Katseet maisemaan – ylös ja alas

Kaksi lumoavaa kirjaa.

Neuvonen, Veikko M.: Suomalainen maisema: järvien Suomi
Sata Sammalta

Sielunmaisema on jokaisella omanlaisensa. Kenelle aava ulappa, kenelle lakeus. Mutta Suomesta puhuttaessa aika monelle omaan maisemaan liittyy järvi. Luontotoimittaja Veikko Neuvonen koosti ammattivalokuvaajien näkemykset pian sata- vuotiaasta järvirikkaasta Suomesta.

Vuodenaikojen vaihtelu tuo rikkautta samaan järvimaisemaan. Pilkkijän ja purjehtijan mielikuvissa ovat täysin erilaiset värisävyt.


Järviä sanotaan maiseman silmiksi. Erikokoisia silmiä löytyy paljon. Isoimmat ovat Saimaa, Inari, Päijänne, Oulujärvi ja Pielinen. Kirjassa ei voi edetä kovin nopeasti, koska kuvat sieppaajat lukijan maisemaan, aikamatkalle eri puolelle Suomea. Ainoa haittapuoli kirjaa lukiessa oli, että teki aika monta kertaa mieli lähteä oikeasti paikan päälle katsomaan kyseistä maisemaa.

Tähän kuvaherkutteluun tulee jatkoa, sillä Suomalainen maisema: järvien Suomi aloittaa kirjasarjan, josta viimeinen ilmestyy v. 2017, Suomen täyttäessä 100v.

Sata sammalta

Siirrä katse välillä nöyrästi matalalle, maan tasolle. Sieltä löytyy kauneutta, vihreyttä eri sävyissä. Sammaleet ovat tietosanakirjan määritelmän mukaan pienikokoisia ainavihreitä itiökasveja. En tiennyt Suomessa sammallajien lukumäärän ylittävän 900.

Tähän kirjaan Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander ovat koonneet tiedot sadasta sammaleesta.
 
Jokaisen sammaleen kohdalla on kaunis valokuva ja lisäksi tunnistamistiedot. Erehtymisvaara on myös olemassa, siksi kunkin sammaleen kohdalla on laitettu myös samankaltaiset tyypit ja esiintyminen.

Lukijaa helpottaa kun sammaleet on esitelty kasvupaikan mukaan. Voi siis ottaa kirjan kainaloon ja mennä metsään. Jos menee kuusikkoon, niin kannattaa aloittaa sivulta 118 Lehtomaiset ja tuoreet kankaat.  Voisi löytyä vaikka särmärahkasammal. Jos määränpäänä on letto, neva tai luhta, niin mukava olisi löytää vaikkapa kuovinrahkasammal tai kuljurahkasammal.

Kirja lumosi niin, että piti tarkastaa, mitä muuta kirjan kustantaja Metsäkustannus on julkaissut. Sammalteemaan sopi hyvin seuraava kirja: Arvonen, Sirpa: Metsämieli: luonnollinen menetelmä mielentaitoihin.

Tarja

Rakkautta kaikin tavoin

Hannamari Shakya: Tavallaan voi rakastaa

Kirjan nimi tulee Risto Ahdin runokirjasta Vain tahallaan voi rakastaa. Eräs haastateltavista kuuli nimen väärin, josta syntyi kirjan varsinainen nimi.

Kirja on yhtäaikaa sekä valokuvateos että lukukirja. 34 avioparia kertoo kuinka he ovat tutustuneet ja  rakkaudesta toisiinsa. Teoksessa on mukana myös tekijän omat vanhemmat.

Kirjan pareista pisimpään yhdessä ovat olleet Sisko ja Leo. Heillä on yhteistä taivalta jo 70 vuotta. Kuten kaikilla, myös heillä on omat tapansa osoittaa rakkautta toisilleen: Sisko paijaa ja koskettaa Leoa, kun kulkee hänen ohitseen sekä nukkuu Leon kainalossa. He nukkuvat käsi kädessä saman peiton alla ja kääntyvät samaan aikaan, samaan suuntaan. Siskon lähtiessä kaupungille Leo kysyy aina onko mukana rahat, avaimet, lääkkeet ja muistaako Sisko olla varovainen liikenteessä. Viimeiseksi Leo kysyy, muistaako Sisko, että Leo tykkää hänestä. 

Lyhimmän aikaa naimisissa ovat kerenneet olla Anne ja Marko; yhdessä ainakin 20 vuotta. He ovat tunteneet toisensa aina, heidän äitinsä työnsivät heitä rattaissa vierekkäin. Välillä he seurustelivat, välillä erosivat. He jopa muuttivat eri paikkakunnille, mutta sopivat, että jos 35-vuotiaina olisivat yksin, menisivät naimisiin. Myöhemmin Marko soitti Annelle vaatekaapista, ja kysyi voisiko muuttaa Annen luokse ja menisivätkö he naimisiin. Anne lähetti vastauksena postissa sormuksen.

Toiset pareista ovat aloittaneet seurustelun vasta vanhemmalla iällä. Rene ehti olla yksin avioeron jälkeen 10 vuotta ja Riitta 20 vuotta ennenkuin he tapasivat. Riitta oli lomamatkalla Portugalin Figuerassa ja Rene oli muuttanut sinne Keski-Euroopasta eläkevuosiaan viettämään. Heillä on ikäeroa noin 20 vuotta, ja Rene on jo yli 90-vuotias. Yhdessä he ovat olleet 27 vuotta.

Kirjasta löytyy myös opettaja-oppilas pari. Leena-Riitta oli 25-vuotias ja aloittanut lukion opettajana. Vesa oli lukion ekaluokkalainen. Heidän tavatessaan ensi kerran Leena-Riitta oli vielä naimisissa ja hänellä oli kaksi pientä lasta. Leena-Riitan elämäntilanne oli silloin hyvin vaikea. Hän tajusi nopeasti, ettei avioliitto onnistuisi. Suhdetta Vesaan Leena-Riitta piti vain ohimenevänä juttuna. Saatuaan toiselta paikkakunnalta opettajan paikan Leena-Riitta muutti lastensa kanssa sinne. Ei kuitenkaan kestänyt kauan kun, Vesa seurasi perässä. Nyt he ovat olleet yhdessä jo 45 vuotta.

Jälkisanoissa tekijä kertoo tehneensä kirjan siksi, että halusi ymmärtää puolisoiden välistä suhdetta pitkässä liitossa.

Sirkka

Aaton askareita ja anteeksiantoa

Panteleimon: Tapahtui jouluaattona

On jouluaatto pienessä savolaisessa kirkonkylässä. Eletään 60-lukua.

Eläkeläinen ja jalkainvalidi Vilhelmiina Kustaava Karhunen havahtuu talviaamun pimeyteen. Viliina on kylän raitilla tuttu näky. Pahat kielet voisivat nimetä hänet myös kylän juorukelloksi. Aattoaamuna Viliina pukeutuu huonoimpiin ryysyihin ja potkaisee potkukelkan liikkeelle jo kukonlaulun aikaan. On tarkoitus joutua kerjuureissulle, sillä onhan joulu ”kristillinen hyvän tahdon juhla” eikä silloin säästellä maallisen hyvän jakamisessa.

Kylän raitilla

Kellon käydessä vasta viittä suoriutuu Viliina Mattilan tilalle. Piipusta tupruava savu herättää toivon tarjottavasta kahvikupillisesta. ”Kyllä se niin virkistäisi ja vahvistaisi kovan työpäivän alussa”, tuumii vanhus. Ja hyvinhän asia etenee alkuhankaluuksien jälkeen. Emännän anteliaisuutta ennakoiden muuttuu Viliinan eilinen havainto humalassa horjahtelevasta isäntä Pikkaraisesta parempaan suuntaan. ”Suoraselkäisenä se isäntä astui sieltä linjurista ulos”, valehtelee vanhus sujuvasti.

Jo edellisenä päivänä Viliina oli piipahtanut pappilassa. Rovasti Strömberg, tutummin Römperi, tuskaili joulusaarnan kanssa. Eivät nykyajan kirkkokansan odotukset taida täyttyä perinteisen seimitarinan kertauksesta. Lisäksi huolta oli aiheuttanut jo aikaihmisestä käyvä tytär: ilman lupaa oli käynyt elokuvissa ja uhkaillut mennä vielä tansseihinkin! Oli ollut ontuvalla vanhuksella kyky näitäkin huolia hälventää.

Pappilarakennuksen lisäksi kyläraittia reunustaa Kahvila-matkustajakoti Kulma. Sitä emännöi leskirouva Helga Tikkanen, viiden lapsen äiti. Helgaa on piirittänyt Popeda-pirssiautollaan Ensio Miettinen – eikä tuloksetta, sillä kihlajaisia juhlitaan uudenvuoden aattona.

Tarinan edetessä tutustutaan myös Lainaan, nelikymppiseen Karjalan evakkoon. Laina, entinen Valentina Martinoff, on avioitunut arpinaamaisen ja viinaan menevän sotainvalidi Sulo Vepsäläisen kanssa. Sulon lapsuutta on varjostanut huono suhde äitiin; Lainan sydämellä on salaisuus, joka uhkaa paljastua alkavan joulun aikana. Salaisuudesta on osallisena hassusti suomea puhuva nuori Laura Smeds, jonka linjuri toi eilen kirkonkylään.

Joulunostalgiaa

Kirjan luoma tunnelma herättää muistot lapsuuden joulusta. Uskon, että näin käy kaikille, jotka muistavat 60-luvun.  Romaanin henkilökuvauksessa on jotain tuttua. Tyyli tuo mieleen Aapelin kerronnan. Kirjoittaja suhtautuu luomiinsa henkilöhahmoihin lämmöllä. Ote on inhimillinen ja ymmärtävä, ja varsinkin anteeksiannon merkitys korostuu läpi kirjan. Lukiessani kuvittelin kirjan elokuvaksi. Kuinka helposti kirjan tarinat nivoisikaan yhteen kertojaääni, joka sivustaseuraajana johdattaisi katsojan kohtauksesta toiseen.

Nykyisin eläkkeellä oleva entinen Oulun metropoliitta Panteleimon on kirjoittanut lukuisia ortodoksiseen uskontoon liittyviä tietoteoksia. Hänen kynästään on myös lähtöisin muutama historiallinen romaani sekä pari dekkaria.

Aira

Islantilaista kylmyyttä ja tunteenpaloa

Quentin Bates: Kylmät käänteet

Pieni islantilainen kylä värjöttelee muiden kylien tapaan taloudellisessa lamassa. Poliisillakin on pulaa resursseista.  Jos jotain tapahtuu, niin otetaan yhteyttä Gunnaan, kyttä-Gunnaan - oli mikä vuorokauden aika tahansa. ”Helppoa kaikille”, ”kyllä Gunna hoitaa”, kyläläiset ajattelevat. Valmius 24/7 ei aina ole mieleen yksinhuoltajaäidille, mutta minkäs teet.  Jostain elanto on saatava. Meri ei näytä tuovan paljon tienestiä Gunnan vanhemmalle pojallekaan. Siispä kerran poliisi, aina poliisi.

Miten kaukaiseen kylään joutuu pääkaupunkilainen ruumis?  Reykjavikista on kylän satamaan sata kilometriä. Gunnan vaistot eivät hiljene, vaan sitkeästi hän rämpii eteenpäin tökkien silmäätekevien elämää.

Kuka kätkeytyy Skandalbloggerin taakse? Miten hän voi tietää niin yksityiskohtaisia tietoja poliittisista henkilöistä? Kehen kalikka kalahtaa? Keskellä tutkimuksia jokainen tuntuu miettivän, kuka bloggaaja on ja olisiko parasta, ettei hän paljastuisikaan.

Kuka hän on ja mistä tänne saapui?

Yleensä islantilaisesta maailmasta ovat kirjoittaneet vain islantilaiset itse. Mutta nyt englantilainen Quentin Bates osoittaa hallitsevansa pohjoisen ulottuvuuden.

Kirja tuoksuu ja maistuu ihan selvästi islantilaisille asioille. Mutta onhan siihen aikaa mennyt, tutustumiseen.  Kirjailija on asunut vuosikymmenen Islannissa ja on naimisissa islantilaisen kanssa. Hän on sisäistänyt hyvin kulttuurin. Batesin kirjaa lukiessa tulivat mieleen Arnaldur Indriđason ja Árni Thórarinsson.

Jään odottamaan seuraavaa tarinaa ylikonstaapeli Gunnhildur Gisladottirista.

Tarja

Turkua ja Savoa 1700-luvulta

Jyrki Heino: Kellari ja Kello

Carl Wennehielm on kirjallisuutemme uusi dekkarisankari.  Hän saapuu 1700-luvun lopulta Jyrki Heinon kirjaan Kellari.

”Wennehielm askelsi ikivanhaa katedraalia ympäröivän muurin vierustaa kunnes kääntyi Suurelle kirkkokadulle. Hän oli keskipituinen ja tanakka mies, jonka tummissa hiuksissa oli aavistus harmaata. Pari vuotta aikaisemmin luutnantti oli lopullisesti luopunut peruukin käytöstä, ehkä osoittaakseen seuraavansa eurooppalaisen muodin muutoksia, ehkä jopa ilmaistakseen hitusen kapinallisuutta.”

Wennehielm yrittää viettää hiljaiseloa sotainvalidina Turussa, mutta lahjakkaana miehenä hänet vedetään mukaan murhatutkimukseen. Hän ratkoo Hirwisalon saarelta löydetyn vainajan arvoitusta kaupunginviskaali John Appengrenin kanssa.

Kellari on erinomainen historiallinen romaani, joka kuvaa Ruotsin vallan aikaista Turkua asukkaineen. Heihin kuuluu mm. opiskelijoita, Wennehielmin taloudenhoitaja mamselli Mannelin ja ystävä Akatemian kirjastonhoitaja. Juoni ulottuu valtakunnan politiikkaan asti.

Kustaa Aadolf kosiomatkalla Pietarissa

Heinon toisessa dekkarissa Kello Carl Wennehielm selvittää Kustaa III:n sodassa kadonneen majurin tapausta. Hän matkustaa Appengrenin kanssa Hämeeseen ja Savoon ja rientää sieltä vielä Pietariin. Ruotsin tuleva hallitsija Kustaa Aadolf on Pietarissa kosiomatkalla. Kirjan loppu antaa toivoa sarjan jatkumisesta. Wennehielm saattaa seuraavassa dekkarissa tutustua lähemmin erääseen naiseen.

Jyrki Heino varttui Porissa ja opiskeli lääkäriksi Turussa. Hän työskentelee Turun yliopistossa biokemian professorina. Kellari-dekkari on hänen esikoiskirjansa.

Terhi

Istanbulin värikäs alamaailma

Mehmet Murat Somer: Gigolomurha

Nimettömänä pysyttelevä kirjan päähenkilö on turkkilainen, itsekin naiseksi pukeutuva transvestiittiklubin omistaja ja tietokonehakkeri, joka kirjan alussa on syvästi masentunut päättyneen suhteen takia. Ruokkoamaton ja laihtunut ”isosisko” saa avukseen ystävänsä Nupun ja suihkun ja laittautumisen jälkeen Nuppu pakottaa hänet klubille katsomaan omaa esitystään. Klubilla Nuppu vie riutuneen ystävänsä tuntemansa pariskunnan pöytään. Mies on kuuluisa lakimies ja vieressä istuva vaimo upea kaunotar.

Lakimies vastaa puheluun kesken esityksen ja kertoo järkyttyneenä että hänen veljensä on pidätetty murhasta. Kertojaa uutinen kiinnostaa kovasti, sillä hän on kaiken muun lisäksi vielä amatöörietsivä. Ja murhan mielenkiintoa lisää huomattavasti se, että asianajaja Haluk Pekerdem on jumalainen komistus. Juttua on pakko tutkia lisää.

Yhteys poliisiin varmistaa amatöörietsivälle pääsyn tutkintakansiolle ja vieraisille tunkeneet ystävät kertovat että murhattu minibussikuski Volkan Sarıdoğan oli itse asiassa gigolo. Näiden tietojen jälkeen etsivä on jo niin syvällä jutussa, että luonnollisestikaan hän ei voi enää lopettaa tutkimuksia. Taksitolpalla vierailu kerryttää tietoja murhatusta ja kasvattaa murhasta epäiltyjen määrää.

Asianajaja Pekerdem saa nopeasti heppoisin perustein pidätetyn veljensä vapaaksi. Ruoalla, vitamiineilla ja näyttävällä meikillä virvoitettu amatöörietsivä menee silti tapaamaan häntä tietojensa kanssa. Pekerdem kuuntelee kohteliaasti silmiin katsoen, eikä kavahda kosketusta ja pyytää lopuksi näyttävää etsivää tutkimaan asiaa lisää. Ihastuksesta sekaisin toimeksiannon saanut etsivä palaa kotiinsa ja toiseen työhönsä tietokonehakkerina.

Puhelutietoja poistaessaan hakkeriksi muuntautunut etsivä törmää taas murhaan liittyviin nimiin. Pian alkaa näyttää siltä, että kaikki päähenkilön elämässä johtaa murhattuun gigoloon.

Gigolomurha on taitavasti punottu murhamysteeri. Se on viihdyttävä sekoitus klassista dekkaria, toimintaelokuvaa ja mustaa huumoria. Värikäs päähenkilö sekä hänen asuinpaikkansa, Istanbul, tuovat genreen uutta raikkautta. Ja jos nimenomaan kaipaa dekkariin lisämausteeksi persoonallista päähenkilöä, Gigolomurha vastaa toiveeseen. Mehmet Murat Somerilla on kirjassaan karismaattinen ja sympaattinen päähenkilö samaan tapaan kuin Douglas Prestonin ja Lincoln Childin agentti Pendergast ja Alan Bradleyn Flavia de Luce.

Heidi