Kaikista
lukemistani kirjoista J.P. Koskisen Ystäväni Rasputin
(2013) on yksi niistä harvoista romaaneista, jotka ovat todella jääneet kummittelemaan.
Teos sijoittuu monitasoisesti ennen ja jälkeen Venäjän Helmikuun
vallankumouksen (1917). Kuten teoksen nimestä jo kuulee, yksi tärkeimmistä
henkilöhahmoistamme on yksi kiistellyimmistä historiallisista henkilöistä:
Ortodoksimunkki Rasputin, joka palveli Venäjän viimeistä tsaariperhettä. On
myös sanottu, että kun Rasputin yritettiin tappaa, hän ei kuollutkaan. Ei
myrkkyyn, puukkoon eikä luotiinkaan.
Tässä
teoksessa kertojamme on nuori Vasili-niminen poika. Vasili jää yksin äitinsä
kuoltua viimeisellä pyhiinvaellusmatkallaan. Niin Rasputin löytää pojan tien
varresta ja ottaa tämän siipiensä suojaan. Tästä alkaa Vasilin kuoppainen tie
Venäjän rakastetuimman ja vihatuimman munkin oppipoikana.
Tarinan
aikana Vasili kohtaa ihmisiä aina Rasputinin uskollisista seuraajista sekä
perheestä tuon vihamiehiin ja lopulta jopa itse Tsaariperheeseen. Nuori
kruununperijä tsarevitš Aleksei sairastaa hemofiliaa (verenvuototautia) ja
Rasputin on ainoa joka voi pysäyttää Aleksein sisäiset verenvuodot. Ensimmäisellä
vierailullaan Tsaariperheen luona Vasili kohtaa nuoren suuriruhtinattaren,
nimeltään Anastasia. Kaksikon välille kehittyy hellyyttävä ystävyys, mutta
miksi Vasili ei ole koskaan kuullutkaan kuudennesta Romanovista?
Koskinen
kuvaa kirjan tapahtumia selkeästi ja pitää henkilöhahmot lukijalle läheisenä
mutta silti etäisenä ja niin monitahoisina, että heistä oppii jatkuvasti uusia
puolia. Vuosien edetessä ja Vasilin varttuessa hänen maailmankuvansa kasvaa,
samalla kuitenkin hänen sisäinen kertojansa alkaa murtumaan ja se näkyy
kerronnassa. Mysteerit ja historia kulkevat käsi kädessä takaa-alalla. Mitä
pidemmälle kirjassa etenee, sitä pidemälle sitä haluaa pitkittää. Seuraava asia
minkä huomaa on bolševikkien valtaannousu.
Juonenkäänteet
vaihtelevat järkytyksen ja sydänsurun välimaastossa ja lopputuloksen ollessa
tiedossa ei osaa arvatakaan mitä matka sitä kohti tuo tullessaan... Aiheenahan
teos käsittelee yhtä historiamme tunnetuimpia sekä kiistellyimpiä henkilöitä ja
hänen elämäänsä, vaikkei suoraan. Vaikkakin suurin osa teoksesta on fiktiota se
on pohjattu vahvoilla perustuksilla oleville faktoille ja todellisiin ihmisiin,
paikkoihin ja tapahtumiin. Teos sopii historian ystäville mutta se ei jätä
epäselväksi mitään sillekään, joka ei ole niin kiinnostunut menneistä asioista.
Teksti:
Ofimia
