itsensä osalta. Valpuri esitetään ihmisenä, joka tiedostaa heikkoutensa: kärsimättömyytensä, ahneutensa ja kiivautensa. Valpuri rakastaa ja elää, kuten hän itse haluaa ja tehden siitä omalla toiminnallaan myös mahdollista yhteiskunnallisella tasolla. Liiketoimelliset yksityiskohdat eivät hallitse romaania kuitenkaan liikaa missään vaiheessa, vaan kulkevat romaanissa juonenkulun kannalta hyvin asetellusti mukana. Valpurin kanssakäyminen tyttäriensä kanssa jää mielestäni hieman taka-alalle muiden juonenkäänteiden vyöryessä päälle ja sitä olisi voinut syventää hieman enemmän sivumäärään nähden.

Pidin eritoten tavasta, jolla Vuori kuvaa 1500-luvun Turkua ja aikakauden elämään liittyviä vitsauksia. Lääkinnällisiä yksityiskohtia lisäämällä Vuori on saanut paljon syvyyttä kuvaukselleen esimerkiksi kaupunkia vaivannutta ruttoepidemiaa kohtaan. Entisaikojen lääkintäkeinot ovat niin huvittavia kuin makaaberejakin nykyihmisen ymmärrykselle.

Kristiina Vuorea jo aiemmin lukeneena sanoisin Kaarnatuulen olevan hänen tähänastisista romaaneistaan kokonaisuutena onnistunein. Tekstinasu on yhtenäinen ja helppolukuisuus tekee lukukokemuksesta miellyttävää ja jouhevaa. Vuoren tapa hyödyntää tekstissään vanhahtavia sanoja sekä sanontoja tuo tekstiin elävyyttä ja uskottavuutta. Kaarnatuulen loppuun jo aiemmissa Vuoren kirjoissa liitetty kirjan vanhankielisiin sanoihin kohdistuva sanasto on myös viihdearvollinen lisä, tosin ei tekstin ymmärtämisen kannalta mitenkään oleellisen tarpeellinen. Vanhahtavat sananparret on tekstissä itsessään jo liitetty tajuttavalla tavalla osaksi aihepiiriä.

Historiallisessa romaanissa Vuori on taitavasti hyödyntänyt todellisia ja kuvitteellisia tapahtumia yhtenäiseksi kokonaisuudeksi luoden näin mielenkiintoisen ja toimivan, väritetyn elämänkerrallisen tarinakokonaisuuden.


Teksti: Anni Koskinen, kuva-artesaaniopiskelija





perjantai 9. lokakuuta 2015

Yllättäviä yhtäläisyyksiä nykyaikaan





Usein ajatellaan, että entisaikoina naimisiin mentiin nuorena. Tämä mielikuva ei ole aivan oikea, sillä avioitumisikä oli jo vuosisatoja sitten lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta. Syyt olivat samoja kuin nykyään: taloudelliset edellytykset perheen perustamiselle saavutettiin vasta kolmenkymmenen ikävuoden lähestyessä. Tämä koski sekä 1700-luvun piikoja ja renkejä että nykyään 2000-luvun opiskelijoita ja pätkätyöläisiä. Naisen kannalta oli taloudellisesti kannattavinta syntyä varakkaan isännän tyttäreksi; mielellään vieläpä ainoaksi tai ainakin vanhimmaksi tyttäreksi. Se takasi kaikkein varmimmin pääsyn jonkin talon emännäksi. Talonemännät olivat arvostettuja ja heidän sanansa painoi. Naisiin liittyvissä oikeudenkäynneissäkin käräjille voitiin kutsua todistamaan joukko ”hyvämaineisia emäntiä”. Naimattoman naisen sana painoi päätöksenteossa huomattavasti vähemmän.

Ihanteena oli, että nuorten naimattomien naisten tuli oppia vain lähinnä kotitöitä, jotta heistä tulisi aikanaan  kunniallisia perheenemäntiä kasvattamaan seuraavaa sukupolvea valtakunnalle. Miesten ja naisten työt erotellaan teksteissä, mutta arjessa ei ollut vara valita mitä itse kukin teki. Piikatytön mahdollisuudet avioliittomarkkinoilla kasvoivat ikävuosien ja taitojen karttuessa, kun taas säätyläisneidon mahdollisuudet heikkenivät. Mouhijärveläisen torpantyttären Annan tarinasta käy hyvin ilmi halu parantaa omia elinolosuhteitaan lähtemällä kotoa palkkatyöhön.

Entisaikaan oli myös sinkkuja, joskaan heitä ei tietenkään tällä nimellä kutsuttu. Entisajan naimaton nainen ei elänyt maaseudulla koskaan yksin. Hänen taustallaan oli aina perhe ja suku, jotka monin eri tavoin vaikuttivat hänen elämäänsä ja ratkaisuihinsa. Vain hyvin harva oli täysin yksin vailla turvaa. Asuipa naimaton nainen perheessä tai yksin, suku- ja perhetausta seurasi häntä aina jollain tasolla. Se määritti naisen aseman yhteisön jäsenenä. Se vaikutti myös hänen tekemiinsä valintoihin, mahdollisesti jopa siihen, synnyttikö hän aviottoman lapsen vai ei.

Yksinhuoltajuus oli monelle naiselle arkea, koska ehkäisyä ei tunnettu. Esiaviolliset suhteet olivat sallittuja ja hyväksyttyjä, jos kyseessä oli naisen perheen hyväksymä kosija. Ja vaikka lapsi olisi ollut satunnaisen suhteen seuraus, ei naista ajettu maantielle. Avioituminen nuorena oli mahdollista vain harvalle naiselle, vaikka sitä pidettiin ihanteena. Oli selvää, että avioitumista joutui odottamaan ja toisaalta sekin ymmärrettiin, että kohtalona saattoi joskus olla yllätysraskaus. Kautta aikojen nuoren naisen ongelma on ollut sama: suostuako poikaystävän kanssa seksiin vai ei? Jättääkö poika, jos ei suostu? Seurauksena saattoi olla ei-toivottu raskaus, mutta myös onnellinen avioliitto.

Myöskään uusperheet eivät ole pelkästään tämän ajan ilmiö. Entisaikaan kun ihmiset kuolivat suhteellisen nuorina ja mentiin uudelleen naimisiin syntyi uusperheitä, joissa oli sinun, minun ja meidän lapsia.

Sirkka

maanantai 9. helmikuuta 2015

Nainen saa tarpeekseen


Mirja Kuivaniemi: Siantappajat

”Olin elänyt valveunissa elämäni tärkeimmät hetket, kuvitellut ne enemmäksi kuin ne olivat olleet. Miehilleni olin ollut uskollinen, mutta itseäni pettänyt. Muutenhan kaikki olisi romahtanut kauan sitten. ”

Marian romahdus tulee, kun Jarkko ilmoittaa että on lähdössä jouluksi vaimonsa kanssa Italiaan. Jarkko ei voi käsittää, mikä Mariaa siinä ärsyttää. Eihän Maria ole ollut tyytymätön ennenkään! Jarkko yrittää saada yhden lemmenhetken Marian kanssa ennen matkaansa ja Marialle valkenee viimein, että Jarkko on sika. Niinpä hän ampuu kerrostalon pihalla Jarkkoa isoisältä perityllä siantappoaseella ja pakenee paniikissa autollaan. Maria ei aluksi tiedä minne hän on ajamassa, mutta tajuaa pian suuntaavansa kohti lapsuuden kotiaan, mummolaa.  

Kauhistuneen Marian ajatukset kiitävät asiasta toiseen, jokaisesta epäonnistuneesta miessuhteesta toiseen. Hän käy läpi suhdettaan Jarkon kanssa. Kiihkeää suhteen alkua, Jarkon vakuutteluja siitä, että Maria oli hänelle tärkeintä maailmassa ja salakähmäisiä tapaamisia ja matkoja. Muistelee epäonnistunutta avioliittoaan Paulin kanssa. Ja nuoruuden rakkauttaan Kyöstiä. Mummon mielestä Kyösti oli liian kiinnostunut nuoresta Mariasta ja kielsi miestä enää käymästä. Sitten Kyösti nai Birgitan ja Maria oli kuolla mustasukkaisuuteen. Niinpä Maria meni naimisiin Paulin kanssa. Myöhemmin Marialle selvisi, että Pauli oli lyönyt kavereidensa kanssa Mariasta vetoa. Avioliitto loppui siihen kun Pauli rakastui toiseen naiseen ja jätti Marian.

Kiertely ei kuitenkaan muuta sitä, että Maria ampui miestä. Syyllisyys alkaa painaa häntä. Eikä asiaa auta, että kuollut mummo sättii takapenkiltä. Marian vanhemmat kuolivat nuorena, joten mummo kasvatti Marian ja hänen pikkuveljensä. Pikkuveli oli mummon silmäterä. Maria jäi siis jo lapsena miehen jalkoihin.

Lapsuuden tuvassa Maria yrittää muistaa tarkasti edellisen illan tapahtumat. Vuosien aikana patoutuneet tunteet ja sanat pursuivat ulos kun Maria ymmärsi, että Jarkko halusi pitää sekä avioliittonsa että Marian. Maria oli siihen asti pystynyt huijaamaan itsensä uskomaan, että Jarkko jättäisi vielä vaimonsa. Jarkkoa ärsytti, että Maria yhtäkkiä heittäytyi hankalaksi. Jostain syystä, Maria otti keittiöstä mukaansa siantappoaseen ja juoksi lähteneen Jarkon perään. Ase laukesi, Jarkko kaatui maahan.

Maria ei tiedä osuiko hän ja oliko osuma kuolettava. Tai onko poliisi nyt hänen perässään. Marian on selvitettävä välinsä elävän tai kuolleen Jarkon kanssa. Keskeneräisiä asioita taitaa olla myös Kyöstin kanssa.

Mukaansa vetävä tarina tarpeekseen saaneesta Mariasta herättelee ajattelemaan suhdetta itseensä ja toisiin. Kuinka paljon voi antaa, saamatta itse sitä mitä haluaa? Itsetutkistelun lisäksi tarinassa on myös pilkahduksia mustasta huumorista. Haluan myös mainita, että lukeminen oli erityisen miellyttävää Kuivaniemen käyttämän kauniin kielen ansiosta. Hänen ympäristön kuvauksensa oli lähes runollista.

Heidi

perjantai 17. lokakuuta 2014

Kullankiiltoa brittiläisittäin


Chris Cleave: Voittamaton

Chris Cleaven teokset Little Been tarina ja Poikani ääni  ovat saaneet jatkoa. Uusin on juuri ilmestynyt nimellä Voittamaton. Vaikka teos on urheiluvetoinen, kyseessä on ihmissuhdetarina.

Brittiläiset kilpapyöräilijät Zoe Castle ja Kate Meadows ovat lajinsa huippuja . Vielä ei ole ratkennut, kumpi heistä on ykkönen. Jännitystä lisää se tosiasia, että Lontoon kesäolympialaiset ovat pian edessä. Zoe ja Kate tutustuvat toisiinsa pyöräleirillä ollessaan parikymppisiä. Nyt molemmat ovat 32-vuotiaita ja molemmilla on viimeinen mahdollisuus voittaa olympiakultaa. Zoe on ollut korkeimmalla korokkeella aikaisemmin kahdesti, voitettuaan kaksi kultamitalia Ateenan kisoissa vuonna 2004. Kate jäi silloin kotiin – hoitamaan vastasyntynyttä Sophie-vauvaa.  Zoe on heistä kilpailuhenkisempi, mikä aiheuttaa ristiriitoja, sillä Kate on paitsi pahin vastustaja kilpakentillä, myös Zoen ainoa ystävä. Naisten yhteinen valmentaja Tom on huolissaan Zoesta, huolimatta menestyksen tuomista suurista sponsorituloista ja huippukalliista asunnosta. Zoessa on jotain haurasta ja samalla itsetuhoista. Hänen viimeisin yhden yön deittinsä julkaisi Facebookissa kuvan, jossa mies poseeraa Zoen mitalit kaulassaan. Ei kiva.

Kate on heistä lahjakkaampi mutta ajattelee liikaa muita. Valmentaja kutsuu Katea ”tytöksi, joka lopettaa treenaamisen puoleksi vuotta kun isä kuoli”. Sellainen ei ole mahdollista huippu-urheilijalle. Katelta ei jäänyt väliin vain Ateena, vaan myös Pekingin olympialaiset. Sophie sairastui siellä leukemiaan ja pitkälliset hoidot oli aloitettava välittömästi kotimaassa. Onko Katen kohtalona jälleen hävitä Zoelle? Sillä Sophien sairaus on puhjennut uudestaan ja rankat sytostaattihoidot jatkuvat.

Kaikki keikahtaa päälaelleen, kun valmentaja joutuu kertomaan heille, että tänä vuonna Olympiakomitea on tehnyt sääntömuutoksen, minkä mukaan vain yksi pyöräilijä kustakin maasta saa osallistua olympialaisiin. Vaikka Kate ja Zoe ovat maailman nopeimmat, vain toinen heistä saa kilpailla. Mutta kumpi?

Lukijakunnasta karsiutuvat varmasti ne, jotka inhoavat urheilua kaikessa muodoissaan. Ihmissuhdetarinat ovat usein imeliä; Cleave onnistuu kuitenkin välttämään täydellisen saippuaoopperan, mutta luultavasti Hollywood ei. Olen nimittäin varma, että tästä tehdään elokuva.

Päivikki

perjantai 23. toukokuuta 2014

Satumaisempaa kuin elokuvissa




Alain Bonnard rakasti jo lapsena elokuvia. Hänen setänsä Bernard omisti pienen elokuvateatterin
Cinéma Paradisin. Kun setä halusi muuttaa uuden naisystävänsä kanssa viettämään leppoisaa eläkettä rannikolle, hän tarjosi Alainille mahdollisuutta jatkaa elokuvateatterin pyörittämistä, eikä Alain voinut vastustaa tarjousta.

Vanha elokuvateatteri alkaa täyttyä keskiviikkoiltaisin kun Alain keksii ruveta näyttämään vanhoja rakkauselokuvia myöhäisnäytöksinä. Näissä näytöksissä Alain kiinnittää huomionsa punatakkiseen naiseen. Ujo Alain vaihtaa naisen kanssa vain hymyjä, kunnes ystävänsä rohkaisemana ehdottaa erään näytöksen jälkeen illallista. Punastuen nainen suostuu.

Ravintolassa nainen kertoo olevansa Mélanie ja töissä antiikkiliikkeessä. Alain ja Mélanie uppoutuvat keskusteluun ja toisiinsa. Ja kun ilta päättyy kotiin saattamiseen ja intohimoisiin suudelmiin, Alain on täysin lumoutunut ja Mélanie tuntuu olevan samoissa tunnelmissa. Mélanie on lähdössä viikoksi sairaan tätinsä luokse, mutta lupaa tavata Alainin jälleen seuraavana keskiviikkona. 

Viikon odotus tuntuu Alainista kamalan pitkältä, mutta kun kuuluisat näyttelijä Soléne Avril ja ohjaaja Allan Wood saapuvat tapaamaan Alainia seuraavana iltana, odotusajalle taitaakin löytyä yllin kyllin ohjelmaa. Allan Wood nimittäin haluaa kuvata kohtauksia uuteen elokuvaansa Alainin elokuvateatterissa. Seuraavina päivinä Alain tapaa Allania ja Solénea useasti ja he kaikki pitävät toistensa seurasta. 

Kolmikon välille syntyy hyvinkin henkilökohtaisia keskusteluja. Puhuessaan menneistä erään illallistapaamisen jälkeen, Alain ja Soléne päätyvät yhdessä paparazzin kuviin, joissa Alain halaa näyttelijätärtä. Allan puolestaan paljastaa että hänellä on aikuinen tytär joka asuu Pariisissa, mutta heidän välinsä ovat rikkoutuneet. 

Sitten koittaa keskiviikko, jona Alain on sopinut tapaavansa Mélanien. Hän odottaa naista pitkälle yöhön, mutta Mélanie ei saavu paikalle. Alain ei tiedä Mélanien puhelinnumeroa tai sukunimeä ja pian hänelle selviää, ettei osoitekaan ole oikea. Mihin Mélanie katosi ja miksi?

Pieni elokuvateatteri Pariisissa on viihdyttävä rakkaus- ja jännityskertomus. Barreau harhauttaa taitavasti lukijaa esitellessään vaihtoehtoisia syitä Mélanien katoamiselle. Hän liittää kirjan hahmoja toisiinsa uskottavilla säikeillä jotka saattavat kuitenkin katketa poikki. Juuri kun lukija luulee selvittäneensä juonen, jokin oletus paljastuukin virheelliseksi, eikä mysteeri olekaan selvinnyt.

Vaikka Alain on lopulta valmis luovuttamaan, lukijan on pakko jatkaa saadakseen selville, onko tarinassa satumainen loppu.

Heidi