Näytetään tekstit, joissa on tunniste aikakausiromaanit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aikakausiromaanit. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Jee jee Jeppikset


Jeppis ja Jeppis 2 ovat Tommi Liimatan omaelämäkerrallisia romaaneja, tapahtumapaikkana 1980-luvun Pietarsaari eli Jeppis. Liimatta on tunnettu
Absoluuttisen Nollapisteen laulajana, säveltäjänä ja sanoittajana, mutta on lisäksi kirjoittanut useita romaaneja ja sarjakuvakirjoja.

Luin Jeppikset parin kaverin suosittelemana. Molemmat suosittelijat ovat Abso-faneja, mutta itse en ole lukuisista yrityksistä huolimatta vielä ns. päässyt perille bändistä. Jeppis-kirjalla (2014) on mittaa lähes 500 sivua. Kirjan luvut ovat kuukausia pienen pojan elämästä: Syyskuu 1983, Lokakuu 1983 ja niin edelleen. Tommi aloittaa koulunkäynnin, muodostaa kaverisuhteita, leikkii pihaleikkejä poikaporukoissa ja innostuu vähitellen musiikista.

Ensimmäisen Jeppiksen lukeminen kesti kauan, ja vasta viimeisissä luvuissa pääsin kiinni arkisia asioita tarkasti kuvailevaan kirjoitustyyliin. Samastuminen pienen pojan kertojanäkökulmaan oli haastavaa. Antoisinta kirjassa oli orastavan musadiggailun kuvaus ja lapsen innostus rockmusiikkia (ja pakko mainita, etenkin KISS-bändiä) kohtaan. Vaikka aluksi Jeppis tuntui ajoittain puuduttavalta, oli kirjan loppuun päästyä olo: ”Ei hitsi, nytkö tämä loppui?”

Eipä hätää, sillä jatko-osa Jeppis 2 ilmestyi vuonna 2016. Se keskittyy entistä enemmän Tommin musiikkiharrastukseen niin soittajana kuin fanina: Tommilla on kavereidensa kanssa lukuisia bändiviritelmiä, ja niiden demoja kuulemma löytyy ihan oikeasti kuunneltavaksi Spotifysta.

Pidin Jeppiksen kakkososasta enemmän kuin ykkösestä. Siinä oli minulle enemmän tarttumapintaa musiikkifaniuden myötä: KISS ei ole enää ainoa oikea, vaan Tommi tutustuu myös 60-luvun bändeihin. Lopulta kävi niin, että luin Jeppis kakkosta muiden lukemieni kirjojen välipalakirjana: luin luvun tai pari kerrallaan, enkä halunnut sen päättyvän (sivuja on 568).

Ja edelleen voi todeta: ”Eipä hätää”, sillä Tommi Liimatalla on työn alla Jeppis kakkosen jatko-osa 'Rollo'. Nokkelimmat pokkelimmat teistä saattavatkin jo arvata, että tiedossa on maisemanvaihdos…

Teksti: Laura

torstai 21. marraskuuta 2013

Kun lapsuus lakkaa olemasta




Marja Björkin vuonna 2008 ilmestynyt esikoisteos Posliini kertoo koskettavan tarinan laiminlyödystä tytöstä, Jaanasta. Jaana kasvaa turvattomuuden, väkivallan ja pedofilian varjossa. 
 
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 60-luvun pohjoiskarjalaiseen maaseutuun sekä Helsinkiin. Maaseudun autioituminen ja siirtolaisuus Ruotsiin on voimakkaammillaan. Vanhempien avio-ongelmat, pikkuveljistä huolehtiminen sekä kodin rikkoontumisen ensioireet kaatuvat Jaanan harteille. Koti on köyhä ja lapset tuntuvat olevan vanhemmilleen taakka. Varsinkin perheen äiti on huojentunut, kun pieni Jaana-tyttö pääsee ajoittain vierailemaan Helsingissä Anita-tädin ja Kurtin eli Nuutti-sedän luona. Jaanan läheisyyden kaipuu aiheuttaa erilaisia seuraamuksia, kuten sen, että pieni tyttö takertuu epäterveellä tavalla Kurt-setään. Kurtin ja Jaanan välille kehittyy outo kiintymyssuhde, joka johtaa ikäviin seuraamuksiin.

”Painoin kämmeneni Nuutti-sedän taskun kohdalle. Nuutti-sedän sydän oli elämäni ensimmäinen toisen ihmisen sydän, jonka sykkimistä sain kokeilla. Samalla hetkellä aloin pelätä, että se yhtäkkiä lakkaisi sykkimästä”.

Itse 70-luvulla syntyneenä pääsin kohtuullisesti sisälle tuohon 60-luvun nahkapusakoiden, lättähattujen ja tahmean hiusrasvan aikakaudelle. Björk kuvaa kirjassaan hienosti lapsenmielen ja viattomuuden juhlaa ja myös sitä, kun kaikki rikkoontuu. Marja Björkin tapa pureutua pienen tytön sielun särkymiseen on voimakkaasti tunteisiin vetoavaa.

Kati