Päällimmäisenä toivo

Ulla Pihkala: Osasto 10 – toivoa ja taistelua

Kuuluisan lasten syöpätautien Osasto 10 pitkäaikaisena lääkärinä ja osastonylilääkärinä toiminut Ulla Pihkala on kirjoittanut kirjan osaston toiminnasta 1970-luvun lopulta näihin päiviin. Pääpaino on potilaissa, mutta samalla tulee selväksi lasten syöpien hoidon historia sekä hoitokäytännöissä tapahtuneet muutokset.

Mieleenpainuvimpia ovat pienet ja isot syöpäpotilaat, joiden eteen tehtiin kaikki mahdollinen ja välillä mahdotonkin. Kun hoitoprotokollan mukainen hoito ei tehonnut, kehitettiin uudenlainen hoito, potilasturvallisuus tietenkin huomioon ottaen.

Lapset osasivat olla hyvin voimakastahtoisia ja itsepäisiä. Kahdeksanvuotias Jarkko on hyvin vankka ja rehvakka leukemiapotilas. Lääkkeitä oli annettu suoneen ja suun kautta, mutta niitä piti antaa myös suoraan selkäydinkanavaan. Jarkkoa tämä toimenpide pelotti todella paljon, sillä hänellä oli edellisestä kerrasta huonoja kokemuksia. Hoitajan mennessä hakemaan Jarkkoa lääkkeenantoa varten poikaa ei löytynyt mistään. Poliisikin etsi Jarkkoa. Illallisaikaan poika tuli itse takaisin osastolle; kertoi naureskeellensa puskan takana poliiseille, joiden tiesi etsivän itseään. Lääkäri kertoi antavansa Jarkolle rauhoittavaa lääkettä, kunnes Jarkko ei tiedä enää mistään mitään. Tässäkin poika oli hyvin sinnikäs. Hänelle piti antaa todella iso annos ns. knock out –cocktailia ennen kuin hän uuvahti. Testinä pojan uuvahtamisessa käytettiin Aku Ankka –lehteä.

Lasten vanhemmat olivat pääosin hyvin hoitomyönteisiä, mutta joukkoon sopi myös toisenlaisia vanhempia. Vanhempien käyttäytyminen ymmärrettiin puolustusmekanismina; olihan oma lapsi vakavasti sairas. Lasta suojellakseen monet vanhemmat kielsivät lääkäreitä puhumasta lapselle kuolemasta. Se, että kuolemasta ei puhuttu, aiheutti lapselle paljon hämmennystä, koska lapset kyllä itse tiesivät oman tilansa. Lääkärit saivat tässäkin asiassa tehdä paljon töitä, että vanhemmat ymmärsivät avoimen keskustelun tärkeyden.

Vaikka kirja kertoo hyvin vakavista asioista, päällimmäisenä on kuitenkin toivo huumoria unohtamatta. Eräässä osaston henkilökunnan omassa lehdessä oli artikkeli, kuinka ylilääkäri myrkytti vähintään kymmeniä.


Teksti: Sirkka