Taidolla tehty

Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä

Esikoiskirjailija kuorii Owea kuin sipulia kerros kerrokselta. Miten taitavasti kirjailija lähteekään liikkeelle.

Jos mies mittaa tarkasti olohuoneen katon keskipisteen koukkua varten, niin lukija alkaa miettiä pelotteleeko tekijä lukijansa heti rankalla aiheella.

Aihe on rankka. Jos elämän menetykset ajavat ennenaikaiseen itsetuhoon, niin miten kirjoittaa tekstin sisään hurmaavaa huumoria.

Kirjassa on mitä kaunein kuvaus siitä, miten yksitotinen, mustavalkoinen mies saa elämäänsä värin, Sonjan. Ja siitä, miten parin suunnitelmat menevät täysin uusiin puihin. Elämä satuttaa kovalla kädellä, mutta Owe ai anna periksi. Hän rakastaa tekemällä, ei puhumalla.

Kirjailija näyttää, miten periaatteistaan kiinni pitävä mies on tullut tähän hetkeen. Voiko Owen ja Runen naapuriystävyys katketa todella vakioautomerkin vaihtamiseen? Saab-mies kelpuuttaa Volvo-miehen, mutta BMW…

Klo 5.45 joka aamu Owe lähtee tarkastamaan, ettei varkaita ole käynyt asuinalueella. Varkaita ei ole koskaan käynyt, mutta kierrokset jatkuvat. Ei ole varkaita ei, mutta Owe pitää huolta säännöistä.

Koukku laitetaan kattoon, mutta mikäs se pettikään. Owen valitsema päivä tulee ja menee. Ikään kuin koko naapurusto olisi keksinyt tämän vihaisen, äkäisen miehen, Owen, juuri nyt. On iranilaisnainen Pawaneti, joka ärhentelee lapsilleen ja miehelleen yhtä lailla uhmakkaasti kuin Owellekin. On miltei puolikuollut kissa, ja pari elämää aloittelevaa uusavutonta nuorta miestä.

Sihistään ja sähistään, mutta aiheesta. Ja seuraava päivä koittaa. Entäs sipuli? Kuten aluissa sanoin Backman hallitsee sipulin kuorinnan. Lukija sai tuntea kyyneleet poskillaan.

Kirjailijan seuraavaa kirjaa jää odottamaan Tarja

Monen rakkauden mies

Kirjallisuudentutkija Panu Rajalan kirjoja vaimoistaan en ole pystynyt lukemaan, mutta Rajalan Naisten mies ja aatteiden : Juhani Ahon elämäntaide houkutteli mukaansa. Kiinnostuin kirjasta, koska Rajala tarjoaa tarkkaa tietoa Juhanin ja hänen vaimonsa Vennyn tutustumisesta. Hän myös eläytyy uskottavasti ihmisten tunteisiin.

Elämäkerta

Juhani Aho eli kolmiodraamaa kuvataiteilija Venny Soldanin ja tämän sisaren Tillyn kanssa. Venny ja Juhani saivat kaksi poikaa, Tilly ja Juhani yhden. Putkahdin keskelle kolmiodraamaa lukemalla aiemmin Riitta Konttisen erinomaisen elämäkerran Boheemielämä : Venny Soldan-Brofeldtin taiteilijantie.

Kenestä kertoo romaani Yksin?

Juhani Ahon romaania Yksin Rajala tulkitsee yllättävästi: se ei kerrokaan kirjailijan ihastuksesta Aino Järnefeltiin eli tulevaan Aino Sibeliukseen. Sen sijaan tarinan ytimessä piilee Juhanin vaikea rakkaus Ainon äitiin Elisabetiin.

Aho-elämäkerta kuvaakin myös Elisabet Järnefeltiä sekä Minna Canthia ja entisajan Kuopiota. Kuopion historiasta innostuneille suosittelen jatkolukemiseksi Outi Vuorikarin mainiota kirjaa Juhani Ahon Kuopio 1872-1903. Sen kartan mukaan voi kävellä Ahon asuinpaikoilla.

Terhi

Sodan sivulliset uhrit

Nadeem Aslam: Elävältä haudatut, Like 2010.

Nadeem Aslam kirjoitti teoksen Elävältä haudatut sulkeutumalla seitsemäksi kuukaudeksi taloonsa, näkemättä sen aikana ainuttakaan ihmistä, kun ruokakin tuotiin taloon hänen nukkuessaan. Tämä kertoo siitä, miten kirjailijan oli pakko saada tarina ulos, ihmisten tuli saada tietää Afganistanin sodan elävistä uhreista. Aslam kuvaa sodan keskelle jääneiden ihmisten sopeutumista ja selviytymistä. Nadeem Aslam on syntynyt Pakistanissa vuonna 1966 ja asuu nykyään Lontoossa.

Englantilainen lääkäri Marcus Caldwell perii isältään tämän 1890-luvulla rakennuttaman kivitalon. Useat konfliktit neuvostoarmeijan ja talibanien kanssa ovat vieneet häneltä vaimon, tyttären ja toisen käden. Tunnelma Marcusin talossa on raskas, muttei katkera. Kun ei tiedä, kuoleeko luotiin, pommi-iskussa vai maamiinaan astuttuaan, on aikaa rakentaa kanootti ja pestä seinät. Kauniit maalaukset oli peitetty savella talibanien hyökkäysten varalta. Talibanit kun kielsivät kaiken elollisen kuvaamisen.

Caldwellin talo alkaa muistuttaa pientä pakolaiskeskusta, kun sodan riepottelemat ihmiset kerääntyvät sinne kuin magneetin vetämänä. Ushajärven pakolaiset ovat elävältä haudattuja, vailla tulevaisuutta. Amerikkalaisten ja talibanien pyrkimykset rinnastuvat, kun molempien motiivien pohjalta löytyy pelko oman elämäntavan häviämisestä. Elävältä haudatut kertoo ensisijaisesti yksilöistä, sitten vasta kulttuurien, tapojen ja uskomusten törmäyksestä.

Useista henkilöhahmoista mieleen jää Zadeem, Marcusin ja hänen vaimonsa Qatrinan ainoa tytär, jonka neuvostosotilaat kaappaavat tämän ollessa 17-vuotias. Zadeemin tarina tulee kirjassa esiin pala palalta, kun Marcus etsii vuosien ajan poikaa, jonka Zadeemin tiedetään synnyttäneen.

Kirjaa lukiessani ihmettelin miten ihminen kykenee sopeutumaan järjettömän sodan olosuhteisiin ja elämään näennäisesti ”tavallista” arkea kaiken tuhon keskellä. Surullista on kuitenkin heikoimpien osa –naisten ja lasten. He maksavat sodissa aina kovimman hinnan.

Päivikki

Tyttö joka sukeltaa lukijan sydämeen

Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen 

"Tiedän, että standardinomaisissa älykkyystesteissä yllän johonkin idiootin ja imbesillin välille, mutta minulla on kolme hyvettä ja ne ovat merkittäviä: 1. En osaa valehdella. 2. Minulla ei ole mielikuvitusta. 3. Tiedän että tiedän vain sen minkä tiedän, ja siitä mitä en tiedä, ja sellaista on paljon enemmän, olen varma etten sitä tiedä."

Näin luonnehtii meksikolaiskirjailija Sabina Bermanin romaanin Nainen joka sukelsi maailman sydämeen päähenkilö Karen itseään. 

Isabelle palaa sisarensa kuoltua Kaliforniasta kotiseudulleen Meksikoon ottaakseen johdettavakseen sukunsa tonnikalajalostamon. Sukutalon kellarista hän löytää kaltoin kohdellun, autistisen Karenin, joka paljastuu hänen sisarentyttärekseen. Isabellen viisaat ja rakastavat kasvatusmenetelmät kesyttävät villitytön, ja pian Karen oppii ensimmäisen sanansa: minä.

Kriittinen katse

Karen ei ole vähälahjainen, hän on vain erilainen. Siksi hänellä onkin kyky haastaa lukijansa pohtimaan maailmaa uudella tavalla. Karen ei hyväksy kritiikittömästi mitään annettuja oppeja vaan lukee muun muassa ”erään Aristoteles-nimisen miehen” ja Descartesin tekstejä kyseenalaistaen ja kumartamatta. Samoin hän seuraa vierestä ihmiselämän kummallisuuksia kaikkine käytössääntöineen ja ihmissuhdepeleineen ja saa mutkattomalla ajatuksenjuoksullaan lukijan niin nauramaan, hämmentymään kuin yllättymäänkin.

Bermanin kirja ottaa kantaa tonnikalojen ylikalastukseen ja merten suojeluun. Karen ymmärtää eläimiä paremmin kuin ihmisiä eikä voi käsittää, miksi ihmisten ja eläinten välisiä eroja pyritään korostamaan. Sukeltaessaan meren hiljaisuudessa tonnikalaparvien keskellä hän tuntee sellaista yhteenkuuluvuutta, jota ei ole koskaan tuntenut ihmisten keskellä. Samalla hän havahtuu näkemään sukunsa tonnikalatuotannon epäkohdat.

Aistien juhlaa

Karenin tapa olla maailmassa on poikkeava. Hän kokee maailman aisteillaan eikä tarvitse itsensä ja todellisuuden väliin sen enempää teoreettisia pohdintoja, kielikuvien hämärää vertauskuvallisuutta kuin mielikuvitustakaan. Hänen valloittava näkökulmansa tuo kirjan käsittelemiin erilaisuuden teemoihin ja eettisiin kysymyksiin hersyvää huumoria, jolloin turhalta paatokselta suurimmaksi osaksi vältytään. Lisäksi kirjan sisältämät sukeltamisen kuvaukset ovat myös ylistys meren ihmeelliselle kauneudelle:

”Turkoosinsinisessä meressä käännyin kyljelleni laskeutuakseni yhä syvemmälle katsellen valkoisia pilviä kimaltelevan vedenpinnan läpi. Ja katsellessani miten kuusi kultakalaa matkasi pilveltä pilvelle, kummastelin taas mihin mielikuvitusta tarvitaan. Syvässä sinisessä minua kohti tuli pyörivä harmaa pallo, se hipaisi minua tuhanteen eri kohtaan ja hajosi tuhanneksi teräksen väriseksi makrilliksi, jotka pakenivat kohti tummaa sineä. Löysin punaisen levärihmametsikön keskeltä hiekka-aukean, jonka laidalla oli sileä vihreä kivi. Asetin pääni sille ja odotin, että ruumiini laskeutui hiekalle.” 

Johanna

Puhumattomia miehiä Pohjanmaalta

Peter Sandström: Sinulle joka et ole täällä, Schildts & Söderströms 2012.

En ole pitkään aikaan lukenut suomenruotsalaista kertomakirjallisuutta. Ilahduin löytäessäni sattumalta Peter Sandströmin novellikokoelman Sinulle joka et ole täällä.

Vuonna 1963 Uudessakaarlepyyssä syntynyt Sandström on toimittaja ja kirjailija. Hänen tarinansa sijoittuvat usein ruotsinkieliselle Pohjanmaalle, niin tässäkin teoksessa.

Kuudessa novellissa liikutaan hyvin erilaisissa tilanteissa.  Päähenkilöinä on poikia ja miehiä, myös kirjailijan niminen henkilö vilahtaa tarinoissa. Vanhemman ja lapsen suhde on tärkeä, sillä taustalta löytyvät lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat. Ne puskevat läpi myöhempiin elämänvaiheisiin, tahtoi tai ei. Puhumattomuus ja ahdistus ruokkivat julmuutta.  Ne saavat aikaan harkitsemattomia tekoja – joskus tosi brutaaleja kuten novellissa Serkulle ei ole synonyymia.

Sandström on kirjoittanut yhteensä viisi teosta, josta vain tämä novellikokoelma on suomennettu. Katriina Huttusen suomennoksessa kieli on soljuvaa. Lauseet kuljettavat vaivattomasti tarinaa. Toivottavasti käännöstyö jatkuu.

Sinulle joka et ole täällä oli vuonna 2012 Runeberg-palkintoehdokas. Lisäksi kirjailija on palkittu kahdesti Svenska litteratursällskapetin palkinnolla ja kerran ruotsinkielisen YLE:n kirjallisuuspalkinnolla.

Aira

Äitipuolen elämänkoulua

Renate Dorrestein: Hyvä äitipuoli, WSOY 2013.

Axel ja vaimonsa Claire ovat selvinneet uusperheen pyörityksestä tyytyväisinä jo kolmetoista vuotta. Claire ilmestyi kuvaan kun Axelin tytär on kolmevuotias. Nyt Josefien on itseriittoinen teini ja käyttää siekailematta hyväkseen yllättäen ilmennyttä perhedraamaa.

Joskus yksi ainoa sattuman oikku muuttaa koko elämän suunnan. Arjen onni ja tasapaino heilahtaa hetkessä nurin. Tässä kirjassa niin tapahtuu, kun Clairen aviomies päättää ilahduttaa vaimoaan tulemalla yllättäen vaimonsa työhuoneelle ja saa tietää asian, jonka Claire on halunnut pitää mieheltään salassa.

”Väärinkäsitys, koko juttu oli pelkkä irvokas väärinkäsitys. Mutta jos oma aviomies päästää pelkän väärinkäsityksen vuoksi suustaan niin anteeksiantamattomia ja karkeita sanoja, jos hän tieten tahtoen haluaa musertaa ja vielä nauttii siitä, eikö se paljasta avioliitosta kauhean, kätketyn salaisuuden? Vai onko avioliitto turvasatama, jossa saa rankaisematta esittää mitä häijyimpiäkin syytöksiä?”

Claire matkustaa Hollannista Englantiin noutaakseen arvostetun huomionosoituksen palkintorahoineen työstään tekstiilitaiteilijana. Hänen matkasuunnitelmansa kuitenkin keskeytyvät äkilliseen sairauskohtaukseen, mikä saa hänet lähtemään hotellista välittömästi. Hän kirjoittaa pahoittelevan kirjeen palkintoraadille ja katoaa. Claire ei vielä halua palata kotiin, mistä läksi paeten aviomiehensä raivoa.

Onnistuneen äitipuoleuden ensimmäinen sääntö on katsoa toiseen suuntaan eikä missään tapauksessa saa kuvitella, että omat mielipiteet lapsipuolen kasvatuksesta merkitsisivät jotakin. Renate Dorrestein tarttuu taas kerran vaikeaan aiheeseen, mutta tekee sen viisaasti ja samalla hykerryttävän hauskasti.

Mielestäni kirjan ainoa miinus tulee kirjan nimen suomennoksesta. Sanna van Leeuwen muuttaa hollanninkielisen ”De Stiefmoeder” –sanan neutraalista kantaaottavaan lisätessään siihen sanan ”hyvä”.

Päivikki

Paras urheilija edustaa Kainalniemen Hikeä

Elmo on Suomen kaikkien aikojen ylivoimaisin urheilija. Hän loistaa lukuisissa yksilö- ja joukkuelajeissa juoksusta taitoluisteluun ystävänsä Reijo "Rymy" Petkelströmin valmentamana. Elmo edustaa Kainalniemen Hikeä ja maatamme niin Derwangan kisoissa kuin Andien talvikisoissa. Ainutlaatuinen lienee jalkapallo-ottelu Elmo - muu maailma.

Tämä miellyttävä sankariurheilija on myös syvällinen. Tunteellisena ja yksinäisenä Elmo vetäytyy välillä omenapuiden siimekseen ja sipulikirkkojen rauhaan. Nuorena onneton rakkaus ajoi hänet merille.

Elmoa kummallekin korvalle

Kirjailija Juhani Peltosen luoma vivahteikas Elmo on parhaimmillaan kuultuna. Yleisradion mehevässä Elmo-kuunnelmassa Kauko Helovirta ja Jarno Hiilloskorpi hassuttelevat urheiluselostajina, Lylynä ja Immona. Se palkittiin kunniamaininnalla Prix Italiassa vuonna 1979.

Kuopion kaupunginkirjastosta Elmo löytyy romaanina. Kuunnelmana sen voi lainata cd-levyllä ja äänikirjana cd-levyinä tai c-kasetteina, joille sen on lukenut Kauko Helovirta .

Terhi