perjantai 21. heinäkuuta 2017

Maailmanlopun meininkiä naistenviikolle


Kirjablogeissa on muutaman vuoden ajan pyörinyt naistenviikon lukuhaaste. Naistenviikkoa vietetään 18.-24.7., jolloin nimipäiviään viettävät muun muassa Maarit, Margareeta ja Johanna. Otin lukuun heidän teoksiaan. Teemaksi valikoitui spekulatiivinen fiktio ja dystopiat



Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää


Kirkkaan selkeää kuvaa Suomea ja Eurooppaa, jossa valtaosa ihmisistä kantaa niskassaan mikrosirua. Sirun lukemalla näkee ihmisen turvallisuusstatuksen, joka määrittää, mihin töihin tämä soveltuu. Tietysti sirulla voi myös paikantaa kansalaiset vaivattomasti. Metsissä liikkuu enää vain pieniä joukkoja siruttomia. Melkein kaikki ovat jääneet kiinni.


Kun Tiksu P:n sukuyritys ottaa velkaa pienosakkaidensa nimiin, hänen statuksena alennetaan keltaiseksi. Yhtäkkiä A- ja B-tason pätkätöitä ei saakaan ja Tiksun täytyy turvautua muihin keinoihin. Hän suostuu television muodonmuutosdokumenttiin, jossa hänet kirjaimellisesti kutistetaan, ja kuittaa sillä velkansa. Uudessa 130-senttisessä kehossaan ja aurinkoenergialla toimivassa mönkijässään Tiksu lähtee etsimään töitä.


Kohtaaminen kuumailmapalloyrittäjän kanssa koituu onnekkaaksi. Tiksu otetaan lentäjäksi ja pian hänellä on oma solaaripallo ja lentolisenssi. Töitä löytyy tanskalaisesta säätutkimusryhmästä, joka yrittää selvittää, kuinka ilmastonmuutosta manipuloidaan. Kun tutkimus yhtäkkiä lopetetaan, Tiksu on jälleen ilman toimeentuloa. Hän päätyy jäljittämään viimeisiä siruttomia.


Margaret Atwood: Herran tarhurit


Herran tarhurit on MaddAddam-trilogian toinen osa, mutta toimii varsin hyvin myös itsenäisenä teoksena. Se kertoo Tobysta, nuoresta naisesta, joka pakenee hyväksikäyttöä ympäristöaatteelle omistautuneen uskonlahkon pariin. Lahkolaiset kutsuvat itseään Herran tarhureiksi ja valmistautuvat suureen tulvaan, joka tulee pyyhkäisemään valtaosan ihmisistä maan pinnalta.


Maailmassa, jossa kaikki valta on korporaatioilla ja kulutushysteria vain kiihtyy luonnonvarojen huvetessa, tarhureiden elämäntapa on poikkeuksellinen. Kattopuutarhan suojissa Toby oppii kasvattamaan ruokaa ja lääkekasveja sekä noudattamaan tarhureiden oppeja, mutta ei koskaan koe tulevansa uskoon. Suuren tulvan saapuessa tappavan kulkutaudin muodossa Toby ei voi olla ajattelematta, että tarhureilla oli osuutta taudin syntyyn.


Johanna Sinisalo: Auringon ydin


Auringon ydin sijoittuu vaihtoehtoisen historian Suomeen, jossa terveydestä ja yhteiskuntarauhasta on tullut valtion tärkeimmät arvot. Terveyden edistämiseksi kaikki riippuvuutta aiheuttavat aineet chiliä myöten on kielletty. Yhteiskuntarauhan vuoksi yhden hyödykkeen rajaton saatavuus on taattu: naisten. Jalostusohjelman myötä naisista on kehitetty säyseitä, yksinkertaisia ja miellyttämishaluisia. Heitä kutsutaan eloisiksi. Kouluttaminen aloitetaan jo päiväkoti-iässä ja samalla erotetaan joukosta kelvottomat yksilöt eli morlokit. Heidät steriloidaan ja pannaan pakkotyöhön.


Vanna on eloin näköinen morlokki ja chilidiileri. Jare on Vannan ystävä ja rikoskumppani. Vannan eloi-sisko on kadonnut pian naimisiinmenon jälkeen, eikä poliisia kiinnosta tutkia katoamista. Vanna yrittää Jaren avulla selvittää siskon kohtaloa ja tutustuu samalla chilin vähemmän tunnetuihin sivuvaikutuksiin. Tehtävää vaikeuttavat Vannan vakava masennus ja kansalaisia jatkuvasti tarkkaileva Terveysvirasto.


Tarinaa seurataan sekä Vannan että Jaren näkökulmasta. Menneisiin tapahtumiin kurkistetaan Vannan sisarelleen kirjoittamien kirjeiden muodossa. Sinisalolle tyypilliseen tapaan tarinan lomassa on katkelmia tietokirjoista ja oppimateriaaleista, jotka syventävät tarinan maailmaa. Auringon ydin palkittiin tällä viikolla Prometheus-kirjallisuuspalkinnolla.


Teksti: Silja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti