Näytetään tekstit, joissa on tunniste pelit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pelit. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. lokakuuta 2019

Pelit elämän peilinä


Tunnustan.

Epäilen minulla olevan eri lähtökohta kirjan lukemiseen kuin useimmilla blogin lukijoilla.
Ensikosketus Super Marioon tuli vastaan kolmen neljän ikävuoden tietämillä, sen jälkeen tutustuin tietokoneella pelaamiseen ja noin seitsemän vanhana viattomat sormeni koskettivat pleikkariohjainta ensimmäistä kertaa.

Riitti oli valmis. 

Loppuvuodesta 2018 julkaistu Pelit elämän peilinä on mm. Pelit-lehteen kirjoittavan Aleksandr Manzosin toinen kirja, joka kertoo meille miten pelit liittyvät elämäämme, mikä niissä kiehtoo ja miksi ne ovat niin merkityksellisiä. Kirja lähtee liikkeelle pääkysymyksestä: mitä väliä peleillä on. Tämän jälkeen pelejä käsitellään eri näkökulmista; haasteen, tarinan, etiikan, ihmetyksen, paon ja simulaation kautta. Mitä pelit voivat opettaa meille, miten näemme maailmamme niiden läpi? Mitä Dark Soulsin anteeksiantamaton vaikeus voi antaa?

Onko simulaatiossa tärkeämpää lisätty todellisuus vai yhteisö sen ympärillä - eli kiehtooko Pokémon Go:ssa uudelleenkäsittelyn saanut kotiseutu, vaiko stopeilla pysähtyminen, saleilla otteleminen ja omien poksujen kehittyminen. Miten pelejä luetaan ja miten pulmapeleissä voi nähdä itämaisia filosofioita?

Kirja käyttää esimerkkeinä niin vanhoja, kuin uudempiakin pelejä, yksinpelattavista, pienistä indie-peleistä  satojen tuhansien pelaajien EVE Onlineen, jossa tehtäviä diplomaattisia peliliikkeitä ja sotasuunnitelmia pohditaan verkon ulkopuolella, omalla kielialueella ja salassa muilta.

Manzosin tyyli kirjoittaa on yleistajuista ja avartavaa. Kappaleet on jaoteltu hyvin, ja esimerkit ovat kirjoitettu auki. Tekstissä mainituista peleistä saa hyvän mielikuvan, vaikkei olisi ko. teoksiin koskenutkaan. Omalla kohdalla kirja syvensi aiempaa tietämystä, mutta uskon sen avaavan pelien maailmaa myös niille, jotka eivät omista passia pikselimaailmaan.

Teksti: Lauri

maanantai 12. elokuuta 2019

Kaikkien aikojen pelit


Vapaa kirjoittaja Aleksandr Manzosin esikoisteos, vuoden 2017 huhtikuussa ilmestynyt Kaikkien aikojen pelit esittelee kolmekymmentä peliä, aina 1970-luvun alun arcade-klassikko Pongista vuonna 2013 julkaistuun yhden miehen indiehittiin Papers, Pleaseen asti. Kirjan sivuille valitut pelit ovat pelikulttuurin klassikoita, ja ne käydään läpi sen pohjalta, miten ne kestävät tarkastelua nykypäivän lasien läpi. Listalle valittuja pelejä on saanut varmasti karsia, eikä lista riitä mitenkään kertomaan täydellistä tarinaa, mutta se tiivistää tärkeimmät asiat hyvin.

On harmi, että kirjan kuvitus koostuu mustavalkoisista kuvakaappauksista, jotka eivät todellakaan anna tarvittavaa kunniaa puolille peleistä. Alkupuoliskon peleille se ajaa asiansa, mutta ei palvele 90-luvulle käännyttäessä syntyneiden 3D-pelien graafista ilmettä. On oletettavaa, että samasta syystä vuotta myöhemmin julkaistussa Pelit elämän peilinä -teoksesta puuttuu kuvitus kokonaan. 
 
Pelien esittelyn rinnalle Manzos nostaa niihin liittyviä ilmiöitä, esimerkiksi kertoen, miten Starcraft löi läpi Etelä-Koreassa, tehden siitä valtavan menestyksen ja maasta tienraivaajan elektroniselle urheilulle. Tai miten Pokémon ja sille kehitetty oheiskrääsä sai alkunsa, kaiken pohjalla ollessa lapsuuden ötökkäharrastus.

Kaikkien aikojen pelit on hyvä lukukokemus. Kirjaa voi ajatella eräänlaisena “hakuteoksena” niille, joille useimmat sen sivuilla esitetyt pelit ovat tuttuja. Erityisesti se sopii kuitenkin lukijoille, joiden pelisivistyksessä on aukkoja. Teksti on selkeää, joten se toimii hyvin sekä peleistä kiinnostuneille lapsille että aikuisille

Teksti: Lauri