perjantai 11. lokakuuta 2013

Lempeää viisautta ja suloista satiiria


Muriel Barbery:Siilin eleganssi

Välillä intohimoinen lukija saa rakastua. Tämän kirjan kohdalla niin tapahtuu kahdesti.

Renee Michel on omien sanojensa mukaan lyhyt, ruma ja pyylevä leski ja työskennellyt 27 vuotta ovenvartijana pariisilaisessa talossa. Hän on vuosien mittaan kehittänyt itselleen juron työpersoonan, millä hän näyttäytyy talon asukkaille. Siihen kuuluu kaikki kliseet, mitä ajatella saattaa: Hän laahaa kuuluvasti tohveleitaan ja antaa television pauhata yhdentekeviä ohjelmiaan. Hän on pidättyväisen kohtelias, mutta harvoin ystävällinen.

Takahuoneessa hänellä on oma yksityinen maailmansa, missä hän katsoo hyviä elokuvia, kuuntelee klassista musiikkia ja lukee kirjoja sekä kirjoittaa havaintojaan ja ajatuksiaan maailman menosta. Hän pitää erityisesti venäläisistä klassikoista ja on nimennyt kissansakin Leoksi, Tolstoin mukaan.”Olen lukenut historiaa, filosofiaa, kansantaloustiedettä, sosiologiaa, psykologiaa, pedagogiaa ja psykoanalyysia, koska ne kiinnostavat, mutta kaunokirjallisuus on minulle henki ja elämä.”

Paloma Josse on 12-vuotias rikkaan perheen tytär ja poikkeuksellisen älykäs lapsi. Hän tuntee itsensä vieraaksi maailmassa ja on päättänyt tehdä itsemurhan koska ei halua päätyä samanlaiseen kohtaloon kuin perheensä – tyhjänpäiväiseen porvarillisuuteen, elämään kultakalamaljassa.

Sattuman kautta nämä kaksi eri-ikäistä erakkoa tutustuvat toisiinsa, suojavarustukset katoavat ja he pystyvät näyttäytymään toisilleen omina persooninaan, Paloman sanoin sielunsisarina. Tarkkanäköinen Paloma huomaa Reneen olevan intohimoinen kulttuurinharrastaja ja löytää hänessä ymmärtävän aikuisen. Vähitellen Paloma alkaa muuttaa mieltään omasta kohtalostaan. Paloma sanoo Reneelle: ”tehän annatte minulle toivoa. Siitä että ihminen ei sittenkään ole kohtalonsa vanki.”
Sitten taloon muuttaa uusi asukas, japanilainen herra Kakuro Ozu. Ja asiat talossa alkavat salaperäisesti muuttua.

Päivikki

tiistai 1. lokakuuta 2013

Padot murtuvat




Vincent Lauri on elättänyt itsensä kuljettamalla helikopterilla turisteja tunturijärville ja taimenpuroille. Nyt hänellä ei ole jäljellä elämässään muuta kuin viimeinen lento, kohti jyrkkää kallioseinää. Henny ei jätä vaihtoehtoja. Lakimies selitti Vincentille narisevalla äänellään että Hennylle kuuluu puolet talosta, autosta, huonekaluista, tietokoneesta, televisiosta, kesämökistä. Ja mikä pahinta, puolet firmasta.

Juuri kun Vincent käynnistää helikopteria, Henny kurvaa pihaan ja hyökkää vihaisena vasara kädessään kopterin kimppuun. Hennyn tunkiessa sisälle Vincent on varma että ex-vaimo aikoo tappaa hänet, mutta sen sijaan Henny kiljuukin jotain käsittämätöntä. Silloin Vincent kohottaa katseensa ja näkee likaisen, kuohuvan seinämän vyöryvän häntä kohti. ”Lennä, lennä!” Henny kiljuu.

Veden viemää kirjassa Luulajanjoen padot murtuvat ja jokilaakson asukkaat jäävät veden armoille. Virta vie mennessään modernin maailman ja katastrofista selvinneet joutuvat sopeutumaan tilanteeseen jossa selviytymisvaisto nousee tärkeimmäksi vaikuttimeksi. Muun maailman ulottumattomissa ihmisten parhaimmat ja pahimmat piirteet nousevat esiin.

Kun ketään muuta ei ole paikalla, kysymys siitä miten hädässä oleva tuttava pelastetaan, kääntyy pohdinnaksi siitä, pitäisikö tämän henkilö pelastaa. Ja mitä kaikkea voikaan tehdä jäämättä kiinni. Huuhtooko virta mennessään todisteet murhista? Ja pitäisikö ex-vaimon uusi mies hakea turvaan?

Ruotsalainen kirjailija Mikael Niemi (s. 1959) tunnetaan kirjastaan Populäärimusiikkia Vittulajänkältä.

Heidi

perjantai 20. syyskuuta 2013

Rakastan sinua, vihaan sinua


Pitkässä liitossa ihmettelee välillä, miten jaksaa elää toisen kanssa. Tai miten toinen jaksaa kanssani. Asiantuntevaa apua tähän tarjoaa tuore kirja Pari suhteessa. Sen tekijät ovat työskennelleet muun muassa pariterapeutteina.  

Kirja alkaa traumoista. Hyppäsin ensin niiden yli, koska pidän enemmän ratkaisuista kuin ongelmissa kylpemisestä. Sitten löytyi kiinnostavia suhteita: ikinuori ja pikkuvanha, kotipotilas ja hoitaja. 

Keitä me olemme?

Tekijät puhuvat miesten ja naisten välisistä suhteista, vaikka sanovat, että vastaavanlaisia ilmiöitä kohdataan kahden naisen tai kahden miehen välillä:
naarashämähäkki ja heikko mies
latenssipoika ja emo
narsistinen mies ja sopeutuja/latenssiprinsessa
möykkymies ja tyytymätön nainen
möykkynainen ja murrosikäinen mies
mustasukkainen nainen ja sopeutuva, kiltti mies
mustasukkainen nainen ja hylkäävä mies. 

Häivähdyksiä paratiisista

Teos ei tarjoa käytännönniksejä vaan syvempää ymmärrystä. Loppupuolella päästään auvoisiin tunnelmiin: läheiseksi itselle, läheiseksi toiselle; katse on portti; hyvinvoiva ja onnellinen.  

Kirjan luettuani tajusin enemmän omista ja toisen tarpeista

Näin Heli Pruuki, Marjo Timoria ja Markku Väätäinen muotoilevat:
Kirjan avulla on mahdollista ymmärtää enemmän itseään, historiansa ja traumojensa vaikutusta sekä sitä, mitä tapahtuu parisuhteessa. Kun sukeltaa omaan itseensä on mahdollista löytää samalla se. mitä yrittää löytää vaihtamalla erilaisia elämän palasia. Ehkä ei enää tarvitse vaihtaa mitään. Ehkä tarvitsee vaihtaa kaikki. 
Terhi

torstai 12. syyskuuta 2013

Taidolla tehty





Esikoiskirjailija kuorii Owea kuin sipulia kerros kerrokselta. Miten taitavasti kirjailija lähteekään liikkeelle.

Jos mies mittaa tarkasti olohuoneen katon keskipisteen koukkua varten, niin lukija alkaa miettiä pelotteleeko tekijä lukijansa heti rankalla aiheella.

Aihe on rankka. Jos elämän menetykset ajavat ennenaikaiseen itsetuhoon, niin miten kirjoittaa tekstin sisään hurmaavaa huumoria.

Kirjassa on mitä kaunein kuvaus siitä, miten yksitotinen, mustavalkoinen mies saa elämäänsä värin, Sonjan. Ja siitä, miten parin suunnitelmat menevät täysin uusiin puihin. Elämä satuttaa kovalla kädellä, mutta Owe ai anna periksi. Hän rakastaa tekemällä, ei puhumalla.

Kirjailija näyttää, miten periaatteistaan kiinni pitävä mies on tullut tähän hetkeen. Voiko Owen ja Runen naapuriystävyys katketa todella vakioautomerkin vaihtamiseen? Saab-mies kelpuuttaa Volvo-miehen, mutta BMW…

Klo 5.45 joka aamu Owe lähtee tarkastamaan, ettei varkaita ole käynyt asuinalueella. Varkaita ei ole koskaan käynyt, mutta kierrokset jatkuvat. Ei ole varkaita ei, mutta Owe pitää huolta säännöistä.

Koukku laitetaan kattoon, mutta mikäs se pettikään. Owen valitsema päivä tulee ja menee. Ikään kuin koko naapurusto olisi keksinyt tämän vihaisen, äkäisen miehen, Owen, juuri nyt. On iranilaisnainen Pawaneti, joka ärhentelee lapsilleen ja miehelleen yhtä lailla uhmakkaasti kuin Owellekin. On miltei puolikuollut kissa, ja pari elämää aloittelevaa uusavutonta nuorta miestä.

Sihistään ja sähistään, mutta aiheesta. Ja seuraava päivä koittaa. Entäs sipuli? Kuten aluissa sanoin Backman hallitsee sipulin kuorinnan. Lukija sai tuntea kyyneleet poskillaan.

Kirjailijan seuraavaa kirjaa jää odottamaan Tarja

maanantai 2. syyskuuta 2013

Monen rakkauden mies


Kirjallisuudentutkija Panu Rajalan kirjoja vaimoistaan en ole pystynyt lukemaan, mutta Rajalan Naisten mies ja aatteiden : Juhani Ahon elämäntaide houkutteli mukaansa. Kiinnostuin kirjasta, koska Rajala tarjoaa tarkkaa tietoa Juhanin ja hänen vaimonsa Vennyn tutustumisesta. Hän myös eläytyy uskottavasti ihmisten tunteisiin.

Elämäkerta

Juhani Aho eli kolmiodraamaa kuvataiteilija Venny Soldanin ja tämän sisaren Tillyn kanssa. Venny ja Juhani saivat kaksi poikaa, Tilly ja Juhani yhden. Putkahdin keskelle kolmiodraamaa lukemalla aiemmin Riitta Konttisen erinomaisen elämäkerran Boheemielämä : Venny Soldan-Brofeldtin taiteilijantie.

Kenestä kertoo romaani Yksin?

Juhani Ahon romaania Yksin Rajala tulkitsee yllättävästi: se ei kerrokaan kirjailijan ihastuksesta Aino Järnefeltiin eli tulevaan Aino Sibeliukseen. Sen sijaan tarinan ytimessä piilee Juhanin vaikea rakkaus Ainon äitiin Elisabetiin.

Aho-elämäkerta kuvaakin myös Elisabet Järnefeltiä sekä Minna Canthia ja entisajan Kuopiota. Kuopion historiasta innostuneille suosittelen jatkolukemiseksi Outi Vuorikarin mainiota kirjaa Juhani Ahon Kuopio 1872-1903. Sen kartan mukaan voi kävellä Ahon asuinpaikoilla.

Terhi

maanantai 12. elokuuta 2013

Sodan sivulliset uhrit



Nadeem Aslam: Elävältä haudatut, Like 2010.

Nadeem Aslam kirjoitti teoksen Elävältä haudatut sulkeutumalla seitsemäksi kuukaudeksi taloonsa, näkemättä sen aikana ainuttakaan ihmistä, kun ruokakin tuotiin taloon hänen nukkuessaan. Tämä kertoo siitä, miten kirjailijan oli pakko saada tarina ulos, ihmisten tuli saada tietää Afganistanin sodan elävistä uhreista. Aslam kuvaa sodan keskelle jääneiden ihmisten sopeutumista ja selviytymistä. Nadeem Aslam on syntynyt Pakistanissa vuonna 1966 ja asuu nykyään Lontoossa.

Englantilainen lääkäri Marcus Caldwell perii isältään tämän 1890-luvulla rakennuttaman kivitalon. Useat konfliktit neuvostoarmeijan ja talibanien kanssa ovat vieneet häneltä vaimon, tyttären ja toisen käden. Tunnelma Marcusin talossa on raskas, muttei katkera. Kun ei tiedä, kuoleeko luotiin, pommi-iskussa vai maamiinaan astuttuaan, on aikaa rakentaa kanootti ja pestä seinät. Kauniit maalaukset oli peitetty savella talibanien hyökkäysten varalta. Talibanit kun kielsivät kaiken elollisen kuvaamisen.

Caldwellin talo alkaa muistuttaa pientä pakolaiskeskusta, kun sodan riepottelemat ihmiset kerääntyvät sinne kuin magneetin vetämänä. Ushajärven pakolaiset ovat elävältä haudattuja, vailla tulevaisuutta. Amerikkalaisten ja talibanien pyrkimykset rinnastuvat, kun molempien motiivien pohjalta löytyy pelko oman elämäntavan häviämisestä. Elävältä haudatut kertoo ensisijaisesti yksilöistä, sitten vasta kulttuurien, tapojen ja uskomusten törmäyksestä.

Useista henkilöhahmoista mieleen jää Zadeem, Marcusin ja hänen vaimonsa Qatrinan ainoa tytär, jonka neuvostosotilaat kaappaavat tämän ollessa 17-vuotias. Zadeemin tarina tulee kirjassa esiin pala palalta, kun Marcus etsii vuosien ajan poikaa, jonka Zadeemin tiedetään synnyttäneen.

Kirjaa lukiessani ihmettelin miten ihminen kykenee sopeutumaan järjettömän sodan olosuhteisiin ja elämään näennäisesti ”tavallista” arkea kaiken tuhon keskellä. Surullista on kuitenkin heikoimpien osa –naisten ja lasten. He maksavat sodissa aina kovimman hinnan.

Päivikki