Pojat

Jessica Schiefauerin Pojat-kirjan päähenkilöinä ovat kolme 14-vuotiasta tyttöä; Kim, Momo ja Bella. Lapsuus on takanapäin, ja tyttöjen uudet, aikuistuvat ulkomuodot alkavat kiinnostaa poikia lähes liiankin kanssa. Onneksi ihmeellinen taikakukka tarjoaa pakokeinon: sen mettä juotuaan tytöt muuttuvat pojiksi ja säilyttävät uuden olomuotonsa aina nukahtamiseensa saakka. Uudet vartalot tuovat paitsi vapautuksen kähmivistä pojista ja runsaasti ihmettelyn aihetta, myös uusia seikkailuja ja vaaroja. Kirjan minäkertoja Kim liittyy mukaan poikajengiin, jonka johtajaan Tonyyn hän iskee silmänsä. Rakkaus on helppoa ja vaaratonta, kun siitä puuttuu toisen inhottavan himokkaat katseet ja vasten tahtoa koskettelevat kädet. Mutta rakkaus voi myös satuttaa sukupuolesta riippumatta.

"Tapasimme tyttöjä emmekä tienneet, miten heidän katseisiinsa olisi pitänyt suhtautua. Katsoimme vaistomaisesti alas, ja ajattelin että koko meidän todellisuutemme oli mieletön, se mitä meille tapahtui oli mahdotonta, se ei mitenkään voinut tapahtua ja kuitenkin tapahtui. Se ei ollut unta eikä leikkiä. Tuntemattomat ihmiset katsoivat meitä toisin kuin ennen. Uudet kehomme heijastuivat heidän katseistaan. Se oli uskomatonta, ajatus kouraisi minua niin että huimasi."

Kirja sekoittaa sopivasti realismia ja fantasiaa. Se on etenkin alussa tunnelmaltaan kevyen utuinen, niin, että lukijasta tuntuu kuin olisi nähnyt hyvää unta, jossa katselee maailmaa Kimin silmin.

Kirjan alussa ihmettelin päähenkilöiden ja kirjan nimen ristiriitaa, ja juoni ja kerronta olivat vähällä olla liiankin haahuilevia minun makuuni, mutta sitten tarina pääsi vauhtiin ja vei mennessään. En ole aikoihin lukenut mitään kirjaa näin antaumuksella. Teos löytyy nuorten aikuisten hyllystä, mutta se tarjoaa kevyttä, realistista fantasiakirjallisuutta vanhemmillekin lukijoille.

Kirja on saanut Ruotsissa parhaan lasten- ja nuortenkirjan August-palkinnon. Siitä on myös tehty Girls lost -niminen elokuva vuonna 2015.

Teksti: Jaana