Salanimen suojassa ja hiukset valloillaan - Unkarin nykykirjailijoita

Suomen dekkariseura myönsi vuonna 2018 ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan

unkarilaiselle Vilmos Kondorille. Hän sai sen Budapest Noir -sarjasta. Vilmos Kondor on nimimerkki, jonka käyttäjää ei ole paljastettu.

Näin Dekkariseura perusteli valintaa: ”Kirjat ovat mitä ajankohtaisimpia seurattaessa Unkarin nykykehitystä. Ne osoittavat, miten tarpeellista on tuoda esiin asioita, joista päättäjät haluavat vaieta. Kondor kuvaa Unkarin tärkeitä historiallisia vaiheita tavalla, jollaiseen ei maassa ole aiemmin rohjettu tarttua.”

Sarja alkoi ilmestyä Unkarissa vuonna 2008. Suomessa sitä on julkaissut Tammi vuodesta 2012 Tähti Schmidtin (aikaisemmin Pullinen) suomentamana.

Natsien ja puna-armeijan Budapest

Ensimmäinen osa Budapestin varjot kertoo vuodesta 1936, jolloin natsivalta on vahvistumassa. Kaupungin laitamilta löytyy juutalaistytön ruumis. Poliisi ei kiinnostu tapauksesta, mutta rikosreportteri Zsigmond Gordon tarttuu toimeen.

Kirja ei ole erityisen jännittävä, vaan se kuvailee mainiosti aikakautta ja Budapestiä. Kepeyttä synkkään dekkariin tuo Gordonin isoisä, eläkkeelle jäänyt lääkäri, joka yrittää valmistaa niin hyvää marmeladia, että sanomalehti julkaisisi sen reseptin. Romaanissa seikkailee myös Gordonin graafikkoystävätär.

Rikosreportteri Zsigmond Gordon ratkoo arvoituksia Budapest Noir –sarjan muissakin osissa. Budapestin synnit –kirjassa sotavuonna 1939 Unkarin rajalle virtaa puolalaispakolaisia. Budapestin vakooja -romaanissa reportterin täytyy viedä valtion turvallisuuskeskuksen salainen kirje Venetsiaan vuonna 1943. Budapestin raunioissa vuonna 1946 murhia selvittää mm. puna-armeija.

Parhaillaan suomennetaan sarjan viidettä osaa Budapest marraskuussa, joka käsittelee vuoden 1956 kansannousua. Kuudes osa Budapestin huijari ilmestyi unkariksi 2016 ja kuvaa nuorta reportteria vuonna 1930.

Lentokone taivaalla, siivet käsissä

Erzsébet Tóth kuuluu Unkarin kansainvälisesti tunnetuimpiin runoilijoihin. Hän syntyi vuonna 1951 pienessä kaivoskaupungissa, Tatabányassa, mutta asuu nykyään Budapestissa.

Tóthin esikoiskokoelma Loputtoman runon keskellä ilmestyi 1970. Siitä pidettiin. Seuraavan kokoelman Kynttilänpäivä (1982) ansiosta hänelle ehdotettiin kirjallisuuspalkintoja. Runoilija oli kuitenkin kirjailijakokouksen puheessa käyttänyt sanaa ”murhaaja”, mistä Unkarin Sosialistisen Työväenpuolueen pääsihteeri János Kádár raivostui, vaikka Tóth ei maininnut hänen nimeään.

Seuraavan runokokoelman Erzsébet Tóth julkaisi yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Hän alkoi saada kirjallisuuspalkintoja vasta, kun valta oli vaihtunut.

Hannu Launonen ja Béla Jávorszky suomensivat Tóthin runoja kirjaan Valolieriön alla. Viisi unkarilaista runoilijaa (WSOY 2000). Nämä runot sisältyvät tarkistettuina heidän kääntämäänsä valikoimaan Erzsébet Tóth: Aamut, hiukset hajallaan (WSOY 2011).

Saksanpähkinä ja viinirypäleet

Tóth kertoo lapsuudesta, Unkarin ja Euroopan lähihistoriasta ja rakkaudesta.

Tässä alku runosta Muotokuva:

"Se jonka silmistä on kaikki jo kuollut pois
hymyilee juuri näin lentokoneelle
hämmästelee juuri näin valtionpäämiesten
mustaa hanhenmarssia.
Hänelle pakkanen on ihana,
hän haluaa raivata tien viiltävään ilmaan,
tulla orpojen koirien ystäväksi,
uskoa ettei edes lähestyvä kesä
olisi tiuha ja vaarallinen,
kenties sen ylitse voi harpata
niin kuin lasten asfalttiin piirtämien kuvien yli."

Ote runosta Puoliksi riivityt tertut:

"Korkokengät ja notkuvat polvet veivät minua,
hassua sadetyttöä, sadeihmistä,
parhaita olivat ne tertut, jotka riivimme suoraan lennosta,
juuri niin, me lensimme, käsivartemme kuin värisevät lentokoneen siivet
keinuivat ilmassa, onko mieleesi koskaan juolahtanut,
että saksanpähkinä voi maistua niin hyvältä viinirypäleiden kanssa?"

Teksti: Terhi