Ostoslistalle koppa ja kumisaappaat
Vaikka sienestys ei ole välineurheilua, on muutamia perusvarusteita hyvä hankkia. Sienet kannattaa poimia ilmavaan koriin, sillä muovipussissa ne muussaantuvat ja alkavat nopeasti pilaantua. Sieniveitsi, jossa on terän lisäksi harja, helpottaa sienten puhdistamista keruupaikalla – ei ole mitään syytä kantaa roskia metsästä kotiin. Ja tietenkin kannattaa sonnustautua säänkestäviin varusteisiin kumisaappaista lähtien.
Johonkin perustason sienikirjaan on hyvä tutustua etukäteen ja mieluiten ottaa se mukaan metsään. Hyvässä sienikirjassa on lajeista edustavia valokuvia, joissa sieni on kuvattu sekä sivulta että altapäin; piirrokset eivät usein sovellu yhtä hyvin lajintunnistukseen. Maastossa otetut kuvat kertovat sienen kasvupaikoista. Lajintunnistustekstissä ja mieluiten myös kuvissa pitäisi olla selvitys näköislajeista, varsinkin, jos ruokasienen voi sekoittaa myrkylliseen lajiin. Kaikkein paksuinta sienitieteilijän hardcore-opusta ei ehkä aloittelijan kannata hankkia, mutta toisaalta liian suppea kirja ei välttämättä anna tarpeeksi hyviä eväitä lajintunnistukseen.
Sienestäminen kannattaa aloittaa tutuista metsistä, jotta eksymisen jännittäminen ei pilaa retkeä. Sieniä kasvaa eniten kuusivaltaisissa sekametsissä. Aivan nuoret taimikot ja märimmät suot eivät ole sienille ihanteellisia kasvupaikkoja, mutta muuten voi hyvänä sienivuotena löytää helttaista joukkoa lähes millaisesta metsästä tahansa.
Keltanokkasienestäjän tärppilajit
Sienten lajikirjo voi tuntua ensikuulemalta hurjalta: varovaistenkin arvioiden mukaan sienilajeja on tuhansia. Helpointa olisi suunnata metsään kokeneen sienestäjän kanssa tai osallistua opastetulle sieniretkelle. Ei kuitenkaan tarvitse vaipua epätoivoon, vaikka tuttavapiiristä ei löydy siententuntijaa. Aloitteleva sienestäjä voi hyvin aloittaa yksinkin, kunhan keskittyy muutamiin helposti tunnistettaviin ruokasieniin, jotka eroavat ulkonäöltään selvästi vaarallisista myrkkysienistä.
Aloittelijalle parhaiten sopivia sieniä voisivat olla esimerkiksi kantarelli, vaaleaorakas ja mustatorvisieni. Nämä lajit eivät muistuta mitään myrkyllistä sientä. Ne ovat melko satoisia mutta eivät houkuttele toukkia yhtä paljon kuin vaikkapa tatit ja haperot. Kaiken kukkuraksi ne eivät kaipaa minkäänlaista esikäsittelykeittämistä.
Kantarellia eli keltavahveroa ei oikeastaan voi sekoittaa mihinkään muuhun kuin maultaan hieman puisevaan mutta myrkyttömään valevahveroon. Kantarellia voi löytää kuusi- tai koivuvaltaisista metsistä heinäkuusta lähtien jopa lokakuun alkupuolelle asti. Vaikka sieni on kirkkaanvärinen, sitä voi olla yllättävän vaikea huomata keltaisten koivunlehtien seasta, joten tarkkana on syytä olla!
Vaaleaorakas saattaa muistuttaa hieman kantarellia, mutta se on väriltään hempeän persikkamainen ja sen alapinnalla on paksujen harjujen sijasta piikit. Lajin voi sekoittaa korkeintaan rusko-orakkaaseen, joka on väriltään tummempi ja lähes vaaleanorakkaan veroinen ruokasieni. Vaaleaorakas viihtyy parhaiten vanhassa kuusikossa, mutta sitä voi löytyä jopa puistojen nurmikoilta.
Mustatorvisieni näyttää luotaantyöntävän mustanpuhuvalta, mutta sen maku on todella herkullinen, eikä sillä ole oikeastaan mitään näköislajeja. Torvisienissä ei myöskään ole juuri toukkia, joskin sienen sisällä saattaa piileskellä etana. Lajin huono puoli on sen piileskelevä luonne: mustatorvisieni kasvaa usein kosteahkoilla paikoilla sammalen sisässä, ja hyvät torvisienipaikat ovat meilläpäin harvemmassa kuin esimerkiksi etelärannikolla. Toisaalta mustatorvisieni on varsin seurallinen eli sen itiöemät kasvavat lähes aina ryhmissä. Hyvällä onnella voi pieneltäkin alueelta löytyä kokonainen kopallinen torvisieniä.
Ja eiku syömään!
Sieni on hyvä puhdistaa roskista jo keruupaikalla. Multaisen tai hiekkaisen jalan tyven voi katkaista, mutta muuten esimerkiksi orakkaan piikkejä ei tarvitse sen ihmeemmin rapsutella pois. Sienen voi halkaista ja vilkaista, onko sieni kovin toukkainen. Muutamasta toukanreiästä ei kannata välittää.
Entäpä sieniruokien valmistus? Itse kuulun maailman laiskimpiin ruuanlaittajiin, joka kannattaa lämpimästi ohjetta ”mitä helpompaa, sen parempaa”. Tässä mainitut lajit (kantarelli, vaaleaorakas ja mustatorvisieni) voi paloitella puhdistamisen jälkeen suoraan paistinpannulle. Hellan nupit käännetään kaakkoon ja odotellaan, että sienistä alkaa irrota nestettä. Sientä paistetaan omassa liemessään hieman miedommalla lämmöllä, kunnes neste on lähes haihtunut. Kussakin ruokasienilajissa on oma persoonallinen makunsa, ja niitä on hauska vertailla! Tässä mainituista lajeista vaaleaorakas on miedoin ja mustatorvisieni voimakkain.
Varsinaista sieniruokaa varten sienet paistetaan usein pilkotun sipulin kera voissa, ja seokseen lisätään kermaa, mustapippuria ja suolaa. Tällainen superhelppo sienikastike sopii niin perunoiden, leivän kuin pastakin lisukkeeksi. Jos peruskastike suurustetaan vehnäjauholla ja kastikkeen päälle ripotellaan juustoraastetta, siitä tulee ihana sienipiirakan täyte. Mikäli peruskastikkeeseen lisätään vaikkapa kasvislientä ja maitoa, se muuttuu pehmeäksi sienikeitoksi.
Sienikirjoista
Sienestäjä voi vallan mainiosti keskittyä vaikka koko ikänsä muutamaan helposti tunnistettavaan ruokasieneen, tai kouluttautua vaikkapa sienenpoimijaksi ja hankkia mukavasti lisätienestejä. Opinhaluiselle riittää uusia tunnistettavia sienilajeja tuhansittain, ja jos pelkät ruokasienet alkavat kyllästyttää, voi kokeilla vaikkapa sienivärjäystä. Sienestäminen on siis harrastuksena äärettömän monipuolinen.
Suosittelen näitä sienikirjoja:
Suomen kauppasienet
Kauppasienenpoimijan ja sienineuvojan perusteoksia kauppasienten tunnistuksesta ja käytöstä. Painos on lopussa, joten tätä kirjaa on hankala hankkia hyllyyn.
Sienet Suomen luonnossa
Uusimpia pieniä sienentunnistusoppaita, joten tässä kirjassa ovat nykyiset sienten käyttösuositusmerkinnät. Lisäarvoa sienivärjäyksestä kertovasta osuudesta, joka useimmissa muissa kirjoissa ohitetaan.
Parempi sieni korissa
Käytännönläheinen siententunnistuskirja aloittelijoille. Esiteltäviä lajeja on melko vähän.
Sienet: tunnista, poimi, varo
Hyvä aloittelijan tunnistusopas selkeine kuvineen ja näköislajiesittelyineen. Mahtuu taskuun mukaan.
Tunnista sieni
Pitkän linjan sienitieteilijän tunnistusopas uutena painoksena. Isompi ja painavampi kuin taskuoppaat.
Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut
Mukavia, helppoja perusreseptejä tunnetuimmista ruokasienistämme.
Koiran kantarelliopas
Helppolukuinen mutta perusteellinen opas koiran kouluttamiseen siententunnistajaksi. Ja kun koira on oppinut etsimään ja ilmaisemaan yhden sienilajin, se voi oppia helposti muitakin.
Suomen sieniopas
Tuhti pieni tiiliskivikirja, jossa esitellään lähes 900 sienilajia. Kuuluu pitemmälle ehtineen sieniharrastajan kirjahyllyyn.
Käävät, puiden sienet
Useimmat käävät eivät kuulu ruokasieniin, mutta niillä on sitäkin merkittävämpi rooli metsäekologiassa. Tämä kirja on kääpäharrastajan unelma kauniine kuvineen.
Sienestäjän suosikit
Suonenjokelainen sieni-intoilija on koonnut lempisienensä tähän kauniisti kuvitettuun ja hauskasti kirjoitettuun kirjaan, joka on sekoitus tunnistusopasta ja keittokirjaa. Miltä kuulostaisivat ”Lemmenpasta tuoksuvalmuskasta”, ”Eksoottinen mustasienirisotto” tai drinkki nimeltä "Pinkki haperotujaus"?
Sieniä & ihmisiä
Tämä kirja oli iloinen yllätys! Sieniharrastua on hämmästyttävän monipuolinen: joku hurahtaa haperoiden lajintunnistukseen ja kököttää kaikki illat mikroskoopin äärellä, toinen innostuu sienten pakastekuivaamisesta ja koristeellisten asetelmien tekemisestä. Kirjasta löytyy myös erikoisia reseptejä vähän harvinaisemmista ruokasienistä
Teksti:
Mari Wikholm
kauppasienineuvoja, luontopedagogi
Kuopion luonnontieteellinen museo
Kuva:
Wikipedia Creative Commons, kuvaaja Andreas Kunze
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti