Vapaa
kirjoittaja Aleksandr Manzosin esikoisteos, vuoden 2017 huhtikuussa ilmestynyt Kaikkien aikojen pelit esittelee kolmekymmentä peliä, aina 1970-luvun alun
arcade-klassikko Pongista vuonna 2013
julkaistuun yhden miehen indiehittiin Papers,
Pleaseen asti. Kirjan sivuille valitut pelit ovat pelikulttuurin
klassikoita, ja ne käydään läpi sen pohjalta, miten ne kestävät tarkastelua
nykypäivän lasien läpi. Listalle valittuja pelejä on saanut varmasti karsia,
eikä lista riitä mitenkään kertomaan täydellistä tarinaa, mutta se tiivistää
tärkeimmät asiat hyvin. On harmi, että kirjan kuvitus koostuu mustavalkoisista kuvakaappauksista, jotka eivät todellakaan anna tarvittavaa kunniaa puolille peleistä. Alkupuoliskon peleille se ajaa asiansa, mutta ei palvele 90-luvulle käännyttäessä syntyneiden 3D-pelien graafista ilmettä. On oletettavaa, että samasta syystä vuotta myöhemmin julkaistussa Pelit elämän peilinä -teoksesta puuttuu kuvitus kokonaan.
Pelien
esittelyn rinnalle Manzos nostaa niihin liittyviä ilmiöitä, esimerkiksi
kertoen, miten Starcraft löi läpi
Etelä-Koreassa, tehden siitä valtavan menestyksen ja maasta tienraivaajan
elektroniselle urheilulle. Tai miten Pokémon ja sille kehitetty oheiskrääsä sai
alkunsa, kaiken pohjalla ollessa lapsuuden ötökkäharrastus.
Kaikkien aikojen pelit on hyvä lukukokemus. Kirjaa voi ajatella eräänlaisena “hakuteoksena”
niille, joille useimmat sen sivuilla esitetyt pelit ovat tuttuja. Erityisesti
se sopii kuitenkin lukijoille, joiden pelisivistyksessä on aukkoja. Teksti on
selkeää, joten se toimii hyvin sekä peleistä kiinnostuneille lapsille että
aikuisille
Teksti: Lauri
