Kaari Utrio on Suomessa
historiallisten romaanien kulttinimi. Utrion laajamittainen, vuosikymmenien
kestoinen ura naishistoriaan paneutuneena kirjailijana, on tuottanut niin kymmeniä
historiallisia viihderomaaneita kuin myös kattavia tietoteoksia aiheeseen
liittyen. Utrion parhaimmistona itse koen keskiaikaan sijoittuvat romaanit,
joihin myös jo vuonna 1989 ilmestynyt Vendelakin kuuluu. Ajankohtaisen kyseisestä
niteestä tekee tällä hetkellä se, että teos on julkaistu toivottuna
uusintapainoksena 2016.
Vendela Dalhus on ylhäiseen säätyyn ja korkea-arvoiseen
sukuun syntynyt, mutta myötäjäisiä vaille jäänyt orpo. Vendela kasvaa
sukulaistensa hoivissa keskiaikaisessa Turussa, jossa hänelle opetetaan
parantajan taidot jo nuorella iällä. Päähenkilön tulevaisuus naisena on
kuitenkin synkkä ja muiden määräämä. Vendelan odotetaan tyytyvän vaatimattomaan
osaansa, mutta kun hän kohtaa Turun tuomiokirkossa ritari Hartman Garsen,
esille nouseekin kahden eriarvoisena yhteiskunnan silmissä pidetyn ihmisen
yhteinen rakkaustarina ja Vendelan oma tahto.
Aikana, jolloin naimisiinmeno oli taloudellinen ja lähes
liiketoimellinen sijoitus myötäjäisten ja yhdistettävän omaisuuden osalta, ei
rakkausavioliittoa katsottu sopivana tai edes järjellisesti ymmärrettävänä
ratkaisuna. Keskiajalla itse käsityskin rakkaudesta poikkesi nykyiseen, avioon
mentiin harvoin, jos koskaan, ylemmän säädyn keskuudessa vain ja ainoastaan
pelkän rakkauden vuoksi. Avioliitoissa käytiin kaupankäyntiä sukujen
omaisuuksien välillä. Myötäjäiset olivat tärkein ominaisuus, jonka nainen
saattoi omata hyvien naimakauppojen osalta. Vendela, jolta keskiajalla kokonaan
puuttuivat myötäjäiset, oli lähes mahdoton päästä säätynsä mukaiseen
avioon. Vendela-romaanin kantavaksi
teemaksi nimeäisin naisen aseman keskiajalla, kokisin myös että kyseessä on
myös eräänlainen selviytymistarina puettuna viihteellisin kehyksin.
Vaikeuksien ja dramaattisten juonenkäänteiden kautta tarina
rakentuu mukaansatempaavaksi ja pitää lukijan otteessaan alusta loppuun. Dialogit
henkilöiden välillä ovat hyvin soljuvia ja ympäristönkuvailu pikkutarkkaa.
Uuvuttavalle tekstin lukeminen ei kuitenkaan tunnu perinpohjaisesta
informaatiotulvasta huolimatta, sillä Utriolla on taito hyödyntää taustatietoja
lukijaa kiinnostavalla tavalla. Koska keskiajan yhteiskunta ja käsitykset
poikkeavat omastamme niin radikaalisti tarinan käsittämisen kannalta, koen että
tietomäärä oli suhteutettu tarinankulun kannalta oleellisesti ja asiayhteydessään
tarpeellisesti.
Kaari Utrion romaaneissa usein toistuvat teemat niin
päähenkilöiden kuin myös juonellisen perusasetelman suhteen ovat selkeästi
nähtävissä jo kirjan takakannesta. Perinteisin, lähes klassisin maneerein
etenevä juonellinen konsepti toimii hyvin ja kirjan lukeminen käy vaivattoman
kevyesti. Kliseiltä Vendelassa ei toki vältytä, eikä tarvitsekaan, sillä
kokonaisuus on koottu lukijalle miellyttävästi perinteisen asetelman kautta
lähestyttäväksi.
Pohdiskelun suhteen Vendelassa keskitytään lähinnä
silloisen keskiajalla vallinneen naisenaseman alleviivaamisen ympärille
Utriolle tyypilliseen tapaan. On mielenkiintoista lukea, kuinka
holhouksenalainen nainen oli pelkän sukupuolensa puolesta aikalaistensa
silmissä ensin sukunsa miehille sekä myöhemmin omalle aviomiehelleen. Vaikka
Utrion Vendela onkin vahvasti viihteellinen romaani, on teoksen taustalla
feministinen näkökulma, joka nousee kirjan esittämiskeinojen takaa selkeästi
esille. Utrio onkin laajamittaisten tietoteostensa kokoamisen myötä pureutunut aiheeseen
kunnioitettavan perinpohjaisesti ja Vendelassa tarjoillaan asiantuntevaa
ikkunaa keskiajan ihmisen elämään ja ajatusmaailmaan. Teksti: Anni Koskinen, kuva-artesaaniopiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti