perjantai 21. joulukuuta 2012

"Leiri 14 – pako Pohjois-Koreasta" on hurjaa luettavaa


Yhdysvaltalainen toimittaja Baline Harden kuvaa kirjassaan 23-vuotiaan miehen Shin Dong-hyuk:n pakotarinan Pohjois-Korean vankileiriltä. Shin Dong-hyuk syntyi ja kasvoi leiri 14:ssa tietämättä mitään koko muusta maasta ja maailmasta. Äiti pieksi nälkäistä poikaansa muun muassa ruuan varastamisesta. Päivät täyttyivät kovasta työstä ja ajatukset ainaisesta nälästä. Shin joutui jo 10-vuotiaana muiden ikätovereidensa kanssa töihin kaivokseen. Päivät olivat pitkiä ja työkiintiöt suuria. Lounaaksi he saivat vähän maissijauhoa ja suolakaalia. Sikalassa työskentely oli vähän helpompaa. Aina on silti nälkä! Shin oppii pyydystämään rottia, sammakoita, käärmeitä ja hyönteisiä ja valmistamaan ne ruoaksi nuotiolla.

Shin tietää, että vangit sovittavat leireillä syntejään – joko omia tai vanhempien tai muiden sukulaisten. Shin Dong-hyuk:n isä oli joutunut leirille, koska sukulaismies oli loikannut Etelä-Koreaan. Vartijoiden kohtelu on epäinhimillistä. He kurittavat vankeja pienimmistäkin rikkeistä. Vartijat hakkaavat 6-vuotiaan tytön hengiltä, koska hänen taskustaan löytyi muutama maissin jyvä. Vartijat myös yllyttävät vankeja ilmiantamaan toisiaan erilaisista pikku rikoksista.

Shin Dong-hyuk työskentelee ompelimossa ompelukoneiden korjaajana, kun hän saa ohjattavakseen itseään vanhemman miehen. Park Yong Chul on ollut aikanaan Pohjois-Korean poliittista eliittiä ja kouluttautunut ja matkustellut myös ulkomailla. Erimielisyydet hänen työpaikallaan johtavat siihen, että Park joutuu vankileirille. Pikku hiljaa Park alkaa kertoa Shinille maailmasta leirin ulkopuolella. Erityisesti Parkin kertomukset erilaisista ruuista kiehtovat Shiniä. Hän alkaa päivittäin haaveilla paistetusta lihasta – ja paosta. Yhdessä miehet päättävätkin paeta talvella 2004, mutta Park jää matkasta jo alkutaipaleella. Shin jatkaa pakoaan tietämättä edes minne suuntaan hänen pitäisi mennä päästäkseen Kiinaan.

Monien vaiheiden kautta Shin Dong-hyuk pääsee Kiinaan, Etelä-Koreaan ja myöhemmin myös Yhdysvaltoihin. Hän toimii Amerikassa mm. LiNK:ssä. Ihmisoikeusjärjestö LiNK (Liberty in North Korea) pyrkii auttamaan pohjoiskorealaisia loikkareita.

Kirjoittaja Baline Harden kuvaa, miten vaikeaa Shinin - ja loikkareiden ylipäänsä – on sopeutua vapauteen, pelottomuuteen ja siihen että toisiin ihmisiin voikin luottaa. Pakotarinan lisäksi kirjassa on kuvauksia ja tilastotietoja Pohjois-Korean politiikasta ja kansalaisten elämästä Kim-dynastian vallan alla. Se tekee lukukokemuksen osin rikkonaiseksi.

Pohjois-Korean vankileirejä ei virallisesti ole olemassakaan, vaikka ne näkyvät länsimaissa satelliittikuvissa. Leireiltä on päässyt pakenemaan vankeja, mutta Shin Dong-hyuk on tiettävästi ainoa leirillä syntynyt ja kasvanut loikkari.

Etelä-Korea yrittää sopeuttaa pohjoisesta loikanneita inhimilliseen, vapaaseen ja omavastuiseen elämään. Silti paenneet usein masentuvat ja kokevat itsensä arvottomiksi. Kirjan lopulla mieltäni jäi askarruttamaan: Voisiko näillä loikkareilla huolimatta maansa johdon aikaansaamista julmuuksista olla ikävä ja kaipaus tuota maata kohtaan, jonka he ovat joutuneet jättämään ikuisiksi ajoiksi taakseen.

Pirre

maanantai 3. joulukuuta 2012

Rakentavasti pihalla


Lipasti, Roope: Pihalla. Erään remontin anatomia (Kustannus Oy Majakka. 2006)

Valitsin unilukemiseksi  Roope Lipastin kertomuksen Pihalla. Erään remontin anatomia. Nukkuminen unohtui,  kun kirja nauratti yli puolenyön.

Pihalla kuvaa kaupunkilaisperheen toilailua maalla. Tai eniten Roopen tohelointia. Hänellä on kolme lasta ja neljäskin tulee.

Maailma on täynnä extreme-lajeja mutta niissä yksi on ylitse muiden. Tämä kuningaslaji vaatii eniten voimaa, kylmähermoisuutta, rasitustensietokykyä, nokkeluutta, kykyä selviytyä äärimmäisistä olosuhteista sekä ennen kaikkea rohkeutta, jollaista on nähty lähinnä Kannaksella sodan aikana. Puhun tietysti perhematkailusta.

Vaimo näyttäytyy kirjassa epäsuorasti:
Vastavilloitetusta talosta näkee kodin hahmon jo selkeänä: tietää, että huoneista tulee tuollaisia, tuohon tulee ikkuna ja tuonne parveke. Nurkkaan tulee isomummalta peritty kaappikello, mutta sitä sinun opiskeluaikaista sohvaa ei kyllä tänne sitten raahata, tuliko selväksi.

Roope remontoi rapistunutta maatilaa.
Eräänä päivänä jopa starttasin Hiaceni ja ajoin Tallinnaan ostamaan nauloja, koska arvelin niiden olevan siellä halvempia. Reissuun meni 17 tuntia, mutta toisaalta sen verran sitä nyt saa varata ihan tavalliseenkin rautakauppa-asiointiin.

Näin naapurissa

Tänä vuonna Roope Lipasti julkaisi romaanin ja äänikirjan Rajanaapuri. Siinä naapurin mies seuraa perhettä. Rajanaapuri muistuttaa Pihalla-kirjaa, mutta se on sävyltään vakavampi vaikkakin kevyen humoristinen
Roope Lipasti on Liedossa asuva kirjailija ja toimittaja. Pihalla-opuksen jutut ilmestyivät ensin Kotivinkki-lehdessä. Lipasti muokkasi niitä kirjaa varten. Hän on julkaissut myös vitsikirjan Menittekö te bussilla naimisiin ja muita lasten tärkeitä kysymyksiä, lastenkirjoja sekä tuoreen veijariromaanin Virtasen historia.

Terhi