Näytetään tekstit, joissa on tunniste romaanit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste romaanit. Näytä kaikki tekstit

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä

Vastaanottovirkailija Per Persson ja ateistipappi Johanna Kjellander ovat kumpikin joutuneet
tahoillaan elämän heittelemäksi. Jo Perssonin isoisä oli rikas hevoskauppias, mutta menetti kaikki rahansa. Isä puolestaan sai potkut ja tarttui pulloon, jolloin äiti otti mukaansa Per-poikansa, allekirjoitti eropaperit ja vaihtoi takaisin tyttönimeensä Persson ajattelematta lainkaan poikansa nimikohtaloa. Per päätyy jo 16-vuotiaana työskentelemään Club Amore -lemmenhotelliin, eikä aio koskaan kertoa äidilleen, millaisessa paikassa työskentelee.

Kjellanderin isä ja isoisä olivat puolestaan molemmat pappeja. Papin ammatti oli periytynyt suvussa isältä pojalle jo 1600-luvun lopulta asti. Kun pappissukuun syntyikin sitten tyttölapsi, piti isä huolen, että tästä tulisi pappi, mutta tämä myös tietäisi olevansa vääränlainen.

Myöskään Johan Anderson, murhaaja-Anders, ei ole päässyt helpolla: istuttuaan vankilassa koko aikuisikänsä hän pääsee vihdoin 56-vuotiaana vapaaksi. Vanhasta tottumuksesta hän löytää tiensä entiseen Club Amoreen, jossa vastaanottovirkailija yhä työskentelee nyt, kun hotelli tarjoaa aivan tavallista yösijaa tilapäisen rakkauden sijaan. Pappi ja vastaanottovirkailija saavat puolivahingossa käsiinsä rahalähetyksen, jonka murhaaja-Andersin piti saada suoritetusta keikastaan. Yksi asia johtaa toiseen, ja pian pappi keksii kehittää murhaaja-Andersin väkivaltaista ja laitonta mutta tuottoisaa liiketoimintaa entistä tuottoisammaksi. Pian rahaa tulee kolmikolle ovista ja ikkunoista.

Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä on saatavana myös äänikirjana, jossa tämä veijaritarina pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Kirjailijalta on suomennettu lisäksi kirjat Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (2011) sekä Lukutaidoton joka osasi laskea (2014).

Teksti: Jaana

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kuka on kuuluisa Haakreenin Maija Kuopiosta?



Kuopion kaupunginteatterin uusi näyttämö sai nimensä Haakreenin Maijalta. Juuri remontoidun teatterin pieni näyttämö on ”Maria” Maija Haggrénin eli Maria Jotunin mukaan. Suuri ”Minna”-näyttämö muistaa Minna Canthia.

Maria Jotunin synnyinvuonna 1880 Minna Canth muutti Jyväskylästä takaisin Kuopioon. He asuivat lähekkäin Etelävuorikadulla, nykyisellä Minna Canthin kadulla. Pikku-Maria lähetettiin usein Minnan kauppaan. Mummonsa tavoin Maria ihaili lapsena Canthia.

Minnan esimerkistä Maria, läkkisepän ja torpantyttären lapsi, ryhtyi ammattikirjailijaksi.  Näin arvelee Jotunin pojanpoika Kari Tarkiainen elämäkerrassa Maria Jotuni: Vain ymmärrys ja hymy.

Kun on tunteet



Nuortenkirjassa Maria ja taikalyhty: Romaani nuoresta Maria Jotunista Leena Laulajainen kuvaa Marian mummoa Maria Sofia Haggrénia. Hän vieraili Minna Canthin salongissa ja luki Canthin ja A. B. Mäkelän toimittamaa lehteä Wapaita Aatteita.

Erik Blomberg ikuisti Marian lapsuudenkodin pihapiireineen elokuvaansa Kun on tunteet, kertoo Helena Riekki Kuopion kaupungin rakennushistoriassa. ”Haakreenin paikka” tunnettiin yhtenä kaupungin monista markkinakortteereista.

Blombergin elokuva perustuu Marian novelleihin kokoelmista Rakkautta, Kun on tunteet, Tyttö ruusutarhassa ja Norsunluinen laulu. Filmissä novellien henkilöt juttelevat keskenään ja puhuvat itsekseen.

Kotona ja junassa kaikui savo



Toinenkin savolaiskirjailija vaikutti Maria Jotuniin. Hän opetteli Juhani Ahon teksteistä maiseman ja luonnon kuvausta romaaniinsa Arkielämää. Se kertoo yhdestä päivästä savolaisella maaseudulla. Aho taas otti oppia Jotunin tiiviistä silmänräpäystaiteesta, ja Arkielämästä tuli esikuva Joel Lehtosen kirjoittamalle Putkinotkolle.

Maria ja Joel olivat käyneet Kuopion suomalaista yhteiskoulua. Savo-Karjalaisessa osakunnassa Helsingissä Joel rakastui Mariaan eikä tämä jäänyt aivan kylmäksi. 

Avioliiton Jotuni kuitenkin solmi Juvalla syntyneen kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiaisen kanssa, joka tuki vaimonsa kirjailijanuraa. Pariskunta puhui kotona Helsingissä savoa. Savoa Maria Jotuni kuunteli Juhani Ahon lailla myös junassa.

Miksi talo huojuu?



Jotunin komediat ovat säilyneet niin tuoreina, että Miehen kylkiluu kuuluu Kuopion esitetyimpiin näytelmiin. Ilkka Kuusisto sävelsi sen oopperaksi. Kultainen vasikka meni Raumalla viime vuonna ja aikanaan kirjasodan sytyttänyt Tohvelisankarin rouva nähdään tänä syksynä Lappeenrannan kaupunginteatterissa.

Marian romaaneista luetaan nykyään eniten Huojuvaa taloa, jonka voi lainata Kuopion kaupunginkirjaston verkkokirjastosta myös sähköisenä kirjana eli e-kirjana. Huojuva talo kertoo vaikeasta avioliitosta. Sitä on tulkittu hyvän ja pahan vertauskuvaksi.

Maria Jotunin tuotantoa löytyy Kuopion kaupunginkirjastosta käännöksinäkin, esimerkiksi Finnish short stories, Antologija finskogo jumora ja Jotunin Prostaja žizn.

Humoristi ristiretkeläisenä



Jotunia pidetään maamme ensimmäisenä humoristisena naiskirjailijana. Hän kuvasi ihmisiä, etenkin naisia ja yhteiskunnallisia epäkohtia. Erityisesti kiitellään Marian luomia keskusteluja.

Lisää Jotunista ja hänen teoksistaan voi lukea Kuopion kaupunginkirjaston nettisivuilta Tuhannet tunteet: Sydän kompassina. Ne on kirjoittanut Seija Hänninen.

”Kirjailija on – miksikä ei – ristiretkeläinen, joka sydän kompassinaan etsii pyhää maata.” Maria Jotuni

Terhi

perjantai 21. helmikuuta 2014

Seitsemän veljestä ja Muratti - läpäisevätkö romaanit Bechdelin testin?



Yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä Alison Bechdel keksi testin, joka mittaa naisten läsnäoloa elokuvassa. Hän julkaisi sen sarjakuvassaan vuonna 1985. Testi kysyy: esiintyykö elokuvassa naisia, mainitaanko heidän nimensä, puhuvatko naiset keskenään ja puhuvatko he muusta kuin miehistä?

Läpäisevätköhän ensimmäiset suomalaiset romaanit Bechdelin testin? Tasapuolisuuden vuoksi kysyn myös: ovatko miehet läsnä niissä? 

Ensimmäinen Suomessa ilmestynyt kotimainen romaani on Murgrönan vuodelta 1840. Sen kirjoitti Fredrika Wilhelmina Carstens. Kirja julkaistiin vuonna 2007 nimellä Muratti suomentajanaan Eeva-Liisa Järvinen. Luin sen suomeksi. 

Ensimmäisenä suomenkielisenä romaanina pidetään yleisesti Seitsemää veljestä, jonka Alexis Stenvall julkaisi kirjailijanimellä Aleksis Kivi vuonna 1870. Tosin sitä aiemmin alkoi ilmestyä jatkokertomuksena Karl Jacob Gummeruksen romaani Ylhäiset ja alhaiset.

Fredrika ja Alexis


Muratti ja Seitsemän veljestä kirjoitettiin eri tarkoituksiin. Perheetön Alexis yritti elättää itsensä
suomenkielisenä kirjailijana. Seitsemän lapsen äiti, ruukintilallisen vaimo Fredrika keräsi kirjallaan rahaa köyhäintalolle. Murgröna julkaistiin ilman tekijän nimeä ennakkotilausten turvin.

Kummassakin romaanissa esiintyy sekä naisia että miehiä ja osa heistä mainitaan nimeltä. Muratti koostuu lähinnä Matildan ystävättärelleen Emilialle kirjoittamista kirjeistä. Muita nimettyjä ihmisiä ovat esimerkiksi ylimetsänhoitajatar Bjellendorf ja salaneuvos Nobelcreuz sekä Matildan hengen pelastanut rovastin poika Wilhelm. Sen sijaan Muratti ei kerro vaikkapa Matildaa kyytineen kuskin nimeä.

Seitsemästä veljeksestä en löytänyt esimerkiksi Jukolan poikien äidin etunimeä. Samoin jää nimeämättä kokenein piika, jolle Aapo opettaa luutimista, kun taas Timon Kaape-rengin nimi kerrotaan. Kuuluisimpia kirjan henkilöitä ovat veljesparvi Juhanista Eeroon ja muun muassa veljesten rakastama Männistön muorin Venla. Unohdetumpi on ohimennen mainittu Koivulan Kaisa, joka haastoi Juhanin ja Timon käräjille lapsen elatuksesta. 

Kaksintaistelu ja kuppaus


Muratissa naiset puhuvat paljon keskenään ja myös miesten kanssa. Sen sijaan miesten keskinäisiä jutteluita kuvataan niukasti ja naisiin liittymättömiä keskusteluja äärimmäisen vähän. 

Ensimmäisen naisista vapaan lauseen sanoo kaksintaistelussa tuntematonta ihmistä haavoittanut mies. Hän pyytää kuolevalta anteeksi ja saa vastauksen: ”Ojennan sinulle veljellisen käteni jo täällä maan päällä. En ojenna sitä tehdäkseni sovinnon, sillä sellaisia ei veljien kesken tarvita. Mutta lupaan olla yli kuolemankin uskollinen, vaikkakin myöhään löytämäsi ystävä.”

Seitsemän veljeksen keskustelut vastaavat Muratin tilannetta, joskin toisin päin. Huomasin romaanista vain kaksi kohtaa, jossa naiset ehkä puhelevat keskenään muusta kuin miehistä. Näissä kohtauksissa ei kerrota jutun sisältöä.  

Veljekset viettävät joulua Jukolassa vaimojensa ja lastensa kanssa, kun ”Tuolla taasen, tulisijan ympärillä, istui kälysten joukko hauskassa kanssapuheessa keskenänsä”.
Eero puolestaan laulaa Kuppari-Kaisasta yhdessä säkeistössä näin:

”Kohta ämmii sauna täysi
Joka ilmast´ neljäst´;
Maailmat kumoon juttelevat,
Sata sarvee seljäss´.”

Muratti-kirja siis läpäisee tasa-arvoistetun Bechdelin testin. Jos  toteamus  ”maailmat kumoon juttelevat” tulkitaan hyväntahtoisesti maailmoja syleileväksi, Seitsemän veljestäkin selviää testistä täysin pistein. 

Terhi

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Paras urheilija edustaa Kainalniemen Hikeä


Elmo on Suomen kaikkien aikojen ylivoimaisin urheilija. Hän loistaa lukuisissa yksilö- ja joukkuelajeissa juoksusta taitoluisteluun ystävänsä Reijo "Rymy" Petkelströmin valmentamana. Elmo edustaa Kainalniemen Hikeä ja maatamme niin Derwangan kisoissa kuin Andien talvikisoissa. Ainutlaatuinen lienee jalkapallo-ottelu Elmo - muu maailma.


Tämä miellyttävä sankariurheilija on myös syvällinen. Tunteellisena ja yksinäisenä Elmo vetäytyy välillä omenapuiden siimekseen ja sipulikirkkojen rauhaan. Nuorena onneton rakkaus ajoi hänet merille.

Elmoa kummallekin korvalle

Kirjailija Juhani Peltosen luoma vivahteikas Elmo on parhaimmillaan kuultuna. Yleisradion mehevässä Elmo-kuunnelmassa Kauko Helovirta ja Jarno Hiilloskorpi hassuttelevat urheiluselostajina, Lylynä ja Immona. Se palkittiin kunniamaininnalla Prix Italiassa vuonna 1979.

Kuopion kaupunginkirjastosta Elmo löytyy romaanina. Kuunnelmana sen voi lainata cd-levyllä ja äänikirjana cd-levyinä tai c-kasetteina, joille sen on lukenut Kauko Helovirta .

Terhi

maanantai 25. helmikuuta 2013

Mikä yhdistää näyttelijä Nicole Kidmanin kirjailija Virginia Woolfiin?

Harvoin hienosta kirjasta tulee hyvä elokuva. Näin kävi yllättäen yhdysvaltalaisen Michael Cunninghamin romaanille Tunnit, joka palkittiin Pulitzerilla. Stephen Daldry ohjasi siitä mainion filmin.

Elokuvaa seuratessani aloin pitää näyttelijä Meryl Streepistä. Tunnit sai Golden Globe –palkinnon parhaana draamaelokuvana, ja Nicole Kidman voitti sillä naispääosan Oscarin.

Tunnit kertoo kolmesta naisesta eri aikakausilta. Heidät solmii yhteen englantilaisen kirjailijan Virginia Woolfin romaani Mrs Dalloway. Pääosan tarinasta muodostaa kolme päivää, päivä kunkin elämästä.

Yksi naisista on Virginia Woolf (Nicole Kidman) vuoden 1923 Lontoon laitamilla kirjoittamassa romaania Mrs Dalloway. Vuonna 1951 Los Angelesissa nuori kotiäiti (Julianne Moore) lukee tuota romaania hotellissa. 1900-luvun lopulla New Yorkissa kustantamossa työskentelevä nainen (Meryl Streep) käyttäytyy kuin rouva Dalloway. Hän järjestää juhlan ystävälleen Richardille (Ed Harris), joka sairastaa aidsia ja on juuri palkittu urastaan runoilijana.

Epätoivosta elämisen riemuun

Romaani kiinnosti minua monesta syystä. Olen lukenut Virginia Woolfia, jopa englanniksi. Tunnit on kirjoitettu taitavasti, ja nautin Marja Alopaeuksen suomennoksesta. Eräs henkilöistä ryhtyy kirjastonhoitajaksi. Tunnelmaltaan tarina vaihtelee epätoivosta elämisen riemuun.

Elokuva noudatti romaania muistaakseni erästä kohtausta lukuun ottamatta.

Terhi

perjantai 23. syyskuuta 2011

Kata Kärkkäinen kirjoittaa narsismista


Kuva: Tammi

Yllättävän hyvä on Kata Kärkkäisen romaani Jumalasta seuraava. Ystävä suositteli sitä, kun juttelimme narsismista. Kirja kiinnosti minua myös siksi, että Kärkkäistä, nykyistä Katariina Souria, ei aluksi hyväksytty Suomen Kirjailijaliiton jäseneksi, ei edes tämän kolmannen romaanin perusteella.

Kirjan päähenkilö vaatesuunnittelija Kiia valitsee: jatkaako liittoa tasaisen turvallisen Jarin kanssa vai tutustuako kiihottavan jännittävään Patrikiin.

Narsismin lisäksi kirja kertoo sisaruudesta, ystävyydestä ja äitiydestä sekä Kiian osakkuudesta yrityksessä. Oli virkistävää lukea nuoresta Helsingissä asuvasta naisesta, joka etsii paikkaansa elämässä.

Kärkkäinen liioittelee ja käyttää kliseitä mutta kuljettaa juonta sujuvasti ja kuvaa syvällisesti ihmisen kypsymistä. Henkilöiden käytöstä hän selittää heidän lapsuudellaan. Luultavasti Kärkkäinen on tutustunut sveitsiläisen psykiatrin C.G. Jungin ajatuksiin. Molemmat kertovat juonittelevasta Peter Pan -hahmosta ja ihmisen varjosta eli minuuden siitä puolesta, jota itse ei tunnista.

Paikoin kirjassa annetaan romaaniksi liian suoria elämänohjeita, lainopillisia neuvoja ja jopa ensiapuvinkkejä. Ne eivät kuitenkaan haitanneet lukemistani, koska kirjoittajalla on asiaa ja hän pani minut miettimään.

Hyviä tietokirjoja narsismista ovat Raimo Mäkelän Naamiona terve mieli ja Karyl McBriden Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? : kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä.

Terhi