Vanha nistikin heltyy kissan edessä

William Burroughs: Kissa sisälläni 

William Burroughs ja pörröiset kissanpennut eivät oikein tunnu sopivan samaan tajunnantilaan, mutta kuka käskee olla hengessä jäykkä.  Kiukkuinen vanha herra on sulaa vahaa kissojen tassuissa.  Koirat sen sijaan saavat hänet paljastamaan hampaansa.

”Tämä kissakirja on allegoria jossa kirjoittajan mennyt elämä esittäytyy hänelle kissa-kuva-arvoituksena”, Burroughs määrittelee.  Kissa sisälläni on muistelma tai päiväkirja Burroughsin elämän kissoista, ja hänen unistaan ja unien kissoista.  Usein unetkin liittyvät muistamiseen.  Niissä pieni Billy tulee tapaamaan vanhaa Williamia.

Välissä ovat Burroughsin elämän rosoiset vuodet beat-kirjallisuuden yhtenä keulakuvana.  Huumeet ja väkivalta olivat osa sekä tuotantoa että elämää, ja kertomisen tapakin repivä ja tuuppiva.

”Sydäntalvi … ulvova tuuli ja lunta.  Vanha mies kyyhöttää talonsa raunioista improvisoidussa hökkelissä repeytyneiden vanupeitteitten, reikiintyneitten peittojen ja likaisten huopien alla kissojensa kanssa.”

Tätä Burroughs ei kuitenkaan kirjoittanut omien kokemustensa pohjalta.  Hän oli tukevan keskiluokkaisesta perheestä ja varakas mies, ja eli yli kahdeksankymppiseksi kissaharrastajaksi epäilemättä juuri siksi, että rahat riittivät hyvälaatuisiin aineisiin ja hyvämaineisiin lääkäreihin ja lakimiehiin.

Kulkukissan henkevyys ja mielistelevä koira

”Viisitoista vuotta sitten näin unta että olin saanut ongella valkoisen kissan saaliiksi.  Jostain syystä olin hylkäämäisilläni olennon ja heittämäisilläni sen takaisin, mutta se kiehnäsi minua vasten säälittävästi naukuen.” 

Monet Burroughsin kissoista ovat löytöeläimiä ja niiden elämänpolku on luultavasti ollut yhtä värikäs ja vaarallinen kuin isäntänsäkin.    

Burroughs näkee kissoissaan jotakin ylimaallista ja pitää sitä syynä kissan kesyyntymiseen.  Kissan henkisyys tai peräti hengellisyys tekee kissasta ihmiselle psyykkisen kumppanin, mikä tietenkin on paljon syvällisempi syy kissan ja ihmisen liittoon kuin pelkkä hiirijahti.

Koira sen sijaan ei Burroughsin maailmassa ylene sfääreihin, vaan hän kuvaa koiran olemusta muun muassa näin: ”Ihminen muokkasi kesykoiran omaksi pahimmaksi kuvakseen… omahyväiseksi kuin lynkkausjoukkio, nöyristeleväksi ja turmeltuneeksi”, eikä tämä ollut suinkaan vahvimpia käytetty ilmaisuja.

Tankerosuomennos

Vaikka Kissa sisälläni ei Burroughsin pääteoksia olekaan, se olisi ansainnut kunnollisen suomennoksen.  Elina Koskelin on varmaan yrittänyt parhaansa, mutta taito ei ole riittänyt, eikä pienkustantajalla ole ollut kunnollista kustannustoimittajaa tankerosuomea siivoamaan.

Mikä mahtaa olla Koskelinin suomennoksessa esiintyvä latokissa?  Asiayhteydestä päätellen oikea suomennos olisi luultavasti navettakissa, päättelee tällainen kypsään ikään ehtinyt maalaistyttö seitsemänkymmentäluvun lukioenglannillaan.  Yksittäisen sanan väärä suomennos voi vielä mennä kiireen tai huolimattomuuden piikkiin, mutta ankeat, englannin kielen rakenteita kömpelösti toistavat lauseet ovat jo silkkaa ammattitaidottomuutta. 

Kaikille innokkaille amatöörisuomentajille voi lämpimästi suositella Jaana Kapari-Jatan kirjaa Pollomuhku ja Posityyhtynen, josta selviää muun muassa äidinkielen taidon ohittamaton merkitys suomennostyössä.

Maileena