Maailmanlopun meininkiä naistenviikolle

Kirjablogeissa on muutaman vuoden ajan pyörinyt naistenviikon lukuhaaste. Naistenviikkoa vietetään 18.-24.7., jolloin nimipäiviään viettävät muun muassa Maarit, Margareeta ja Johanna. Otin lukuun heidän teoksiaan. Teemaksi valikoitui spekulatiivinen fiktio ja dystopiat

Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää

Kirkkaan selkeää kuvaa Suomea ja Eurooppaa, jossa valtaosa ihmisistä kantaa niskassaan mikrosirua. Sirun lukemalla näkee ihmisen turvallisuusstatuksen, joka määrittää, mihin töihin tämä soveltuu. Tietysti sirulla voi myös paikantaa kansalaiset vaivattomasti. Metsissä liikkuu enää vain pieniä joukkoja siruttomia. Melkein kaikki ovat jääneet kiinni.

Kun Tiksu P:n sukuyritys ottaa velkaa pienosakkaidensa nimiin, hänen statuksena alennetaan keltaiseksi. Yhtäkkiä A- ja B-tason pätkätöitä ei saakaan ja Tiksun täytyy turvautua muihin keinoihin. Hän suostuu television muodonmuutosdokumenttiin, jossa hänet kirjaimellisesti kutistetaan, ja kuittaa sillä velkansa. Uudessa 130-senttisessä kehossaan ja aurinkoenergialla toimivassa mönkijässään Tiksu lähtee etsimään töitä.

Kohtaaminen kuumailmapalloyrittäjän kanssa koituu onnekkaaksi. Tiksu otetaan lentäjäksi ja pian hänellä on oma solaaripallo ja lentolisenssi. Töitä löytyy tanskalaisesta säätutkimusryhmästä, joka yrittää selvittää, kuinka ilmastonmuutosta manipuloidaan. Kun tutkimus yhtäkkiä lopetetaan, Tiksu on jälleen ilman toimeentuloa. Hän päätyy jäljittämään viimeisiä siruttomia.

Margaret Atwood: Herran tarhurit

Herran tarhurit on MaddAddam-trilogian toinen osa, mutta toimii varsin hyvin myös itsenäisenä teoksena. Se kertoo Tobysta, nuoresta naisesta, joka pakenee hyväksikäyttöä ympäristöaatteelle omistautuneen uskonlahkon pariin. Lahkolaiset kutsuvat itseään Herran tarhureiksi ja valmistautuvat suureen tulvaan, joka tulee pyyhkäisemään valtaosan ihmisistä maan pinnalta.

Maailmassa, jossa kaikki valta on korporaatioilla ja kulutushysteria vain kiihtyy luonnonvarojen huvetessa, tarhureiden elämäntapa on poikkeuksellinen. Kattopuutarhan suojissa Toby oppii kasvattamaan ruokaa ja lääkekasveja sekä noudattamaan tarhureiden oppeja, mutta ei koskaan koe tulevansa uskoon. Suuren tulvan saapuessa tappavan kulkutaudin muodossa Toby ei voi olla ajattelematta, että tarhureilla oli osuutta taudin syntyyn.

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Auringon ydin sijoittuu vaihtoehtoisen historian Suomeen, jossa terveydestä ja yhteiskuntarauhasta on tullut valtion tärkeimmät arvot. Terveyden edistämiseksi kaikki riippuvuutta aiheuttavat aineet chiliä myöten on kielletty. Yhteiskuntarauhan vuoksi yhden hyödykkeen rajaton saatavuus on taattu: naisten. Jalostusohjelman myötä naisista on kehitetty säyseitä, yksinkertaisia ja miellyttämishaluisia. Heitä kutsutaan eloisiksi. Kouluttaminen aloitetaan jo päiväkoti-iässä ja samalla erotetaan joukosta kelvottomat yksilöt eli morlokit. Heidät steriloidaan ja pannaan pakkotyöhön.

Vanna on eloin näköinen morlokki ja chilidiileri. Jare on Vannan ystävä ja rikoskumppani. Vannan eloi-sisko on kadonnut pian naimisiinmenon jälkeen, eikä poliisia kiinnosta tutkia katoamista. Vanna yrittää Jaren avulla selvittää siskon kohtaloa ja tutustuu samalla chilin vähemmän tunnetuihin sivuvaikutuksiin. Tehtävää vaikeuttavat Vannan vakava masennus ja kansalaisia jatkuvasti tarkkaileva Terveysvirasto.

Tarinaa seurataan sekä Vannan että Jaren näkökulmasta. Menneisiin tapahtumiin kurkistetaan Vannan sisarelleen kirjoittamien kirjeiden muodossa. Sinisalolle tyypilliseen tapaan tarinan lomassa on katkelmia tietokirjoista ja oppimateriaaleista, jotka syventävät tarinan maailmaa. Auringon ydin palkittiin tällä viikolla Prometheus-kirjallisuuspalkinnolla.

Teksti: Silja

Lyhyiden tarinoiden ystäville

James, Peter: Rikoksen merkit – Roy Gracen ensimmäinen tapaus ja muita tarinoita

Tästä kirjasta voit valita, mitä haluat lukea: jännitystä, kauhua, kummitustarinoita, sci-fi kertomuksia. Tai lue vaikka kaikki. Osa tarinoista perustuu tositapahtumiin, kuten Maalauskurssi ja Aurinko on raa’annokan päällä.

Ranskalaisten impressionistien maalauksiin erikoistuneen gallerian omisti James DeVere Denempont. Hän oli erittäin arvostettu, koska tiesi tämän aikakauden taiteesta enemmän kuin kukaan muu. Lisäksi tiedettiin, että hän maksoi aina enemmän kuin muut tai hoiti merkittävien teosten myynnin usein jopa ennätyshintaan. Lisäksi Denempont oli erittäin luotettava, häneltä sai aina aitoa tavaraa. 
    

                                        

Kreivitär Romy Di Valieria Massino joutuu miehensä kanssa realisoimaan omaisuuttaan, koska palatsin korjaustyöt ovat kalliita. Siksi hän saapuu tapaamaan galleristia. Ongelmana on, että galleria sijaitsee Lontoossa ja taideteokset Firenzessä. Italiassa oleville taideteoksille on lähestulkoon mahdotonta saada tuontilupaa. Eniten maalauksista maksettaisiin New Yorkissa. Kreivitär punoo miehensä kanssa juonen, jonka avulla he voivat kuljettaa maalaukset salaa maasta. Pahaksi onneksi tullivirkailija löytää maalauksen matkalaukusta vaatteiden seasta.

Juliet ja Tony aikovat toteuttaa Tonyn pitkäaikaisen haaveen: maailmanympäripurjehduksen. Tämä on mahdollista nyt, kun kaikki kolme lasta ovat aikuisia ja he molemmat ovat eläkkeellä. Purjehduksen kestettyä kolme ja puoli vuotta, Juliet ehdottaa miehelleen, että he palaisivat takaisin Englantiin vähäksi aikaa. Syynä tähän on, että heille on syntynyt tällä välin kaksi uutta lastenlasta.

Matkalla nousee rajumyrsky, joka rikkoo purjeiden rullauslaitteen. Tony joutuu nousemaan ylös puomiin selvittämään sotkeutuneet köydet ja laskemaan keulapurjeen. Kiivetessään Tony saa sairaskohtauksen ja sotkeutuu köysiin. Sitten saapuvat linnut…

Michael Harrison ja hänen kaverinsa tekivät toisilleen mitä älyttömämpiä polttaripiloja. Varsinkin Michael kunnostautui inhottavien kepposten keksijänä. Kun tuli Michaelin polttareiden vuoro, ystävät päättivät maksaa hänelle potut pottuina. Ilta eteni ystävysten suunnitelmien mukaan, ja kaikki olivat juonessa mukana. Kun ystävät antavat Michaelille aikakauslehden, taskulampun, viskipullon ja radiopuhelimen, hän alkaa ihmetellä mitä oikein on tekeillä. Pakokauhu iskee, kun rahinan jälkeen kaikki kasvot ja äänet katoavat hänen ympäriltään. Myöhemmin kohtalo puuttuu peliin karmaisevalla tavalla.

Teksti: Sirkka