Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelijaelämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelijaelämä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Jumalallinen syyllisyys





Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin (1992,  suomennettu 1993) oli jo ilmestyessään ylistetty, vaikka onkin esikoisteos. Teos jakautuu kahteen osioon, joista ensimmäisessä keskitytään Richard Papen-nimiseen nuorukaiseen, joka matkustaa kotikaupungistaan opiskelemaan Hampden Collegeen Vermontiin. Hänen toiveenaan olisi päästä opiskelemaan Kreikkaa, mutta hän saakin tietää, että kurssi on jo täynnä. Kurssin opettaja nimittäin valitsee vain viisi osallistujaa yhdelle kurssilleen. Richardin on siis päästävä kurssin sisäpiiriin ja tutustua muihin opiskelijoihin, jotta pääsisi opettajan suosioon.
Kuten aina, syksyn alku sujuu rattoisasti, niin kuin opiskelijan elämälle silloin tällöin käy. Talvea kohti mennessä Richard huomaa muutoksen muissa kurssilaisissa ja saa selville, että he ovat syyllistyneet johonkin anteeksiantamattomaan. Kirjan toinen osio käsittelee talviloman jälkeistä aikaa sekä syy-seuraus-suhteita.

Tartt käyttää läpi teoksen nerokasta kieltä, joka on mielestäni suomenkielisessä käännöksessä hyvin säilytetty. Jo suomenkielinen nimi on itsessään nerokas valinta, onhan teoksen alkuperäinen nimi the Secret History.
 Kirja käsittelee niin ihmisen pieniä ja suuria tavoitteita, sekä kuvastaa elämän vastoinkäymisiä ja mielenterveydellisiä ongelmia realistisessa valossa. Toisaalta taas se, miten Tartt kuvaa ihmistä tilanteessa, jossa oman nahkansa pelastaminen saattaa ylittää muiden ihmiarvon, on jopa pelottavan todentuntuista.  Kirjan vahvoissa teemoissa heijastuvat niin syyllisyys ja itsekkyys. Tartt käyttää paljon klassikkoviittauksia kuvatessaan näitä teemoja.

Minua teoksessa yllätti tapa, jolla se oltiin rakennettu. Mitään turhaan paljastamatta kirjaa arvostelleet ovat kuvanneet sitä ”Käänteiseksi murhamysteeriksi” ja verranneet sitä jopa Dostojevskin Rikokseen ja Rangaistukseen. Tärkeimmät henkilöhahmot ovat kukin tasollaan yksinkertaisesti rakennettuja ja, edelleen, jollain realismin tasolla samaistuttavia. Ehkä hieman nuoruuttaan ärsyttävinä ja omien demoniensa riivaamia. Kirja on samaan aikaan hauska, surullinen ja hieman pelottava.

Pidän kirjaa ylistyksensä arvoisena. Öisin juhlivat Jumalat voisivat helposti pyyhkiä Ruispellossa olevalla Siepparilla lattioita. Toisaalta taas kehoitan niitä jotka aikovat lukea teoksen ensimmäisenä Tarttin kirjana, etteivät oleta siltä perinteisiä kaavoja, vaikka loppu ei välttämättä tule yllätyksenä.


Teksti: Ofimia

maanantai 12. marraskuuta 2012

Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua

Todellakin nauroin ääneen muutamaan kertaan lukiessani David Nichollsin uutuuskirjaa Kaikki peliin. Kirja julkaistiin jo vuonna 2003 - se oli hänen esikoisteoksensa - mutta suomennos kirjasta saatiin vasta tänä vuonna. Kirja kertoo minämuodossa Brian Jacksonin ensimmäisestä yliopistovuodesta ja tämän kaikenkattavasta rakastumisesta kuvankauniiseen Aliceen. Brian saa kuningasajatuksen miten valloittaa suurten tunteittensa kohde. Hän pyrkii yliopiston tietokilpailujoukkueeseen, sillä kukapa nainen voisi vastustaa laajaa yleissivistystä?  Kaikki ei kuitenkaan tule sujumaan ilman yllätyksiä.

"En usko koskaan seisseeni näin lähellä mitään niin kaunista. Kauneutta löytyy totta kai kirjoista, maalauksista ja maisemistakin, mutta ennen tätä hetkeä en usko koskaan kokeneeni todellista kauneutta oikeassa elämässä, lämpimässä, pehmeässä ihmisolennossa, sellaisessa, jota voisi vaikka koskettaa, kuvitelmissa ainakin. Hän on niin täydellinen, että minä kerta kaikkiaan sävähdän hänet nähdessäni. Rintakehää puristaa, ja minun on muistutettava itseäni hengittämisen tärkeydestä."

Kirja on peribrittiläinen ja eri yhteiskuntaluokkiin kuulumisesta tulee väistämättä ongelma. Brianin tausta on työläisluokassa, Alicen vanhemmilla on varaa pitää useitakin asuntoja. Kirjan parasta antia tarjoavat Spencer ja Tone, Brianin lapsuudenystävät, seuratessaan Brianin haparoivaa ja kömpelöä kiipeämistä akateemisilla tikapuilla. Myös salaperäinen Rebecca Epstein tuo Brianin elämään kirpeää todellisuutta.

Nicholls osaa ehdottomasti kirjoittaa nokkelaa vuoropuhelua – häntä on jopa verrattu Nick Hornbyyn - ja kirjan suomentaja Sauli Santikko onnistuu omassa osuudessaan. Nichollsin viime vuonna ilmestynyt kirja Sinä päivänä sai kiitellyn vastaanoton ja ennustaisinpa Kaikki peliin –kirjalle lähes samanlaista tulevaisuutta. Siinä on havaittavissa mielestäni esikoiskirjalle hyvinkin sallittavaa rosoisuutta. Sinä päivänä pääsee ehkä syvemmälle käsitellessään aikuistumisen ongelmia ja sattuman osuutta elämässä.

Nicholls on käsikirjoittanut suosittua brittiläistä TV-sarjaa Rimakauhua ja rakkautta. Näissä molemmissa kirjoissa on samaa sydämellistä komiikkaa ja todenmakuista tragiikkaa sopivassa suhteessa.

Päivikki