Istanbulin värikäs alamaailma

Mehmet Murat Somer: Gigolomurha

Nimettömänä pysyttelevä kirjan päähenkilö on turkkilainen, itsekin naiseksi pukeutuva transvestiittiklubin omistaja ja tietokonehakkeri, joka kirjan alussa on syvästi masentunut päättyneen suhteen takia. Ruokkoamaton ja laihtunut ”isosisko” saa avukseen ystävänsä Nupun ja suihkun ja laittautumisen jälkeen Nuppu pakottaa hänet klubille katsomaan omaa esitystään. Klubilla Nuppu vie riutuneen ystävänsä tuntemansa pariskunnan pöytään. Mies on kuuluisa lakimies ja vieressä istuva vaimo upea kaunotar.

Lakimies vastaa puheluun kesken esityksen ja kertoo järkyttyneenä että hänen veljensä on pidätetty murhasta. Kertojaa uutinen kiinnostaa kovasti, sillä hän on kaiken muun lisäksi vielä amatöörietsivä. Ja murhan mielenkiintoa lisää huomattavasti se, että asianajaja Haluk Pekerdem on jumalainen komistus. Juttua on pakko tutkia lisää.

Yhteys poliisiin varmistaa amatöörietsivälle pääsyn tutkintakansiolle ja vieraisille tunkeneet ystävät kertovat että murhattu minibussikuski Volkan Sarıdoğan oli itse asiassa gigolo. Näiden tietojen jälkeen etsivä on jo niin syvällä jutussa, että luonnollisestikaan hän ei voi enää lopettaa tutkimuksia. Taksitolpalla vierailu kerryttää tietoja murhatusta ja kasvattaa murhasta epäiltyjen määrää.

Asianajaja Pekerdem saa nopeasti heppoisin perustein pidätetyn veljensä vapaaksi. Ruoalla, vitamiineilla ja näyttävällä meikillä virvoitettu amatöörietsivä menee silti tapaamaan häntä tietojensa kanssa. Pekerdem kuuntelee kohteliaasti silmiin katsoen, eikä kavahda kosketusta ja pyytää lopuksi näyttävää etsivää tutkimaan asiaa lisää. Ihastuksesta sekaisin toimeksiannon saanut etsivä palaa kotiinsa ja toiseen työhönsä tietokonehakkerina.

Puhelutietoja poistaessaan hakkeriksi muuntautunut etsivä törmää taas murhaan liittyviin nimiin. Pian alkaa näyttää siltä, että kaikki päähenkilön elämässä johtaa murhattuun gigoloon.

Gigolomurha on taitavasti punottu murhamysteeri. Se on viihdyttävä sekoitus klassista dekkaria, toimintaelokuvaa ja mustaa huumoria. Värikäs päähenkilö sekä hänen asuinpaikkansa, Istanbul, tuovat genreen uutta raikkautta. Ja jos nimenomaan kaipaa dekkariin lisämausteeksi persoonallista päähenkilöä, Gigolomurha vastaa toiveeseen. Mehmet Murat Somerilla on kirjassaan karismaattinen ja sympaattinen päähenkilö samaan tapaan kuin Douglas Prestonin ja Lincoln Childin agentti Pendergast ja Alan Bradleyn Flavia de Luce.

Heidi

Kullankiiltoa brittiläisittäin

Chris Cleave: Voittamaton

Chris Cleaven teokset Little Been tarina ja Poikani ääni  ovat saaneet jatkoa. Uusin on juuri ilmestynyt nimellä Voittamaton. Vaikka teos on urheiluvetoinen, kyseessä on ihmissuhdetarina.

Brittiläiset kilpapyöräilijät Zoe Castle ja Kate Meadows ovat lajinsa huippuja . Vielä ei ole ratkennut, kumpi heistä on ykkönen. Jännitystä lisää se tosiasia, että Lontoon kesäolympialaiset ovat pian edessä. Zoe ja Kate tutustuvat toisiinsa pyöräleirillä ollessaan parikymppisiä. Nyt molemmat ovat 32-vuotiaita ja molemmilla on viimeinen mahdollisuus voittaa olympiakultaa. Zoe on ollut korkeimmalla korokkeella aikaisemmin kahdesti, voitettuaan kaksi kultamitalia Ateenan kisoissa vuonna 2004. Kate jäi silloin kotiin – hoitamaan vastasyntynyttä Sophie-vauvaa.  Zoe on heistä kilpailuhenkisempi, mikä aiheuttaa ristiriitoja, sillä Kate on paitsi pahin vastustaja kilpakentillä, myös Zoen ainoa ystävä. Naisten yhteinen valmentaja Tom on huolissaan Zoesta, huolimatta menestyksen tuomista suurista sponsorituloista ja huippukalliista asunnosta. Zoessa on jotain haurasta ja samalla itsetuhoista. Hänen viimeisin yhden yön deittinsä julkaisi Facebookissa kuvan, jossa mies poseeraa Zoen mitalit kaulassaan. Ei kiva.

Kate on heistä lahjakkaampi mutta ajattelee liikaa muita. Valmentaja kutsuu Katea ”tytöksi, joka lopettaa treenaamisen puoleksi vuotta kun isä kuoli”. Sellainen ei ole mahdollista huippu-urheilijalle. Katelta ei jäänyt väliin vain Ateena, vaan myös Pekingin olympialaiset. Sophie sairastui siellä leukemiaan ja pitkälliset hoidot oli aloitettava välittömästi kotimaassa. Onko Katen kohtalona jälleen hävitä Zoelle? Sillä Sophien sairaus on puhjennut uudestaan ja rankat sytostaattihoidot jatkuvat.

Kaikki keikahtaa päälaelleen, kun valmentaja joutuu kertomaan heille, että tänä vuonna Olympiakomitea on tehnyt sääntömuutoksen, minkä mukaan vain yksi pyöräilijä kustakin maasta saa osallistua olympialaisiin. Vaikka Kate ja Zoe ovat maailman nopeimmat, vain toinen heistä saa kilpailla. Mutta kumpi?

Lukijakunnasta karsiutuvat varmasti ne, jotka inhoavat urheilua kaikessa muodoissaan. Ihmissuhdetarinat ovat usein imeliä; Cleave onnistuu kuitenkin välttämään täydellisen saippuaoopperan, mutta luultavasti Hollywood ei. Olen nimittäin varma, että tästä tehdään elokuva.

Päivikki

Aprikoosikiisseliä ja sinisiä pillereitä

Seppo Saraspää: Ministerivierailu

Pyörätuolilla liikkuva 80-vuotias Kuuno Kopra on entinen sotilas ja rajavartija.  Aikuinen poika on jäänyt etäiseksi, eikä muitakaan ihmissuhteita ole. Kun torkahtamisesta oman  rivitaloasunnon sohvalle seuraa tulipalo, on edessä muutto hoitokoti Iltarauhaan.  

Omaan vapauteen tottuneen Kuunon on vaikea sopeutua muiden ohjailtavaksi. Pihamaalla ulkoillessaan yksinäinen jäärä tapaa Jurin,  jota ryssitellään ja kiusataan koulussa. Molempien yllätykseksi he ystävystyvät.

Myös hoitokodista löytyy kaveriksi vanha tuttu Siepin Aleksi, jonka kanssa voi muistella parempia aikoja. Aleksi tosin heittäytyy välillä hullunoloiseksi.  Kun Kuuno epäilee Aleksin näyttelevän, tämä selittää:

En mie näyttele. Ei minun tartte. Pää vie muutenkin, mie vain löysään…Mie vain löysään ja annan mennä. Mie en itte asiassa halua olla tämmösessä maailmassa…risottoa, aprikoosia ja Hakkarainen paskat housuissa. Ei helvehaaka! Heti kun  tulee hankala paikka, mie lähen. Painun suoraa päätä sinne entiseen, sinne oikiaan. Heitän irti ja lähen että nuppi tutisee.Se on semmonen…mikä hiivatti…niin ku niillä laskuvarjojoukoilla – vapaa pudotus. Ei kuule ole vaikia.

Iltarauhassa järjestetään erilaista toimintaa, mutta niistä eivät miehet välitä. Hartaushetkessäkin on
parasta sen loppuminen: silloin saa kahvia ja nisua. Joitain mielitekoja kaverukset pääsevät toteuttamaan. He onnistuvat lahjomaan Sussu-hoitajalta konjakkipullon.  Kun sitä aikansa maistellaan, on aika lähteä kulun päälle.  Öljysen invataksi vie miehet ravintola Hippuun, mutta siellä onkin discoilta, eikä moinen meno ole vanhoille miehille mieleen.

Ankea ja tasainen arki kuitenkin väistyy, kun kunta saa vieraaksi ministerin. Ministerivierailuun kuuluu tutustuminen hoitokotiin. Kuuno saa tehtäväkseen valottaa ministerille asukkaan näkökulmaa, ja hän ottaa tilanteesta kaiken irti. Protokolla menee sekaisin ja tapahtumat riistäytyvät käsistä.  Kun Vanhusten Vapautusrintama ottaa vallan, rauhoittavat siniset pillerit tarjoillaan toisiin suihin ja dementiahuonekin saa uudet, arvovaltaiset käyttäjät.

Saraspää sijoittaa pienoisromaaninsa tapahtumat paikkaan, jonka tunnistaa Ivaloksi. Paikkakunta on kuitenkin kuvitteellinen, sillä se voisi olla mikä tahansa Suomen kunnista.  Vanhustenhoidon ongelmat ovat kaikkialla samanlaisia. Tiukka taloustilanne vähentää hoitajia, ja se heijastuu vanhusten hyvinvointiin.

Saraspää onnistuu pienoisromaanissaan pureutumaan vanhustyön ongelmakohtiin. Huumorin keinoin hän tuo esiin epäkohdat ja tekee päähenkilöistä uskottavia. Pohjoinen murre elävöittää mukavasti tekstiä.  Kirjaan mahtuu myös luontokuvausta. Juonellisen kerronnan välissä Saraspää kertoo, miten heikko tuulenhenki hiveli jokirannan koivikon helakkaa hiirenkorvaleninkiä ja kuinka jokivarren vitikko kaikui pikkulintujen kevätvirsiä.

Seppo Saraspää on Ivalossa asuva entinen poliisi, joka tunnetaan lukuisista eräkirjoista. Hän on kirjoittanut myös tietokirjoja, jännitysromaaneja sekä nuortenkirjan.

Aira