Sukupuolirooliasut

Kun ryhdyin lukemaan englantilaisen kirjailija Virginia Woolfin (1882-1941) Orlandoa (1928), minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia, sillä teos ei ollut häpeäkseni minulle ennestään tuttu, ja erisnimi otsikkona ei kerro lukijalleen paljoakaan. Tietysti kirjan ilmestymisvuosi kertoo modernismin aikakauden olevan valloillaan maailman kirjallisuudessa, mikä antaa luvan odottaa teokselta mitä tahansa. Ottaen myös huomioon sen, että kyseessä on naiskirjailijan teos, mikä oli vielä valitettavan harvinaista vuosisadan vaihteessa, mutta ei kuitenkaan tavatonta yleistyvien liberaalien ajatusmallien ansiosta. Ei siis ole ihme, että teoksen kantavina teemoina ovat sukupuoli-identiteetti, seksuaalisuus ja ihmisen mieli.

Orlando kertoo Orlando-nimisestä nuorukaisesta, joka elää usean vuosisadan ajan. Hän syntyy mieheksi 1500-luvulle ja rakastuu palavasti Sasha-nimiseen luistelijaan, joka särkee hänen sydämensä. Oleskellessaan 1700-luvulla Konstantinopolissa, hän kokee taianomaisen muodonmuutoksen miehestä naiseksi. Hän ei kuitenkaan hämmenny tapahtuneesta, vaan hyväksyy uuden, erilaisen kehonsa. Hän on huolissaan vain siitä, että merimiehet putoavat mastoista nähdessään hänen nilkkansa, mikä ilmentää teoksen ironista otetta vallitsevien käytösmallien kritisoijana. Kertoja vaikuttaa tuomitsevan muutoksen, mikä kertoo ajan asenteista. Woolf käyttääkin ajan kuluessa erilaista kieltä riippuen siitä, millä vuosisadalla eletään, millä pyritään kritisoimaan kirjallisuuden tradition konventioita. 1900-lukua lähestyttäessä teoksen kieli muuttuu hyvin ajatusvirtamaiseksi, kuten Woolfin modernille tyylille on ominaista. Teos on siis sekoitus eri tyylejä, minkä vuoksi teos on hyvin monipuolista luettavaa erilaisista kirjoitustyyleistä pitäville.

Orlando huomaa pian voivansa vaihtaa olemustaan sukupuolien välillä, minkä avulla tämä voi viettää aikaa niin miesten kuin naisten kanssa. Lopulta 1800-luvulla hän rakastuu Marmaduke-merikapteeniin, joka paljastaa Orlandolle, ettei hänkään mahdu tavanomaisen naisen tai miehen muottiin. Woolfille sukupuoli vaikuttaisi olevan kuin rooliasu, jonka ihminen kykenee pukemaan päällensä. Kun asiaa ajattelee tarkemmin, sukupuoliroolit ovat todellakin ainoastaan toiminta- ja ajatusmalleja, joita noudattamalla ihminen muodostaa oman sukupuoli-identiteettinsä.

Sukupuoli-identiteetti ei ole ainoa ihmisen minuuden osa-alue, johon Woolf tarttuu teoksessaan, sillä myös kirjoittaminen ja ihmisen rooli kirjailijana on tärkeässä osassa. Orlando on aloittanut jo nuorukaisena kirjoittamaan Vanha Tammipuu-runokokoelmaansa, jota tämä ei saa koskaan valmiiksi, vaikka tahtoisi kovasti saada sen julkaistuksi. Lopulta hän kykenee saattamaan kirjoitustyönsä valmiiksi 1920-luvun lopussa. Teos ei siis ole ainoastaan kirjallisuuden tradition tarkastelua suuressa historiallisessa mittakaavassa, vaan myös osoitus kirjoitusprosessin kestosta ja siitä, että jokainen kirjailija saa vaikutteita jokaiselta historian aikakaudelta tietämättään, sillä tekstit ovat äärettömässä yhteydessä toisiinsa.

Orlando on mielenkiintoinen fiktiivistä elämäkertaa ja historiankirjoitusta yhdistelevä romaani, jonka teemat ovat olleet aikaansa edellä. Feministit ryhtyivät käsittelemään samoja aiheita vasta paljon myöhemmin, ja vasta tänä päivänä yleiset käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta alkavat vähitellen saamaan värejä mustavalkoisuuden sijaan. Orlando on osoitus, että joka päivä puemme yllemme sukupuolirooliasun.

Teksti: Heli