Rakkaus ei aina ole ihanaa, joskus se on suorastaan
sietämättömän julmaa. Erityisen julmaa rakkaus on silloin, kun se on
yksipuolista, mutta täysin sokeaa.
Tämä on Lena Anderssonin Omavaltaista menettelyä –romaanin
herkullinen lähtökohta. Epätavallisen rakkausromaanin päähenkilö on
kolmekymppinen Ester Nilson, joka rakastuu raivokkaasti taiteilija Hugo
Raskiin. Ester on kaikin puolin järkevä, akateemisesti koulutettu nainen, joka
jättää silmänräpäyksessä pitkäaikaisen kumppaninsa tavattuaan Hugon. Seuraa
pitkä jakso odotusta, jonka lopuksi Hugo antautuukin, mutta vain osittain.
Miehellä on myös muita naisia eikä suurempia tulevaisuudensuunnitelmia Esterin
varalle. Kaikki tämä on alusta asti lukijalle selvää, mutta päähenkilölle ei ja
siitä muodostuukin kirjan mahtavasti kantava jännite.
Lukija vaipuu Esterin mukana epätoivoon ja nousee euforiaan,
samalla Esteriä kohtaan tuntee ärtymystä. Miksei Ester tajua totuutta? Ystäväkuorokin
antaa hyviä neuvoja. Miksi Ester ei kuuntele heitä?
Lena Andersson havainnoi hienosti yksityiskohtia ja saa
taitavasti välitettyä Esterin tunnetilat ja niiden äkilliset muutokset. Hän
kuvaa uskottavasti sitä, miten rakastunut ihminen ei koskaan luovu toivosta,
vaikka kaikki näyttäisi mahdottomalta.
Romaani on mustan huumorin kyllästämä, viihteellinen ja älykäs
ihmissuhderomaani, joka katsoo rakkautta ja ihmissuhteita yllättävästä
näkökulmasta. Romantiikan nälkäisille kirja ei sovi, mutta uskon, että moni voi
löytää teoksesta tarttumapintaa.
Lena Andersson tuntuu sanovan, että ihminen ei koskaan opi
ja on aina tunteidensa vietävissä. Siitä todistaa myös toinen Ester Nilssonista kirjoitettu
romaani Vailla henkilökohtaista vastuuta.
Teksti: Ella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti