Kasvukertomuksia pullon juurelta

Ani Kellomäki: Kosteusvaurioita

Kymmenet tuhannet lapset kasvavat alkoholistiperheissä, joissa pettymykset, häpeä ja yksinäisyys ovat arkea.  Miten nämä lapset pärjäävät myöhemmin elämässään ja millaisia arpia turvaton lapsuus jättää? Kuinka vanhemman ja lapsen roolien vaihtuminen ja ryyppyporukoiden keskellä eläminen vaikuttaa aikuisuuteen tai vaikkapa mahdolliseen omaan vanhemmuuteen? 

Näitä teemoja Ani Kellomäki pohtii kirjassaan Kosteusvaurioita. Kirjaan on koottu alkoholistien aikuisten lasten karuja kertomuksia ja pohdintoja omista kokemuksistaan. Teoksen lopussa mietitään anteeksiannon teemoja ja sitä, kuinka näistä rankoista kokemuksista voi ylipäänsä selvitä.

Kirja kertoo tärkeän tarinan vaikeasta aiheesta, antaa vertaistukea samoissa oloissa kasvaneille ja auttaa ymmärtämään niitä, jotka ovat eläneet niin sanotusti pullon juurella. Teoksen tarinat riipaisevat syvältä. Kirja ei missään tapauksessa ole kevyttä iltalukemista, mutta jos sen kestää lukea loppuun, avartaa se varmasti omaa elämänkatsomusta taas hieman enemmän.

Kirjoittaja: Maarit

Lasten satu vai valistuksen ajan poliittinen kannanotto?

Jonathan Swift: Gulliverin retket (1726)

Klassikkoteoksista on tapana olla tietynlaisia mielikuvia, eikä Gulliverin retket (1726) ole poikkeus. Ennen teoksen lukemista omaankin mieleeni piirtyi kuva miehestä, jota ympäröi lauma äkäisiä pieniä ihmisiä köysineen, minkä perusteella Swiftin seikkailuromaanin voisi kuvitella olevan fantastinen satu lapsille. Kuvitelma johtunee siitä, että yleensä lapsille kerrotaan romaanin kaksi ensimmäistä seikkailua, nimittäin vierailut lilliputtien ja jättiläisten maissa. Alkuperäisessä romaanissa seikkailuja on yhteensä neljä, eli edellä mainittujen lisäksi vierailut Laputa-saarella ja houyhnhnm-kansan luona. Gulliver on seikkailija, joka ei viihdy kotonaan vaimonsa luona, vaan viettää aikansa mieluiten merellä. Matkat eivät kuitenkaan yleensä suju ongelmitta, vaan hän ajautuu eriskummallisten kansojen pariin, mikä selvästi kertoo eurooppalaisten, ja etenkin brittien, löytöretkeilystä ja roolista merkittävänä siirtomaavaltana. Teoksen luonne satiirina on kiistaton, sillä Iso-Britannian politiikka ja valistuksen ajan ideologiat joutuvat kritiikin kohteeksi.

Tarina etenee kuvauksina Gulliverin oleskelusta eri kansojen parissa, jotka poikkeavat merkittävästi toisistaan. Teoksessa kantavana teemana voisi pitää vastakohdilla leikittelyä. Lilliputtien parissa Gulliver on ylistetty sankari, mutta jättiläisten maassa seikkailija joutuu tytön leikkikaluksi ja lopulta päätyy viihdyttämään valtakunnan hallitsijaa. On selvää, että Swift on pyrkinyt kommentoimaan 1700-lvuun Euroopan luokkajakoa, joka yhä vallitsi valistuksen ajan yleistyvämmästä tasa-arvoajattelusta huolimatta. Monarkit nähdään suurina ja kyvykkäinä samalla, kun alamaiset joutuvat tanssimaan hallitsijoiden pillin mukaan saamatta itse paljoakaan kunniaa.

Eriarvoisuus ei ole kuitenkaan ainoa osa-alue, joka joutuu teoksessa käsiteltäväksi. Myös ihmisten näennäinen sivistys ja ylemmyys suhteessa muihin eliöihin joutuvat kritiikin kohteeksi, kun Gulliver vierailee Laputa-saarella ja houyhnhnm-hevoskansan luona. Laputa-saarella kaikki tunteet ja luonnolliset tarpeet on hylätty, sillä siellä ajatellaan pelkästään tieteen ja taiteen ehdoilla. Ihmiset eivät esimerkiksi osaa kertoa pitävänsä toisistaan, vaan joutuvat käyttämään monimutkaisia kaavoja kertoakseen tunteistaan, mikä kertoo ihmiskunnan rappiosta valistuksen aikakaudella, jolloin tunne menetti merkityksensä.

Gulliverin viimeinen retkikohde saa miehen jopa inhoamaan ihmisiä, sillä hevosten maassa ihmiset ovat likaisia ja haisevia yahoo-kotieläimiä. Gulliver viihtyy hevosten parissa kaikista parhaiten neljästä maasta, joissa hän on vieraillut. Loppujen lopuksi hänen kuitenkin täytyy lähteä kotiinsa omaksuttuaan hevosten ideologian, minkä vuoksi hän ei enää pysty sietämään vaimoaankaan sortuen äärimmäiseen misantropiaan.

Vaikka Gulliverin retket on ensisijaisesti satiirinen matkakertomus 1700-luvulta, se sisältää paljon ajattomia yleisinhimillisiä teemoja, kuten epätasa-arvoa, tieteen ylivaltaa ja ihmisten hedonismia. Kahdessa ensimmäisessä seikkailussa on kieltämättä sadun aineksia, mutta merkitykset piilevät vastakohta-asetteluiden alla jääden ehkä vähemmälle huomiolle nykypäivänä, mistä kenties teoksen luonne fantasiakertomuksena kumpuaa. Tämä tulee esille myös Jack Blackin tähdittämässä vuoden 2010 elokuvassa Gulliverin matkat, sillä sekin sisältää ainoastaan tarinat lilliputeista ja jättiläisistä lisäten tarinaan myös hollywoodmaisen rakkaustarinan kahden mielenkiintoisimman seikkailun sijaan. Teos ja sen adaptaatiot, satu ja elokuva, palvelevat kukin omaa tarkoitustaan. Alkuperäisen teoksen on ollut tarkoitus kommentoida vallitsevia yhteiskunnan rakenteita, kun puolestaan sadun ja elokuvan on tarkoitus viihdyttää. Tämän vuoksi niiden tavoitteet ovat toistensa vastakohtia - teoksen on tarkoitus saada näkemään todellisuuden epäkohdat, adaptaatioiden erkaannuttaa yleisö maailman ongelmista.

Teksti: Heli

Päällimmäisenä toivo

Ulla Pihkala: Osasto 10 – toivoa ja taistelua

Kuuluisan lasten syöpätautien Osasto 10 pitkäaikaisena lääkärinä ja osastonylilääkärinä toiminut Ulla Pihkala on kirjoittanut kirjan osaston toiminnasta 1970-luvun lopulta näihin päiviin. Pääpaino on potilaissa, mutta samalla tulee selväksi lasten syöpien hoidon historia sekä hoitokäytännöissä tapahtuneet muutokset.

Mieleenpainuvimpia ovat pienet ja isot syöpäpotilaat, joiden eteen tehtiin kaikki mahdollinen ja välillä mahdotonkin. Kun hoitoprotokollan mukainen hoito ei tehonnut, kehitettiin uudenlainen hoito, potilasturvallisuus tietenkin huomioon ottaen.

Lapset osasivat olla hyvin voimakastahtoisia ja itsepäisiä. Kahdeksanvuotias Jarkko on hyvin vankka ja rehvakka leukemiapotilas. Lääkkeitä oli annettu suoneen ja suun kautta, mutta niitä piti antaa myös suoraan selkäydinkanavaan. Jarkkoa tämä toimenpide pelotti todella paljon, sillä hänellä oli edellisestä kerrasta huonoja kokemuksia. Hoitajan mennessä hakemaan Jarkkoa lääkkeenantoa varten poikaa ei löytynyt mistään. Poliisikin etsi Jarkkoa. Illallisaikaan poika tuli itse takaisin osastolle; kertoi naureskeellensa puskan takana poliiseille, joiden tiesi etsivän itseään. Lääkäri kertoi antavansa Jarkolle rauhoittavaa lääkettä, kunnes Jarkko ei tiedä enää mistään mitään. Tässäkin poika oli hyvin sinnikäs. Hänelle piti antaa todella iso annos ns. knock out –cocktailia ennen kuin hän uuvahti. Testinä pojan uuvahtamisessa käytettiin Aku Ankka –lehteä.

Lasten vanhemmat olivat pääosin hyvin hoitomyönteisiä, mutta joukkoon sopi myös toisenlaisia vanhempia. Vanhempien käyttäytyminen ymmärrettiin puolustusmekanismina; olihan oma lapsi vakavasti sairas. Lasta suojellakseen monet vanhemmat kielsivät lääkäreitä puhumasta lapselle kuolemasta. Se, että kuolemasta ei puhuttu, aiheutti lapselle paljon hämmennystä, koska lapset kyllä itse tiesivät oman tilansa. Lääkärit saivat tässäkin asiassa tehdä paljon töitä, että vanhemmat ymmärsivät avoimen keskustelun tärkeyden.

Vaikka kirja kertoo hyvin vakavista asioista, päällimmäisenä on kuitenkin toivo huumoria unohtamatta. Eräässä osaston henkilökunnan omassa lehdessä oli artikkeli, kuinka ylilääkäri myrkytti vähintään kymmeniä.


Teksti: Sirkka

Sukusaaga 1900-luvun ympäristöstä

Barbara Taylor Bradford:  Cavendon Hall –sarja

Historialliset televisiosarjat sekä kirjat ovat nauttineet suurta suosiota jo useiden vuosien ajan. Eritoten Viikingit, Downtown Abbey, Game of Thrones sekä Tudors ovat nousseet esille, ja kaikille näille on yhteistä historiallisuuden lisäksi viittaukset Englantiin. Näissä sarjoissa riittää niin sotia, juonitteluita, yhteiskuntaluokkia kuin rakkauttakin.

Barbara Taylor Bradfordin Cavendon Hall -kirjasarjassa seikkaillaan samankaltaisten aiheiden sekä maisemien puitteissa. Sarjan keskiössä ovat kaksi sukua, Inghamit sekä Swannit. Inghamit ovat omistaneet vuosisatojen ajan Yorkshiressä Englannissa sijaitsevan sukutilan, ja Swannin suku on ollut heidän läheinen palvelijasukunsa lähes yhtä kauan. Sarja alkaa vuodesta 1913 ja matkaa ensimmäisen maailmansodan, Wall Streetin pörssiromahduksen sekä toisen maailmansodan kautta kohti 1900-luvun jälkimmäistä puoliskoa. Suurten haasteiden lisäksi perheillä on omia pienempiä huoliaan; salaisuuksia, skandaaleja ja suruja. Vastapainoa rankkoihin aikoihin tuovat rakkaus, yhteisöllisyyssekä toivo tulevaisuudesta.

Sarjasta on ilmestynyt jo kolme kirjaa: Uuden ajan portailla (2014), Muutoksen tuulia (2015), Sodan tuulet (2017). Neljännen osan suomennos julkaistaan myöhemmin. 

Barbara Taylor Bradford on kirjoittanut aiemminkin historiallisia sukusaagoja; Emma Hartesta ja hänen jälkeläisistään kertova kirjasarja alkaa myös 1900-luvun Englannista. Cavendon Hall -sarja antaa uusia näkökulmia 1900-luvun ensimmäisen puoliskon suuriin vaiheisiin. Vaikka maailma Inghamien ja Swannien ympärillä on murroksessa eikä mikään tule olemaan enää entisellään, he jaksavat puhaltaa yhteen hiileen ja astua kohti haasteita sekä parempaa huomista. 

Teksti: Ripsa

Monitahoinen romaani ystävyydestä

Helen Garner: Vierashuone

Romaanin kansi on koruttoman kaunis. Kenen kengät siinä on, kenen vuode?

Helen valmistaa vierashuoneen ystävälleen, joka on vakavasti sairas. Hän sijaa vuoteen ja miettii peilin paikkaa huoneessa. Tahtooko syöpään sairastunut ystävä nähdä itseään ylipäätään peilistä?

Helenin ystävä Nicola on saapunut Helenin kotipaikkakunnalle etsiessään vastauksia syöpänsä voittamiseen vaihtoehtolääketieteen parista. Helen joutuu ystävänsä vierailun aikana monenlaisiin rooleihin, niin ystävän, suojelusenkelin kuin arvostelijankin. Onko Helenillä oikeus puuttua ystävänsä elämään? Entä kuolemaan?

Monitahoinen, viisas ja hyvin kirjoitettu romaani ystävyydestä. Tällaista saa lukea harvoin. 

Teksti: Ella