Kuninkaalliset perheet ovat olleet viime
vuosina enemmän pinnalla eri medioissa. Eikä ihme sillä uusia kruununperillisiä
on syntynyt muun muassa Ruotsiin ja Isoon-Britanniaan. Olemme myös saaneet
seurata sivusta kuninkaallisia häitä, joista loistoa ja hohdokkuutta ei ole
puuttunut. Julkisuus on ollut kaikkiaan suurimmaksi osaksi positiivista, vaikka
muun muassa häiden kustannukset ovatkin välillä saaneet osakseen kritiikkiä.
”Suhde oli monien vuosien ajan epätyypillinen ja varmasti molemmille hankala, mutta he eivät epäröineet koskaan, sillä heidän yhteytensä oli niin voimakas.”
Vaikka viimeisimpien avioliittoon
johtaneiden parisuhteiden alkutaival ei välttämättä ole ollutkaan helpoin
mahdollinen, jokainen niistä on kuitenkin luultavimmin solmittu rakkaudesta. Aiemmin
rakkauden edelle menivät mm. poliittisten suhteiden ylläpito ja valtakunnan
laajentaminen. Tulevan puolison piti myös olla taustaltaan ja arvoltaan sopiva
kumppaniksi, minkä seurauksena rakastajia ei katsottu hovissa pahalla. Joskus
aviopuoliso saattoi jäädä jopa rakastajan varjoon. Tärkeää oli myös se, ettei
kansa ollut kuninkaallisen kumppania tai rakastajia vastaan. Se nimittäin
kompensoi kansan luottamusta hallitsijaan sekä hänen suosiotaan.
”Aateliset paheksuvat, porvaristo on raivoissaan ja jopa protestantit, jotka toivoivat hyötyvänsä tästä tilanteesta, ovat yhtä mieltä siitä, että Baijerin kuningas on menettänyt järkensä.”
Gill Paulin on kerännyt kirjaansa
tarinoita kuninkaallisista, joista jokainen herättää mielenkiintoa ja on omalla
tavallaan erilainen. Osa niistä on useille hyvinkin tuttuja kuten esimerkiksi
Venäjän tsaari Nikolai II ja suurherttuatar Aleksandran traaginen tarina. Joukosta
löytyy myös vähemmän tuttuja tarinoita kuten esimerkiksi Portugalin kuningas Pietari
I:n ja hovineito Inês de Castron. Tarinoista käy ilmi kuinka rakkauden vuoksi
ihmiset ovat valmiita tekemään mitä vain muun muassa luopumaan kruunustaan. Kirjan
tarinat ovat sopivassa suhteessa surullisia.
Teksti: Meeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti