Kun lapsuus lakkaa olemasta

Marja Björk :Posliini

Marja Björkin vuonna 2008 ilmestynyt esikoisteos Posliini kertoo koskettavan tarinan laiminlyödystä tytöstä, Jaanasta. Jaana kasvaa turvattomuuden, väkivallan ja pedofilian varjossa. 
 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 60-luvun pohjoiskarjalaiseen maaseutuun sekä Helsinkiin. Maaseudun autioituminen ja siirtolaisuus Ruotsiin on voimakkaammillaan. Vanhempien avio-ongelmat, pikkuveljistä huolehtiminen sekä kodin rikkoontumisen ensioireet kaatuvat Jaanan harteille. Koti on köyhä ja lapset tuntuvat olevan vanhemmilleen taakka. Varsinkin perheen äiti on huojentunut, kun pieni Jaana-tyttö pääsee ajoittain vierailemaan Helsingissä Anita-tädin ja Kurtin eli Nuutti-sedän luona. Jaanan läheisyyden kaipuu aiheuttaa erilaisia seuraamuksia, kuten sen, että pieni tyttö takertuu epäterveellä tavalla Kurt-setään. Kurtin ja Jaanan välille kehittyy outo kiintymyssuhde, joka johtaa ikäviin seuraamuksiin.

”Painoin kämmeneni Nuutti-sedän taskun kohdalle. Nuutti-sedän sydän oli elämäni ensimmäinen toisen ihmisen sydän, jonka sykkimistä sain kokeilla. Samalla hetkellä aloin pelätä, että se yhtäkkiä lakkaisi sykkimästä”.

Itse 70-luvulla syntyneenä pääsin kohtuullisesti sisälle tuohon 60-luvun nahkapusakoiden, lättähattujen ja tahmean hiusrasvan aikakaudelle. Björk kuvaa kirjassaan hienosti lapsenmielen ja viattomuuden juhlaa ja myös sitä, kun kaikki rikkoontuu. Marja Björkin tapa pureutua pienen tytön sielun särkymiseen on voimakkaasti tunteisiin vetoavaa.

Kati

Kirjallinen seikkailuni kadotetun sukupolven jalanjäljissä

Kävimme perheen kanssa Pariisissa ja eksyimme Latinalaisessa korttelissa kirjakauppaan nimeltä Shakespeare and Company. Kauppa on lattiasta kattoon täynnä uusia ja vanhoja kirjoja. Kirjat ovat lähinnä englanninkielisiä ja ryhmitelty paitsi aakkosittain myös aikakausittain. Esimerkiksi Hemingwayt, Fitzgeraldit ja kumppanit löytyvät ”kadotettujen sukupolvien” hyllystä, jolla viitataan ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen kirjailijasukupolveen. Kirjakaupassa oli siellä otettuja valokuvia, joissa esiintyi juuri tämä kadotetun sukupolven kirjailijoiden kavalkadi kaupan perustajan, Sylvia Beachin, kanssa. Mielenkiintoni heräsi heti ja halusin tietää lisää tästä kaupasta, jonka seinillä esiintyvät lempikirjailijani valokuvissa.

Hurahdin jo nuorena tähän aikakauteen kirjallisuuden historiassa. Ahmin niin F. Scott Fitzgeraldin kuin hänen vaimonsa Zeldankin elämäkertoja (mm. Nancy Millford: Zelda, Kadotetun sukupolven kuningatar). Luin Pariisiin ja muuhun Eurooppaan hurahtaneiden amerikkalaisten kirjailijoiden sukupolven kieltämättä hyvin teatraalisiakin määritelmiä. Puhuttiin sukupolvesta, joka löysi Euroopan ja imi itseensä sen modernin hengen, mutta ei pystynyt kuitenkaan juurtumaan Eurooppalaiseen maaperään. Ah, nuori mieleni vallan lumoutui tuosta irtonaisesta ja ainakin näennäisen vapaasta joukkiosta. Joukkiosta, joka hengitti sisäänsä aiemman sukupolven odotuksia, menneisyyttä ja ensimmäisen maailmansodan järkytystä, mutta tuotti ulos uloshengityksenä elämäntavan ja kirjallisuuden, joka kupli kepeyttä ja älyllistä notkeutta – ainakin hetken. Joukkiosta, jota pidettiin kokonaisen sukupolven tulkkina. Jos mieleeni silloin tulikin aivan oven takana häämöttävä toinen maailmansota tai tuon sukupolven määritelmän arroganttius (Eurooppa kirjailijoineen oli olemassa jo ennen kuin nämä nuoret amerikkalaiset saapuivat sinne juhlimaan), niin vaiensin tämän kritiikin.

Palattuani Pariisista (ainakin fyysisesti) Suomen maaperällä, sain ystävältäni Sylvia Beachin kirjoittaman kirjan Shakespeare andCompany, jossa Beach kertoo Shakespeare & Company –kirjakauppansa perustamisesta ja vaiheista. Haa, jälleen pääsin kadotetun sukupolven kirjailijoiden imuun. Olin lukenut kirjan jo miltei loppuun saakka, kun katselin Woody Alenin elokuvan Midnight in Paris. Ja jälleen tuossa elokuvassa törmäsin Shakespeare & Company -kirjakauppaan ja tuohon kadotetuksi sanottuun sukupolveen (Woody Allenin neuroottisuudella höystettynä), jonka joukkoon olen haikaillut nuoruudestani saakka. Kaiken kruunasi tietenkin Fitzgeraldin Kultahatun uusi filmatisointi (The Great Gatsby)!

Kirjallinen seikkailuni ei ole vielä päättynyt. Kadotetun sukupolven kirjailijat ovat jääneet vaivaamaan mieltäni. Etenkin mielessäni pyörii kysymys, siitä, miten meidän sukupolvemme tulee aikanaan määritellyksi. Onko meillä tulkkeja ja ketä he ovat?

Päivi