Mikä yhdistää kriketin, naurujoogan ja voikanan?

Vastaus: intialainen yksityisetsivä Vish Puri. Hän on Tarquin Hallin kirjoittamien jännitysromaanien päähenkilö. Lahjakkaan mutta huvittavan etsivän, hänen nerokkaiden apulaistensa sekä laajan sukunsa kautta Hall kuvaa nyky-Intiaa.

Kirjassa Vish Puri& kadonneen palvelijattaren tapaus etsivä hakee naista yli miljardin ihmisen joukosta. Vish Puri &nauruun kuolleen miehen tapaus kertoo uskomusten kyseenalaistajasta. Silminnäkijöiden mukaan Kali-jumalatar tappoi hänet. VishPuri & kohtalokkaan voikanan tapaus liittyy krikettiin ja laittomaan uhkapeliin. Sitä selvittäessään Puri matkustaa Pakistaniin. Yksityisetsivä on välttänyt tätä maata, koska hänen sukulaisiaan surmattiin siellä Intian ja Pakistanin irtautuessa toisistaan 1947.

Erikoisjoukko puolustaa seka-avioliittoja

Uusimmassa kirjassa VishPuri ja lemmenkommandojen tapaus geenitutkimus kumoaa kuvitelmat, joihin kastilaitos perustuu. Lemmenkommandot on todellinen intialainen vapaehtoisten ryhmä. Se helpottaa eri kasteihin, yhteiskuntaluokkiin ja uskontoihin kuuluvien seka-avioliittoja.

Tarquin Hall kuvaa yhtä humoristisesti intialaista yksityisetsivää kuin englantilaista poliisia. Joka kirjan lopussa hän selittää käyttämiään intialaisia sanoja. Kohtalokkaan voikanan tapaus ja lemmenkommandojen tapaus sisältävät myös reseptejä. Hall asuu New Delhissä kuten yksityisetsiväkin, mutta hän kasvoi Englannissa kahden kulttuurin perheessä ja on työskennellyt ympäri maailmaa.

Autoonahtautumisennätys

Tässä ote tuoreimmasta Vish Puri –kirjasta:

"Autoon oli tarkoitus mahtua vain kaksi eteen ja kolme taakse, mutta se oli pelkkää teoriaa. Purit olivat suurten intialaisten perheiden tapaan tottuneet ahtautumaan pikkuruisiin autoihin tehokkaasti kuin sirkuspellet. Heidän kaikkien aikojen ennätyksensä, joka oli saavutettu kuuden tunnin ajomatkalla Delhistä Chandigarhiin, oli neljätoista – neljä aikuista, kolme teiniä, viisi lasta ja kaksi vauvaa – joskin on myönnettävä, ettei koko matkaa tehty omin voimin, sillä moottori ylikuumeni Ambalan lähistöllä.

Kullannuppuun mahtui kaksitoista matkustajaa – siitäkin huolimatta että Chetan vei koko etummaisen matkustajan penkin (mitä nyt hänellä oli yksi pakollinen pikkulapsi sylissään) eikä kuskin penkillä istunut ajajan lisäksi ketään, sillä ovella oli taipumus aueta kuopissa. Äiti ja Rumpi istuivat takapenkillä seurassaan veljenpoika Abhishek (jonka piti työntää pitkä kaulansa puoliksi ulos ikkunasta) sekä veljentytär Harish ja Jagdishin vaimo, Sonam-täti. Kolmevuotias Akhil seisoi käsijarrun takana. Kaksoset olivat takaistuimella ja irvistelivät riemumielin takaikkunasta.

Matkan ainoat ”riesat” olivat ilmastoinnin puuttuminen (päivän ylin lämpötila oli täsmälleen 42 celsiusastetta), istuinten löysät jouset ja se, että Akhil piti auttaa ikkunasta ulos aina kun hänen täytyi pysähtyä pissalle (jos ovia olisi avattu, joku olisi voinut pudota kyydistä).

Muilta osin kaikilla oli ”kerta kaikkiaan mukavaa.”

Terhi

jännitysromaanit dekkarit Intia naurujooga kriketti gurut kastilaitos geenitutkimus lemmenkommandot reseptit autoilu