perjantai 21. maaliskuuta 2014

Rakkaus juoksee pakoon




Yunior ei pidä itseään pahana miehenä. Hän on vain heikko ja täynnä virheitä. Näitä virheitä naiset eivät halua antaa anteeksi. Yunior rakastuu, pettää, jää aina kiinni, yrittää hyvitellä ja tulee jätetyksi. Missä vika?

Viimeisin tyttöystävä, tai oikeastaan kihlattu, Magda pitää Yunioria tyypillisenä dominikaanilaismiehenä. Yuniorin muistellessa menneisyyttään ja naisiaan, hän kertoo samalla lapsuudestaan ja perheestään. Kumpikaan miehenmalli, isä tai veli ei opettanut Yunioria kunnioittamaan naisia ja parisuhdetta. Muutto Yhdysvaltoihinkaan ei muuttanut dominikaanilaismiestä. Estääkö siis verenperintö Yunioria pysymästä uskollisena?

Vai olisiko ongelma sittenkin se, että jää kiinni? Yunior säilyttää kaikki salaiset sähköpostinsa ja kirjoittaa seikkailuistaan päiväkirjaan. Alkaa tuntua siltä että Yunior haluaakin testata, löytyisikö naista joka hyväksyisi sivusuhteet. Käytöksensä muuttamista hän ei edes harkitse. Kunnes Magda jättää hänet.

”Yrität saada hänet jäämään kaikin mahdollisin konstein. Kirjoitat hänelle kirjeitä. Viet hänet autolla töihin. Siteeraat Nerudaa. Laadit sähköpostiviestin, jolla katkaiset välit kaikkiin lutkiisi. Torjut heiltä tulevat viestit. Vaihdat puhelinnumeroa. Lopetat juomisen. Lopetat tupakoinnin. Julistaudut seksiriippuvaiseksi. Syytät isääsi. Syytät äitiäsi. Syytät patriarkaalista yhteisöä. …”

Mikään ei auta. Vieraissakävijän on aika kantaa vastuu teoistaan. 

Dominikaanisessa tasavallassa syntynyt Junot Diaz asuu Yhdysvalloissa ja hän on voittanut romaanillaan Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä Pulitzer -palkinnon.  

Heidi

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Parannetaanko maailmaa?


Savossa on parannettu maailmaa. Esimerkiksi kirjailija Minna Canth sai näytelmällään Työmiehen vaimo (1885) vaikutettua lainsäädäntöön niin, että naiset pääsivät hallitsemaan omaa ansiotuloaan.  Minnan 170-vuotissyntymäpäivän (19.3) kunniaksi esittelen nykyajan epäkohdista kertovia kirjoja.

Aseet ja taseet


Tutkija Jarmo Pykälä esittelee asevientiä kirjassa Suomalainen asekauppa: Rauhan, vallan ja sodan ytimessä (2014). Hänen näkökulminaan ovat politiikka, talous, maanpuolustus ja asevalvonta. Kirja sisältää kiinnostavan tarinan siitä, kuinka Pykälä marssi erääseen pankkiin. Hän kertoi haluavansa sijoittaa vastuullisiin sijoitusrahastoihin. Vaan kuinkas sitten kävikään?


Vastuuttomat vaatteet

”Suhtautumiseni on tiukentunut vuosi vuodelta monen asian, varsinkin ihmisten kodeista sisään ja ulos jatkuvasti virtaavan tavaramassan kohdalla. Pärjäisimme niin paljon vähemmällä. Olen silti välttänyt liikaa moralisointia. Pyrin annostelemaan sen sopivan pieniksi annoksiksi, koska liika maailmantuska lamaannuttaa ja hyvien. tiedostavien ihmisten lamaannuttaminen on se, jota viimeiseksi toivon.”

Näin kirjoittaa Outi Moilala teoksessaan Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita (2013). 

Suomalaiset pukeutuvat vaatteisiin, jotka yleensä teetetään alihankintana Aasiassa, varsinkin Kiinassa. Tappajafarkut-kirja selvittää vaatetuotantoa ja erityisesti ompelua. Moilala kertoo tunnetuimmista koti- ja ulkomaisista brändeistä sekä tarkastusjärjestelmistä.


Romaneja Romaniasta


Keväällä 2010 Suomeen saapui kolmesataa Romanian romania kerjäämään. Vuonna 2012 Airi Markkanen, Heini Puurunen ja Aino Saarinen julkaisivat siirtolaisromaneista kirjan Huomio! romaneja tiellä. Siinä kansalaisaktivistit, tutkijat, toimittajat ja ulkoasiainministeri kertovat Itä-Euroopan romaneista.

Tutkija Miika Tervosen mukaan Euroopan romaniryhmät työskentelivät ennen teollistumista käsityöläisinä, kulkukauppiaina, viihdyttäjinä ja liikkuvina maataloustyöläisinä. 1900-luvulle asti moni ryhmä toimi yhdessä tuttujen talonpoikaisyhteisöjen ja kauppakumppanien kanssa. Useat romaniryhmät myös asuivat jatkuvasti tai osan vuodesta paikallaan.

Silti 1500-luvulta saakka vallanpitäjät ja paikalliseliitit ovat kohdelleet romaneja lähinnä irtolaisina ja rikollisina. Pahimmin heitä on Euroopassa vainottu toisen maailmansodan aikaan.

Itä-Euroopan kommunistivaltioissa romaneja pakkosteriloitiin ja siirrettiin, kertoo Miika Tervonen. Toisaalta moni romani sai koulutuksen, asunnon ja työpaikan sekä terveydenhuollon. Kommunistihallintojen kaatuminen suisti monen romaniryhmän köyhyyteen ja syrjään muusta yhteiskunnasta.

Leiri Kalasatamassa


Anca Loredana Enache, Airi Markkanen ja Heini Puurunen selvittävät Huomio! romaneja tiellä –teoksessa Suomeen viime vuosina tulleiden romanien arkea kotimaissaan ja Suomessa.

Kyösti Roth kirjoittaa: ”Perustin muutaman minulle ennestään tuntemattoman kristityn kanssa Helsinkiin oman kerjäläistyöryhmän vastineeksi viralliselle Helsingin kaupungin virkamiesten romanityöryhmälle. Tarkoituksenamme oli auttaa Kalasataman leirissä olevia romaneja konkreettisella tavalla.”

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja esittää Suomen virallisen kannan Euroopan unionin tasolla. Hänen mukaansa EU:lla on periaatteessa välineet romanien oikeuksien toteutumiseen. Vuonna 2012 EU-rahoitus ei kuitenkaan tavoittanut romaneja. Mikä mahtaa olla tilanne tänään?

Terhi