torstai 17. huhtikuuta 2014

Kuka olikaan siunattu lapsi?




Linn Ullmannin teos Siunattu lapsi saa lukijansa muistelemaan. Vaikka lapsuustraumat eivät onneksi
tule jokaisen osaksi, on meillä useimmilla jotain, joka on haudattuna jonnekin syvälle. Emme ehkä haluaisikaan muistaa…

Erakkona elävä Isak Lövenstein on 84-vuotias. Hänellä on kolme aikuista tytärtä: Erika, Laura ja Molly – kaikki eri äideille. Sisarukset asuvat Oslossa ja tapaavat toisiaan harvakseltaan. Kirja alkaa siitä, kun Erika päättää lähteä Ruotsin itärannikolla sijaitsevalle Hammarsön saarelle tapaamaan isäänsä, ja saa houkuteltua sisaret mukaansa. Pian käy selväksi, että isän ja tyttärien suhde on täynnä selvittämättömiä asioita. 

Erikan äiti oli Elisabeth, balettitanssija. Liitto Isakin kanssa päättyy eroon. Uusi vaimo on käytännönläheinen Rosa. Isak oli konferenssimatkallaan saattanut raskaaksi Ruthin. Ruth toi Mollyn Hammarsön taloon, kun tämä oli vasta vauvaikäinen.. ”Tämä Ruthin juttu oli pelkkä väärinkäsitys”, sanoi Isak. Rosa vannotti, että tämä sai olla viimeinen kerta. 

Kirjassa käydään läpi tyttöjen lapsuusaikoja 1970-luvulla, jolloin he kaikki asuivat kesät saarella Isakin ja Rosan kanssa. Isak oli itsekeskeinen, hallitseva ja kasvattajana tiukka, suorastaan pelottava. Kaikki kolme tytärtä hakevat isänsä rakkautta ja huomiota ja kuvittelevat olevansa tärkeitä isälle.

Sinä olet rakkauslapsi, hän sanoi Lauralle, sinä olet erityinen, ja vähitellen sanat alkoivat kuulostaa syytökseltä. Hän ei halunnut olla kaikkein rakastetuin lapsi. Hän ei ollut pieni ja suloinen ja hellyttävä kuin Molly eikä pitkä ja kaunis ja koulunero kuin Erika.

Saari täyttyy kesäasukkaista. Erika hakee seuraa ikäisistään - Frida, Emily, Eva ja Marion muodostavat tiiviin tyttöjoukon. Fabian, Pär ja Olle jäävät tyttöjä myötäileväksi varjoksi. Ikäisekseen hyvin kehittynyt Marion on johtaja, ja useimmat saavat kokea nöyryyttäviä rangaistuksia - ”me teemme tämän omaksi parhaaksesi” oli riittävä perustelu ilkeyksille. Yksinäinen Ragnar joutuu pilkan kohteeksi vain olemalla erilainen.

Erikan ja Ragnarin yhteisenä (!) 14-vuotissyntymäpäivänä tapahtumat saavat dramaattisen käänteen ja mikään ei ollut sen jälkeen niin kuin ennen. Kestää 25 vuotta ennen kuin Erika haluaa mennä takaisin saarelle.

Kirjassa käsitellään syyllisyyden ja sovinnon vaikeita teemoja. Saariyhteisön ihmisten piittaamattomuus ja lasten julmuus hätkähdyttävät. 

Linn Ullmann on ohjaaja Ingmar Bergmanin ja näyttelijä Liv Ullmannin tytär.

Päivikki

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Pohjoisen poikia ja etelän eläviä


Mooses Mentula: Isän kanssa kahden

Mooses Mentula on kirjoittanut Lappiin sijoittuvan romaanin, jossa ei joikata tunturissa eikä eletä eksotiikasta. Juuri kirjailijan valinta välttää tavanomaisia yleistyksiä miellytti minua Isän kanssa kahden -kirjassa. 

Karvakenkiä ja villisikoja

Kaikki sai alkunsa Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta. Sinne oli Mariannen kapina pyrkyrivanhempia vastaan hänet tuonut. Sinne ilmestyi paikallinen poroisäntä Jouni valakkoporon nahasta tehtyine karvakenkineen. Niistähän ei voinut etelän tyttö kieltäytyä.

Marianne halusi Jounin kanssa samaan pesään, ottaa sen korvista kiinni ja nuolla ketsupin ylähuulen päältä.

Alussa kaikki sujui hyvin. Elämä soljui omaa tahtiaan. Syntyi poika Lenne, nyt jo kymmenvuotias. Pikkuhiljaa yhteiselo alkoi kuitenkin hiertää. Jopa Jounin rakkauden lahjana vaimolleen hankkimat villisiat tuntuivat yhdentekeviltä. Oliko Marianne valinnut tällaisen elämän, vai oliko siinä käynyt toisin päin: elämä olikin tehnyt valinnat hänen puolestaan?

Mönkijällä pahaa pakoon

Mariannen tukala olo näkyy perheen jokapäiväisessä elämässä. Herkkä neljäsluokkalainen Lenne joutuu kantamaan aikuisten pahan olon. Vessaankaan ei voi yöllä hädässä mennä, koska silloin paljastaisi kuunnelleensa vanhempien riitelyjä. Ajatukset risteilevät pienessä päässä.

Miksi äiti oli koko ajan niin inhottava isälle? Jos Lenne sanoi siitä äitille, niin sen nenän päälle tuli ryppyjä eikä se vastannut.

Mariannen mieli alkaa lepattaa levottomana etelän elämälle. Kylään muuttaa uusi miesopettaja Jyrki, ja Korhosen perheen solmut tiukkenevat entisestään. Mutta ei Marianne ole se, mitä Jyrki Hartikainen on pohjoiseen tullut hakemaan. Ei hänestä, Luosto- hotellissa alkunsa saaneesta ja isäänsä ikävöivästä, ole perheen rikkojaksi. Hän ei ollut samanlainen paska kuin Kalu-Kaartamo.

Lennen ahdistus lisääntyy. On pakko paeta ja ajaa mönkijällä tietön taival eräkämpälle. Siellä tulee itku ja hätä: entäpä jos kukaan ei kaipaakaan? Onneksi isä tulee. Itkunsekainen keskustelu isän kanssa kämpällä helpottaa.

Ettehän tet enää riitele?
Riiat on nyt loppu. Paremmin met kahdestaan pärjätään.

Mooses Mentulan kirjan tarina on monessa perheessä valitettavan totta. Kirjailija kuvaa lapsen asemaa aikuisten solmuissa tarkasti ja todentuntuisesti. Tähän auttaa Mentulan opettajatausta. 

Vaikka kirja kertoo vakavista asioista, siihen mahtuu kosolti hauskaa sanailua. Varsinkin paikalliset ja heidän käyttämänsä murre elävöittää tekstiä mukavasti.  

Alle nelikymppinen kainuulaistaustainen kirjailija on itsekin asunut Lapissa, ja se on vaikuttanut hänen realistiseen Lappi-kuvaansa. Lapin lumoa myydään turisteille, mutta esimerkiksi Ivalossa 50-luvun lopulla syntynyt saattoi törmätä joikuihin ja värikkäisiin lapinpukuihin vasta televisiota katsellessaan! 

Mooses Mentulalta on ilmestynyt aiemmin novellikokoelma Musta timantti.

Aira