Kaksi lumoavaa kirjaa.
Sielunmaisema on jokaisella omanlaisensa. Kenelle aava
ulappa, kenelle lakeus. Mutta Suomesta puhuttaessa aika monelle omaan maisemaan liittyy järvi. Luontotoimittaja Veikko Neuvonen koosti ammattivalokuvaajien näkemykset pian sata- vuotiaasta järvirikkaasta Suomesta.
Vuodenaikojen vaihtelu tuo rikkautta samaan järvimaisemaan. Pilkkijän ja purjehtijan mielikuvissa ovat täysin erilaiset värisävyt.
Järviä sanotaan maiseman silmiksi. Erikokoisia silmiä löytyy paljon. Isoimmat ovat Saimaa, Inari, Päijänne, Oulujärvi ja Pielinen. Kirjassa ei voi edetä kovin nopeasti, koska kuvat sieppaajat lukijan maisemaan, aikamatkalle eri puolelle Suomea. Ainoa haittapuoli kirjaa lukiessa oli, että teki aika monta kertaa mieli lähteä oikeasti paikan päälle katsomaan kyseistä maisemaa.
Tähän kuvaherkutteluun tulee jatkoa, sillä Suomalainen
maisema: järvien Suomi aloittaa kirjasarjan, josta viimeinen ilmestyy v. 2017, Suomen täyttäessä 100v.
Sata sammalta
Siirrä katse välillä nöyrästi matalalle, maan tasolle. Sieltä
löytyy kauneutta, vihreyttä eri sävyissä. Sammaleet ovat tietosanakirjan määritelmän mukaan pienikokoisia
ainavihreitä itiökasveja. En tiennyt Suomessa sammallajien lukumäärän ylittävän 900.
Jokaisen sammaleen kohdalla on kaunis valokuva ja lisäksi tunnistamistiedot. Erehtymisvaara on myös olemassa, siksi kunkin sammaleen kohdalla on laitettu myös samankaltaiset tyypit ja esiintyminen.
Lukijaa helpottaa kun sammaleet on esitelty kasvupaikan mukaan.
Voi siis ottaa kirjan kainaloon ja mennä metsään. Jos menee kuusikkoon, niin kannattaa
aloittaa sivulta 118 Lehtomaiset ja tuoreet kankaat. Voisi löytyä vaikka särmärahkasammal. Jos määränpäänä on letto, neva tai luhta,
niin mukava olisi löytää vaikkapa kuovinrahkasammal tai kuljurahkasammal.
Kirja lumosi niin, että piti tarkastaa, mitä muuta kirjan
kustantaja Metsäkustannus on julkaissut. Sammalteemaan sopi hyvin seuraava
kirja: Arvonen, Sirpa: Metsämieli: luonnollinen menetelmä mielentaitoihin.
Tarja
Tarja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti