L.M.
Montgomery: Pieni runotyttö
Yksi
ehdottomista suosikkigenreistäni lukea kesäisin ovat tyttökirjat. Ne ovat
sopivan kepeitä ja usein kesäisiä, mutta monissa onnistuu silti olemaan jotain
pintaakin syvempää. Tyttökirjallisuudesta varsinkin vanhat klassikot ovat
mieleeni, osittain kielen ja osittain historiallisten aspektien vuoksi, joten
L.M. Montgomeryn Pieni runotyttö
sopii minun kesälukemisekseni vallan mainiosti.
Lucy Maud
Montgomery tunnetaan paitsi Runotyttö-sarjastaan,
myös toisesta tyttökirjasarjastaan Anna,
joka onkin minulle paljon tutumpi, mutta tällä kertaan päätin lukea teoksen Pieni runotyttö, sillä en muistanut
siitä paljon mitään. Romaanin päähenkilö on Emily Starr, joka jäätyään orvoksi
päätyy asumaan sukulaistensa luo. Teos keskittyy kuvaamaan Emilyn kasvua ja
totuttelua elämään uudessa paikassa, sekä hänen kirjallista kehitystään runojen
ja kertomusten kirjoittamisen suhteen.
Upea
kuvailu, vanhahtava kieli ja Emilyn henkilöhahmon pauhaavat tunteet tekevät
tästä tyttökirjallisuuden klassikosta mitä kauneinta luettavaa, eikä se
lapsellisuudestaan huolimatta ole vain lapsille, vaan myös aikuisemmille
lukijoille, joita kiehtoo 1900-luvun alkupuolen kulttuuri, Prinssi Edwardin
saaren upea luonto tai teoksen kauniisti rönsyilevä kerronta, joka keveydestään
huolimatta pureutuu tärkeisiin aiheisiin ja teemoihin.
Teksti: Hilja, vapaaehtoistyöntekijä
ja lukiolainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti