maanantai 29. huhtikuuta 2019

Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä

Vastaanottovirkailija Per Persson ja ateistipappi Johanna Kjellander ovat kumpikin joutuneet
tahoillaan elämän heittelemäksi. Jo Perssonin isoisä oli rikas hevoskauppias, mutta menetti kaikki rahansa. Isä puolestaan sai potkut ja tarttui pulloon, jolloin äiti otti mukaansa Per-poikansa, allekirjoitti eropaperit ja vaihtoi takaisin tyttönimeensä Persson ajattelematta lainkaan poikansa nimikohtaloa. Per päätyy jo 16-vuotiaana työskentelemään Club Amore -lemmenhotelliin, eikä aio koskaan kertoa äidilleen, millaisessa paikassa työskentelee.

Kjellanderin isä ja isoisä olivat puolestaan molemmat pappeja. Papin ammatti oli periytynyt suvussa isältä pojalle jo 1600-luvun lopulta asti. Kun pappissukuun syntyikin sitten tyttölapsi, piti isä huolen, että tästä tulisi pappi, mutta tämä myös tietäisi olevansa vääränlainen.

Myöskään Johan Anderson, murhaaja-Anders, ei ole päässyt helpolla: istuttuaan vankilassa koko aikuisikänsä hän pääsee vihdoin 56-vuotiaana vapaaksi. Vanhasta tottumuksesta hän löytää tiensä entiseen Club Amoreen, jossa vastaanottovirkailija yhä työskentelee nyt, kun hotelli tarjoaa aivan tavallista yösijaa tilapäisen rakkauden sijaan. Pappi ja vastaanottovirkailija saavat puolivahingossa käsiinsä rahalähetyksen, jonka murhaaja-Andersin piti saada suoritetusta keikastaan. Yksi asia johtaa toiseen, ja pian pappi keksii kehittää murhaaja-Andersin väkivaltaista ja laitonta mutta tuottoisaa liiketoimintaa entistä tuottoisammaksi. Pian rahaa tulee kolmikolle ovista ja ikkunoista.

Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä on saatavana myös äänikirjana, jossa tämä veijaritarina pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Kirjailijalta on suomennettu lisäksi kirjat Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (2011) sekä Lukutaidoton joka osasi laskea (2014).

Teksti: Jaana

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Elämäni keksinnöt



Muistelmateoksessa Elämäni keksinnöt (My inventions: the autobiography, 1919) Nikola Tesla kertoo omin sanoin keksijänuransa kehityksestä ja suurimmista saavutuksista. Ylistetty keksijä laati tekstin vanhoilla päivillään, kun parhaat oivallukset oli jo patentoitu ja huomionosoitukset vastaanotettu. Lyhyestä kertomuksesta huomaa, ettei muuten nerokas insinööri kuulunut parhaisiin kynäniekkoihin: juttu etenee kronologisesti, mutta jotenkin muistojen sirpaleista koottuna. Kirja on hämmentävä kurkistus itsekeskeisen neron sisikuntaan ja itseymmärrykseen.

Työnsä tarkoitusta ja arvoa Tesla selittää lukijoilleen pyrkimyksellä valjastaa luonnonvoimia ihmisen palvelukseen. Siinä pyrkimyksessä hän tosiaankin onnistui. Teslaa pidetään vaihtovirtatekniikan isänä. Sähkön teoreettisen puolen oli skotlantilainen fyysikko James Clerk Maxwell hoitanut 1860-luvulla. Nikola Tesla nimittää itseään keksijäksi ja muistelmateoksessaan hän rakentaa yksityiskohtaisen selostuksen oman keksijänmielensä toiminnasta. Tämän päivän lukijalle yksinäisen ajattelijan stereotyyppi tuntuu vieraalta, koska nykyään ymmärretään kaikkien olevan kehittäjiä omalla tasollaan lähiympäristössään.

Luovan työn tekijät (jokainenhan luo jotain päivittäin) tunnistavat varmaankin tekstistä itsensä haalimassa ideanpoikasia ja vaikutteita samaan tapaan kuin Nikola nuoruudessaan. Nikola luki paljon muutakin kuin tekniikkaa käsitteleviä teoksia. Itse hän vihjaa ottaneensa vakaumuksensa elävistä olennoista konemaisina ympäristön ja sisäisten yllykkeiden ajamina automaatteina filosofi Descartesilta.

Yllättäen suuri keksijä onnistuu tällä kömpelöllä teoksella riisumaan osan sädekehästään pois. Hän venyttää teknisten edistysaskelten vaikutusten ihmeenomaisuuden ja kauaskantoisuuden yli lukijan mielikuvituksen. Tiedämme, että kaiken kehityksen takana on pitkä historia ja lukemattomien sukupolvien ponnistelu. Jos Tesla ei olisi keksinyt esimerkiksi oikosulkumoottoria, joku muu olisi sen tehnyt ennen pitkää. Tesla ei tunnusta istuvansa jättiläisen hartioilla, eikä edes pohdi epäilyä siitä, että historiaa eivät ohjaisikaan nerokkaat suurmiehet ja valtiaat.

Kirjan Elämäni keksinnöt suomentajaa tulee kiittää tämän historian hämärästä kaivetun intiimin pienen teoksen tuomisesta kotimaisen yleisön saataville. Suomenkielisen laitoksen hohtoa himmentää alhainen toimitustyön taso.

Teksti: Paavo V.