Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjeet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Viimeinen suuri seikkailu


Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James

Otto
Olen lähtenyt. En ole koskaan nähnyt merta, joten menen sen rantaan. Älä ole huolissasi, jätin auton sinulle. Voin kävellä. Yritän muistaa tulla takaisin.

Sinun (ikuisesti)
Ettasi

82-vuotias Etta Kinnick herää eräänä aamuna aikaisin, ottaa mukaansa hiukan rahaa, lämpimiä vaatteita, suklaata, kyniä, postimerkkejä ja miehensä Oton kiväärin ja lähtee kävelemään 3 200 kilometrin matkaa meren rantaan. Ensimmäiset kilometrit omien peltojen halki taittuvat hetkessä.

Otto löytää herättyään keittiöstä vaimonsa kirjeen ja pinon reseptikortteja. Hän pohtii, pitäisikö hänen pukea saappaat ja takki ja lähteä etsimään Ettaa. Otto kuitenkin nousee vain katsomaan karttapallosta kuinka pitkä matka Etalla on edessään. Kun viikkoa myöhemmin Etalta tulee toinen kirje, Otto alkaa merkata karttapalloon Etan reittiä.

Muutamaa kuukautta aiemmin Etta on alkanut nähdä Oton unia omiensa sijasta. Yhtäkkiä hän seisoo meressä housut jalassa, harmaan rannan edessä, veri ulottuu polviin, joka puolella on huutavia miehiä ja siinä hän seisoo lusikka tai pyyheliina kädessä. Yö yön jälkeen. Manitobassa Etta nukkuu sinappipellossa ja näkee unta veneistä ja pojista ja miehistä, jotka vetävät vettä henkeen. Kun Etta herää, hänen vieressään on kojootti. Kojootti lähtee seuraamaan Ettaa ja Etta nimeää sen Jamesiksi.

Oton on pakko opetella laittamaan ruokaa ja leipomaan. Kun hän saa kanelipullat onnistumaan ensimmäistä kertaa, hän menee viemään niitä naapurin Russellille. Kun miehet ovat kahvitelleet tuoreen pullan kanssa, Russell paljastaa, että Etta jätti kirjeen myös hänelle. Russell ei ole saanut kerrottua asiasta aiemmin, koska hän on Otolle vihainen siitä että Otto päästi Etan lähtemään.

Rohkeutta kerättyään Russell tulee keskellä yötä vaatimaan, että Otto lähtee hänen kanssaan hakemaan Etan takaisin kotiin. Russell raivostuu kun Otto kieltäytyy ja lähtee yksin. Russell on huolissaan Etasta, sillä Etta on alkanut unohdella asioita. Välillä hän ei muista edes kuka on.

Kaikki asiat eivät ole kuitenkaan kadonneet Etan muistista. Etan kulkiessa kohti merta, menneisyys kiertyy auki ja siinä on osansa Etalla ja Otolla ja Russellilla ja Jamesilla.

 Etta ja Otto ja Russell ja James on koskettava ja kaunis tarina muistamisesta ja unohtamisesta. Se on Iso-Britanniassa asuvan kanadalaisen muusikon ja kirjailijan, Emma Hooperin, esikoisromaani.

Heidi

perjantai 2. toukokuuta 2014

Oikea äiti


Halverson, Seré Prince: Äidinrakkaus

Koskettava esikoisteos äitiydestä, salaisuuksista ja uhrauksista.

Ella Beene jää yllättäen leskeksi, kun hänen aviomiehensä Joe menehtyy hukkumisonnettomuudessa. Ellan ensimmäinen reaktio on epäusko: Joe jos kukaan, oli aina tähdentänyt, että merelle ei saa koskaan kääntää selkäänsä – meri on aina arvaamaton. Kun todellisuus paljastuu, Ellassa herää kiihkeä tarve luoda turvalliset olot heidän kahdelle lapselleen. Surun keskelle ilmaantuu uusia vastoinkäymisiä. Ellalla ei ole ollut aavistustakaan, että heidän perheyrityksenä luotsaamansa sekatavarakauppa on menossa konkurssiin. Ja kauheinta kaikessa: lasten biologinen äiti on vuosien hiljaisuuden jälkeen vaatimassa lapsia itselleen. 

Kolme vuotta aikaisemmin oli Ella pysähtynyt matkallaan ostamaan matkaevästä, tavannut Joen ja jäänyt. Joella oli huollettavanaan kolmevuotias Annie ja vasta neljän kuukauden ikäinen Zach. Joen vaimo Paige oli äskettäin jättänyt perheensä eikä hänestä ollut kuulunut mitään, paitsi muutamia kirjeitä, joissa hän oli pyytänyt Joeta jatkamaan elämäänsä ilman häntä. 

Pelastaakseen kaupan Ella päättää muuttaa sen turisteille suunnatuksi herkkupuodiksi. Joen suku epäilee suunnitelmaa mutta kaikkien yllätykseksi idea alkaa näyttää tuottoisalta. Huoltajuuskiistassa näyttäisi siltä, että Ella saa lapset, olihan Paige käytännössä hylännyt lapsensa. Tosin Paige väittää itsepintaisesti, että oli vuosien mittaan kirjoittanut useita kirjeitä, joissa pyytänyt tavata lapsia. Kun huoltajuus päättyy Ellan eduksi, tämä löytää yllättäen kirjeet ja ollakseen oikeudenmukainen päättää esittää ne oikeudelle. Kirjeet paljastavat, että Paige oli sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja pelännyt vahingoittavansa lapsia. Hän oli lähtenyt kotoa saadakseen apua. Viimeisimmissä kirjeissä Paige oli kertonut parantuneensa ja ilmoittanut palaavansa kotiin.

Tilanne kääntyykin päälaelleen ja oikeus päättää antaa lapset biologiselle äidille. Lapset kaipaavat Ellaa elämäänsä vaikka saavatkin monenlaista aineellista hyvää Paigen luona. Ellasta elämä tuntuu tyhjältä ja tarkoituksettomalta ilman lapsia.

Halverson onnistuu välttämään liiallisen sentimentaalisuuden. Hän kuvaa lämmöllä molempien naisten monimutkaisia tunteita vaikeassa tilanteessa. Onko olemassa ratkaisua, jossa kaikki voittaisivat?

Päivikki