Seitsemässäkymmenessäkahdeksassa vuodessa on muuttunut
ainakin se, miten kirjailijahaaveista puhutaan. Mika Waltari kirjoitti
klassikkoasemaan nousseen oppaansa nuorille kirjailijanaluille vuonna 1935 kyselevällä
otsikolla Aiotko kirjailijaksi? Modernimpaa
lähestymistä aiheeseen tarjoilee sanataideohjaaja ja kirjailija Taija Tuominen,
joka julkaisi vuonna 2013 kirjoittajaoppaan päättäväisellä otsikolla: Minusta tulee kirjailija.
Toisin kuin monet muut luovan kirjoittamisen oppaat, nämä
kaksi opasta eivät sisällä harjoituksia tai pitkälle meneviä pohdintoja estetiikasta.
Sen sijaan ne vastaavat hyvin suorasanaisesti julkaisuun tähtäävien
kirjoittajien kysymyksiin. Minne käsikirjoitus tulee lähettää? Millainen saate
tulee kirjoittaa? Mitä tehdä, kun vastaus viipyy? Millaisia korvauksia julkaistusta
kirjasta voi odottaa?
Arvaatko kummasta
kirjasta lainaus on?
1.
A: ”Kirjoita aina vain toiselle puolelle paperia! Tarjotessasi
käsikirjoitusta liitä aina palautusmaksu lähetykseesi postimerkkeinä!”
B: ”Osa [kustantamoista] ottaa käsikirjoitukset vastaan
sähköisesti, mutta ainakin esikoisteoksen kohdalla on järkevintä lähettää
käsikirjoitus kirjeessä paperiversiona rivivälillä 1,5-2. Kustantajat suosivat
yleensä fonttia 12. Kiinnitä huomiota kuitenkin siihen, että eri
tekstityypeissä sama fontti 12 voi olla erikokoinen. Varo liian suurta tai
pientä fonttia.”
2.
A: ”Toisinaan pseudonyymi on hyvä idea, etenkin kun sillä
leikittelee kokenut kirjailija.”
B: ”Älä Käytä salanimeä. Kadut sitä kuitenkin myöhemmin.”
3.
A: ”On lopetettava kirjoittajaoppaiden lukeminen ja
kursseilla käyminen ainakin toviksi, sillä säännöistä voi tulla häkki. Ne
saattavat ahdistaa ja rajoittaa, viedä kirjoittamisen rentouden ja muuttaa sen
kaavamaiseksi.”
B: ”Ja lopuksi muista, että kaikki säännöt on luotu
rikottaviksi ja että suuri taiteilija luo itse omat lakinsa. Mutta osoita
ensin, että olet suuri taiteilija!”
4.
A: ”Jos olet todellinen kirjailija ja vuosien kuluessa
onnistut luomaan päteviä teoksia, joilla on taiteellista merkitystä, voit
laskelmissasi ottaa vähitellen varsinaisten tekijänpalkkioitten ja sinulta
tilattujen tilapäisnovellien lisäksi huomioon myös apurahat ja palkinnot, jotka
tosin ovat suhteellisen pieniä, mutta jotka kuitenkin voivat huomattavasti
tukea ja auttaa kirjailijaa hänen työssään.”
B: ”Jos olet menestynyt kirjoituskilpailussa tai olet
muutoin pitkällä käsikirjoituksesi kanssa, sinulla saattaa olla mahdollisuudet
apurahaan jo ennen esikoisteoksen julkaisua.”
Mika Waltari antaa ohjeita ylhäältäpäin kokeneen kirjailijan
auktoriteetilla. Taija Tuomisen ote on keskustelevampi ja pohdiskelevampi.
Waltari puhuu lähes yksinomaan omasta kokemuksestaan, kun Tuominen siteeraan
runsaasti muita kirjailijoita. Tuominen kannustaa ja rohkaisee, Waltari omien
sanojensa mukaan haluaa vilpittömästi auttaa nuoria kirjailijanalkuja
välttämään virheitä.
Molempien oppaiden lähtökohta kerrotaan alkuteksteissä: lupaavien
kirjoittajien tarve saada tietoa niistä kirjoittamisen ja kustantamisen
käytännöistä, joista kustannusmaailma usein vaikenee. Kaikilla ei ole tuttua
kirjailijaa, jolta kysyä neuvoa. Teoksia vertailemalla saa myös käsitystä
siitä, miten kirjailijuus on lähes sadassa vuodessa muuttunut ja miltä osin se
on pysynyt samanlaisena.
Sitaatit:
Waltari: ABBA, Tuominen: BAAB
Teksti: Ella P.