18-vuotiaan Jaakon elämä on mallillaan. Edellisenä kesänä
vanhempien mansikkatilalle töihin tullut Linda on Jaakon tyttöystävä, metsäkoneen
kuljettajan koulutuksesta on viimeinen kevät menossa ja inssiajo menee läpi.
Tuore ajokortti taskussaan Jaakko lupautuu ajamaan talvilomalla Lindan tädin
luokse Muonioon.
Jaakko kärsii loman aikana kovista päänsäryistä, jotka ovat
vaivanneet häntä jo jonkin aikaa. Paluumatka huonossa kelissä vie Jaakon voimat
ja Lindan luona hän saa kouristelukohtauksen. Jaakko kiidätetään ambulanssilla
sairaalaan ja hän pysyy tajuttomana viisi tuntia. Myöhemmin lääkäri kertoo
Jaakolle että hänellä on epilepsia.
Sairastuminen on nuorelle miehelle shokki. Epilepsian takia
Jaakko ei saa ajaa ainakaan vuoteen autoa eikä hän voi koskaan työskennellä
metsäkoneen kuljettajana. Linda esittää pirteää, mutta Jaakko tuntee että jokin
heidän välillään on pilalla ja harkitsee suhteen lopettamista. Yhtäkkiä
tulevaisuus näyttää toivottomalta.
Kirja kuvaa uskottavasti sitä tunteiden kirjoa jonka ihminen
käy läpi sairastuttuaan. Jaakko kieltäytyy ensin uskomasta koko asiaa, mutta
sitten iskee viha siitä, miksi juuri hän sairastui. Jaakosta tuntuu että
sairaus on rangaistus jostakin hänen teostaan. Elämästä on vaikea saada
uudelleen otetta ja olo on irrallinen. Tulevaisuuden haaveet tuntuvat ohuilta
ja heiveröisiltä.
Tilanne on vaikea myös Jaakon läheisille. Linda yrittää
saada Jaakon innostumaan uudestaan heidän yhteisistä suunnitelmistaan ja peitellä
omia pelkojaan. Jaakon äiti pelkää uusia kohtauksia ja mummo varoittelee
kaatumataudin vaaroista. Onneksi ukki
tietää, että ihan arkiset asiat auttavat pääsemään eteenpäin. Epilepsia on osa
Jaakon elämää, mutta elämässä on paljon muutakin.
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti