Sodan rikkomat

Ville Kivimäki: Murtuneet mielet

”Miesten hermot ovat lopulleen pingoittuneet, aivoissa jyskyttävät tuhannet tuliset vasarat tappavan rumputulen aikana. Mielet pyrkivät järkyttymään, kun tappioita tulee tiheään, miehiä kaatuu ja haavoittuu, korsuja sortuu ja asemat murskautuvat tulessa yhdeksi kuoppien särkemäksi maaksi”. (Erkki Palolampi: Kollaa kestää).

Ville Kivimäen kirja voitti vuoden 2013 Tieto-Finlandia -palkinnon. Kirja laittaa lukijansa ymmärtämään niitä, jotka eivät kestäneet sodan kauhuja. Kivimäki sanoo, että suomalaisista sotilaista lähes 20 000 palasi henkisesti vammautuneina. 

Muistan lapsuudestani naapurin Hannes-sedän, joka oli meille lapsille suunnattoman ystävällinen mutta aikuisten seurassa ihmisarka ja vähäpuheinen. Aikuisten puheista ymmärsin, että Hannes ”oli tullut sodassa hulluksi” ja palannut kotiseudulleen sotasairaalan kautta.

Talvisota kesti vain muutaman kuukauden mutta oli äärettömän väkivaltainen. Kivimäki kertoo, miten talvisodan urhoollisesti kestäneet miehet oireilivat vakavasti vasta jouduttuaan jatkosotaan. Useimmat tempaistiin kotoa tai kotirintamalta erittäin vaarallisiin olosuhteisiin. Täydennysmiehinä oli aivan nuoria poikia tai keski-iän ylittäneitä reserviläisiä, jotka joutuivat rintamaoloihin lähes valmistautumattomina.

Suuri vääryys tapahtui, kun mieleltään järkkyneitä epäiltiin karkuruudesta ja monia kohtasikin kova kohtalo sotaoikeuden toimesta. Kivimäki muistuttaa, että useimmat olivat tavallisia etulinjan sotilaita, jotka olivat antaneet kaikkensa helvetillisissä olosuhteissa. Armeijan lääkintähuolto ei ollut varautunut psyykkisiin häiriöihin käytännössä lainkaan. Silloinen psykiatria ei ymmärtänyt, että syy sotilaiden huonoon tilaan oli juuri sodan kokemuksissa eikä potilaissa itsessään. Psyykkisten vammojen syyksi pantiin joko huono asenne, luonnevika, vähä-älyisyys tai heikkohermoisuus. Erään sotapsykiatrin mukaan miehet oli vain ”laitettava kuriin”. Armeijatermi simputus oli yleistä.

Kivimäen kirja antaa kasvot niille sotilaille, joiden mieli murtui kestämättömissä oloissa. Kirja vastaa myös kysymykseen, miksi psyykkisesti sairastuneisiin oli lupa suhtautua toisin kuin muihin sodassa haavoittuneisiin. Oli olemassa pelko, että rintamakarkuruus lisääntyy, jos etulinjasta päästetään miehiä lähtemään sodan vielä kestäessä.

Päivikki