Atomipommilla rakkauteen

Jonas Jonasson: Lukutaidoton joka osasi laskea

Jonas Jonasson laittaa maailmanhistorian järjettömyyden yksilön kuvaukseen 1960-luvulta

2000-luvulle. Asiat ovat järjettömiä, paskamaisia, kuten osa Jonassonin henkilöistäkin, mutta silti sowetolainen Nombeko ja ruotsalainen Holger sinnittelevät eteenpäin nimenomaan järkensä avulla.

Kirja on tarinankuuntelijan unelmaa. Alussa selviää miten Nombeko synnynnäisenä numeromestarina osasi hyödyntää tilanteet pysyen hengissä slummissa.  Miten saksien avulla sai lukutaito-opetusta ja miten timantit vaihtoivat omistajaa.  

Musta tyttö oli asianajajan mukaan menossa suoraan kadulle, joten tyttö itse oli syypää joutuessaan insinöörin  auton alle. 30 vuotta vankeutta vaihtui tosin seitsemäksi vuodeksi palvelijana tutkimuslaitoksessa. Poistua ei saanut. Sähköaita ja vartijat koirineen pitivät huolen siitä, ettei Nombeko yrittänyt paeta heti, vaan vasta salaisen atomipommin myymisen yhteydessä.

Seitsemän vuotta kului ja tyttö oli edelleen satimessa. Tutkimuslaitoksen kirjaston kaikki kirjat luettuaan ja uutisia salaa seuraten Nombeko on viisaampi kuin juoppo insinööri aavistaakaan. Mutta miksi seitsemäs, ei olemassa oleva, atomipommi joutuu Ruotsiin eikä Israeliin? Kolmella kiinalaisella naisella on siinä näppinsä pelissä.

Ruotsissa Holgerin isä ei vielä ajattelekaan lapsen tekemistä. Pakkomielle kuninkaan tapaamisesta ajaa Ingmaria paikasta ja tilanteesta toiseen. Vihdoin Ingmar sanoo vaimolleen: nyt on lapsen aika.  Mies ei voi ymmärtää miksi Henrietta synnyttääkin identtiset kaksoset. Ainoastaan pojan nimi on päätetty: Holger. Niinpä toisenkin pojan nimeksi tulee Holger.  Säästäväinen isä tuumaa, että käykööt pojat koulua vuoropäivin. Tuumasta toiseen. Toinen poika ilmoitetaan yhteiskunnan kirjoihin, toisesta tulee Holger kakkonen. Tasan eivät mene onnen lahjat.  ”Ei olemassa oleva” Holger saa ällin ja kirjoilla oleva saa vain isänperintönä fanaattisen uskon kuninkuuteen ja tyttöystäväkseen nuoren, vihaisen naisen.

Jonasson vie Nombekoa pikkuhiljaa kohti Ruotsia ja toista Holgeria. Tarinassa on mukana Etelä-Afrikan apartheidpolitiikka, Nelson Mandela, P.W. Botha. Ruotsin kuningaat IV Adolf, Carl Gustaf VI, pääministerit  Persson, Palme ja Reinfeldt. Puhumattakaan Mannerheim-tarinoista.

Jonasson on historiansa lukenut. Pienten yksilöiden Nombekon ja Holgerin elämää atomipommin piilottelijoina kuvataan realistisesti ja samalla aivan poskettomasti. Lopussa tuntui jo, että vähempi parempi. Mutta toisaalta eihän niitä Mannerheimiin liittyviä juttuja olisi voinut poiskaan jättää. Miten upeasti isoäiti niitä kertoikaan.

Tarja