keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Historiallinen ja moderni Japani samojen kansien välissä




Heian kaudella (794-1185) Japanin Kiotossa eli hovinainen nimeltä Sei Shonagon. Shonagon kirjoitti kirjan, joka tunnetaan englanniksi nimellä Pillow Book. Kirja ei ole mikään selkeä kokonaisuus, vaan se koostuu päiväkirjamuistiinpanoista, runoista, erilaisista listoista ja tarkasti hovin elämää ja tapoja kuvaavista katkelmista.

2010-luvulla Suomessa eli kustannusalalla työskentelevä Mia Kankimäki. Hän kyllästyi arkiseen aherrukseensa ja päätti lähteä Japaniin tutkimaan suurta intohimoaan, Sei Shonagonia ja tämän Pillow Bookia. Tutkimuksista syntyi kirja, joka on hauskaa luettavaa ja selkeä kokonaisuus siitä huolimatta, että siinä seikkaillaan niin Heian-kauden ja Heisei-kauden (1989-) Japanissa kuin Suomessa, Lontoossa ja Thaimaassakin. 

Kankimäki kertoo omaa tarinaansa kronologisessa järjestyksessä: ensin tulee idea tutkimuksen tekemisestä, sitten apurahahakemuksien täyttö ja lopulta muutto Kiotoon. Samalla mukana kulkevat katkelmat Pillow Bookista ja Heian-kauden maailma, jota Kankimäki avaa lukijalleen.


Heian-kauden Japani tuntuukin olevan Kankimäellä huomattavasti tutumpi kuin nyky-Japani. Muuttoa Japaniin edeltää kyllä japaninkurssi, mutta esimerkiksi kirjoitusmerkit jäävät kokonaan oppimatta. Japanissa asuminen tuo mukanaan lukuisia yllätyksiä, löydöksiä ja hämmentäviä tilanteita, joista Kankimäki kertoo lukijalleen aivan kuin riemuiten: kuuntele mitä kerrottavaa minulla nyt on, tänään vältin valtavan hämähäkin ja söin sateen iskiessä hampurilaisen McDonald’sissa!

“Illalla jään hengaamaan Kamo-joen penkereelle, aurinko on juuri laskemassa, joenvarressa käy viilentävä tuulenvire. Vesi on niin matalalla, että kurjet seisoskelevat kivillä pitkin virtaa. Lamput syttyvät Pontochon terassiravintoloihin, kaukaisuudessa kohoavat usvaiset, vaaleanpunaisiksi värjäytyvät vuoret, ihmiset istuvat joenpenkalla, joku rämpyttää kitaraa. Avaan automaatista ostamani pullollisen kylmää, vihreää teetä ja tajuan viimein olevani täällä.

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on kirja paitsi kauan sitten eläneen hovinaisen metsästämisestä, myös uskaltamisesta. Kuinka moni lopulta uskaltaa muuttaa toiselle puolelle maailmaa ja lähteä sen suuremmin suunnittelematta vain kokeilemaan asioita. Kokeilemaan tutkimuksen tekemistä, kokeilemaan sekalaisten kämppisten kanssa asumista Kioton helteessä, kokeilemaan ruoan tilaamista sormella osoittamalla ja käsimerkkejä käyttämällä, kun kielitaito ei riitä.   

Kankimäelle entuudestaan tuttu Heian-kauden Japani ja vastaavasti uudempi tuttavuus 2010-luvun Japani ovat kuin eri ulottuvuuksista, mutta Kankimäki onnistuu näyttämään niin niiden eroavaisuudet kuin samankaltaisuudetkin. Samalla Kankimäki osoittaa, että Sei Shonagoniin voi samaistua myös suomalainen lukija, vaikka välissä on yli tuhat vuotta ja puoli maapalloa. Kirja onnistuu tuomaan esiin kaiken sen, mikä Sei Shonagonissa ja hänen Pillow Bookissaan alun perin vetosi moderniin suomalaiseen lukijaan. Ainakin Sein inhottavien asioiden listalta löytyvä katkelma osuu ja uppoaa Suomen kesään tottuneeseen lukijaan.

“Sitä makaa vuoteessa ja on juuri nukahtamaisillaan kun jostain ilmaantuu hyttynen, joka ilmoittaa itsestään inisevällä äänellä. Sitä suorastaan tuntee sen siipien aiheuttaman ilmavirran…”

Teosta voi kevein mielin suositella jokaiselle, joka on kiinnostunut Japanista, mutta lukijakunta ei suinkaan rajoitu vain maantieteellisistä syistä kirjasta kiinnostuneisiin. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin sopii varmasti historiasta kiinnostuneille, niin tarkkoja ovat kuvaukset Heian-kauden oloista, mutta myös modernia matkakertomusta halajavalle löytyy runsaasti sopivaa sisältöä. Teos voi toimia myös inspiraationa niille, jotka haaveilevat jostain muusta, suuresta seikkailusta tai muutoksesta...

“Kävelen Gioniin, jossa katulyhtyjen valaisemat kirsikkaapuut levittäytyvät kanaalin ylle ja ihmiset nauttivat tunnelmasta kimonoissaan vaellellen. Maruyama-puistossa on pimeän tullen vapputunnelmaa. Kirsikkapuiden alle levitetyt siniset pressut ovat täyttyneet seurueista, jotka ovat jo iloisessa hanamihumalassa.” 

Teksti: Siina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti