maanantai 8. huhtikuuta 2019

Elämäni keksinnöt



Muistelmateoksessa Elämäni keksinnöt (My inventions: the autobiography, 1919) Nikola Tesla kertoo omin sanoin keksijänuransa kehityksestä ja suurimmista saavutuksista. Ylistetty keksijä laati tekstin vanhoilla päivillään, kun parhaat oivallukset oli jo patentoitu ja huomionosoitukset vastaanotettu. Lyhyestä kertomuksesta huomaa, ettei muuten nerokas insinööri kuulunut parhaisiin kynäniekkoihin: juttu etenee kronologisesti, mutta jotenkin muistojen sirpaleista koottuna. Kirja on hämmentävä kurkistus itsekeskeisen neron sisikuntaan ja itseymmärrykseen.

Työnsä tarkoitusta ja arvoa Tesla selittää lukijoilleen pyrkimyksellä valjastaa luonnonvoimia ihmisen palvelukseen. Siinä pyrkimyksessä hän tosiaankin onnistui. Teslaa pidetään vaihtovirtatekniikan isänä. Sähkön teoreettisen puolen oli skotlantilainen fyysikko James Clerk Maxwell hoitanut 1860-luvulla. Nikola Tesla nimittää itseään keksijäksi ja muistelmateoksessaan hän rakentaa yksityiskohtaisen selostuksen oman keksijänmielensä toiminnasta. Tämän päivän lukijalle yksinäisen ajattelijan stereotyyppi tuntuu vieraalta, koska nykyään ymmärretään kaikkien olevan kehittäjiä omalla tasollaan lähiympäristössään.

Luovan työn tekijät (jokainenhan luo jotain päivittäin) tunnistavat varmaankin tekstistä itsensä haalimassa ideanpoikasia ja vaikutteita samaan tapaan kuin Nikola nuoruudessaan. Nikola luki paljon muutakin kuin tekniikkaa käsitteleviä teoksia. Itse hän vihjaa ottaneensa vakaumuksensa elävistä olennoista konemaisina ympäristön ja sisäisten yllykkeiden ajamina automaatteina filosofi Descartesilta.

Yllättäen suuri keksijä onnistuu tällä kömpelöllä teoksella riisumaan osan sädekehästään pois. Hän venyttää teknisten edistysaskelten vaikutusten ihmeenomaisuuden ja kauaskantoisuuden yli lukijan mielikuvituksen. Tiedämme, että kaiken kehityksen takana on pitkä historia ja lukemattomien sukupolvien ponnistelu. Jos Tesla ei olisi keksinyt esimerkiksi oikosulkumoottoria, joku muu olisi sen tehnyt ennen pitkää. Tesla ei tunnusta istuvansa jättiläisen hartioilla, eikä edes pohdi epäilyä siitä, että historiaa eivät ohjaisikaan nerokkaat suurmiehet ja valtiaat.

Kirjan Elämäni keksinnöt suomentajaa tulee kiittää tämän historian hämärästä kaivetun intiimin pienen teoksen tuomisesta kotimaisen yleisön saataville. Suomenkielisen laitoksen hohtoa himmentää alhainen toimitustyön taso.

Teksti: Paavo V.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti