tiistai 12. heinäkuuta 2016

Sataa, sataa ropisee



Mitä tehdä, kun kesäpäivä, jonka piti olla lämmin ja aurinkoinen, onkin sateinen ja harmaa? Yksi hyvä vaihtoehto on lähteä kirjastoon lainaamaan kirjoja sateesta, kastella kotimatkalla ainakin kenkänsä, päästä kotiin kuivattelemaan ja käpertyä sitten lukemaan sadekirjojaan turvallisesti sisätiloissa.


Hyvä paikka aloittaa on Marisha Rasi-Koskisen kiehtova romaani Valheet, jota ympäröi sade. Romaanin maailmassa auringon pilkahdukset ovat harvinaisia hetkiä, sade ja harmaa taivas puolestaan normaalitila. Romaanin hahmot elävät elämäänsä tietämättä, mitä ihmiset heidän ympärillään todellisuudessa ajattelevat – maailma on valhe, ja kaiken ylle lankeaa sade.
Myös Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanissa Sielut kulkevat sateessa vähintäänkin tihuuttaa jatkuvalla syötöllä. Sairaanhoitaja Judit vaihtaa uuteen, hieman kummalliseen työpaikkaan ja harhailee välillä öisessä Helsingissä sateen keskellä seuraten kummaa varjoa, ja romaanin kertoja esittää tuon tuosta erinäisiä välihuomautuksia. Romaani alkaa verkkaisesti kuten sadekin usein, mutta yltyy loppupuolella vauhdikkaampaan, rankkasateen kaltaiseen menoon niin ettei kirjaa välillä malttaisi laskea käsistään.

Jääskeläisen romaani pohtii vedentulon keskellä ihmisiä, jumalia ja totuutta, ja samoja teemoja käsittelee fantastisella ja humoristisella otteella myös Neil Gaimanin fantasiaromaani Unohdetut jumalat (American Gods). Eräs romaani sivuhahmoista on rekkakuski, joka ei ole milloinkaan nähnyt aurinkoa, sillä sadepilvet ovat seuranneet häntä koko hänen ikänsä – ei siis kannata lannistua muutaman päivän kesäsateista, pahemminkin voisi olla! Romaani sijoittuu hieman todellista maagisempiin Yhdysvaltoihin, jossa kaikki jumalat, joihin joskus on uskottu, elävät tavallisten ihmisten keskellä enemmän tai vähemmän tavallista elämää. Tähän toiseen todellisuuteen tutustutaan, kun romaanin päähenkilö Shadow hankkii työpaikan kummallisen herra Wednesdayn henkivartijana. Teos on hauskasti kirjoitettu, mielenkiintoinen ja mukaansatempaava – hyvää kesälukemista siis.

Loppuun vielä hieman sadefiilistelyä Niilo Rauhalan sanoin:

Valossa
ennen kuin metsä herää
tuuli kuivaa
puitten kostunutta otsaa.
Sade,
ja elämä,
jäljittelemättömän runsas.
Nyt ovat pyhitetyt hetket
ja kohta koko aamu
rientää paikalle.


Teksti: Essi
Kuva: Pixabay.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti