Ihalainen, Jarmo: Perheestä ja alastomana juoksemisestaOn elokuun ensimmäinen viikonloppu. Wikstenin teollisuussuvun omistamalla kesähuvilalla valmistaudutaan kesäjuhlan viettoon.
Sofia ja Roosa
Ensimmäiseksi paikalle saapuu Sofia. Kolmekymppinen Sofia työskentelee perheyrityksessä. Nyt hänestä kuitenkin tuntuu, että on muutoksen aika. Jotain pitäisi saada aikaan, jotain muutakin kuin selkää koristava liskotatuointi. Sofia hämmästelee itsekin saamattomuuttaan. Tavallisesti Sofia on se, joka ”tekee” ja pikkusisko Roosa se, jonka ”pitäisi tehdä”.
Roosa on opettaja, hänellä on rastat ja ”aina joku mies”, tällä kertaa mukana on Mari-paitainen Jyri. Kun Jyri kaartaa huvilan pihaan, Roosa havahtuu ajatuksistaan. Hän tahtoo toisenlaisen elämän. ”Kun aletaan puhua lasten nimistä, on aika vaihtaa miestä”.
Fredriksson ja Gudrun
Wikstenin huvilan vieressä on pienempi mökki. Aiemmin sitä isännöi asianajaja Fredriksson vaimoineen, nyt sitä asuttaa naistaitelijapari Fredriksson ja Gudrun. Fredriksson on ylipainoinen kirjailija, joka Gudrunin mielestä ”joi liikaa, piruili liikaa ja oli kuin tahallaan vastenmielisempi. Synkempi ”. Kuvataiteilija Gudrun on luonteeltaan lempeämpi. Hän pohdiskeli usein parisuhteen mielekkyyttä. Gudrun oli tyttöjen lapsuuden itseoikeutettu taikajuoman valmistaja ja Fredriksson maljapuheen pitäjä. Kun mökillä vierailevat yhtiön miehet veivät vanhempien huomion, naisten luota löytyi tytöille turva.
Kun paluuta entiseen ei ole
Kun tytöt saapuvat huvilalle, se on tyhjillään. Erik-isää ei näy – luultavasti hän on mennyt kapakkaan. Kaikki on tänä kesänä muutoinkin toisin, sillä Gudrun on kuollut aiemmin. Tuleekohan juhlista mitään?
Kirjassa tarina kulkee limittäin kolmessa sukupolvessa. Menneisyyden haamuna on tyttöjen isoisä Ville Kivilahti alias Wilhelm Wiksten. Eilistä ja nykyisyyttä edustaa hänen poikansa Erik. Sofia ja Rosa hallitsevat nykyisyyttä. Kun suvun synkät salaisuudet paljastuvat ja kirjan tapahtumat etenevät kohti traagista loppua, jää avoimeksi kysymys: kenen on tulevaisuus?
Ihalaisen kirjaa on pidetty Tove Janssonin Kesäkirjan ja Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla -teoksen sukulaiskirjana. Kaikki kolme soveltuvat mainiosti kesälukemiseksi. Ihalaisen tekstiä on miellyttävä lukea. Kirjaa täytyi lukea ajatuksella, sillä eri aikatasoilla etenevä teksti ja romaanin moninaiset tapahtumat vaativat keskittymistä.
Vuonna 1966 syntynyt Jarmo Ihalainen on valtiotieteen maisteri, joka on kirjoittanut työnsä ohessa useita sosiaali- ja terveysalan oppikirjoja. Perheestä ja alastomana juoksemisesta oli ehdolla vuonna 2012 Helsingin Sanomien esikoiskirjailijapalkinnon saajaksi.
Aira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti