Yllättäviä yhtäläisyyksiä nykyaikaan

 Miettinen:Piikojen valtakunta – nainen, työ ja perhe 1600-1700 -luvuilla

Usein ajatellaan, että entisaikoina naimisiin mentiin nuorena. Tämä mielikuva ei ole aivan oikea, sillä avioitumisikä oli jo vuosisatoja sitten lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta. Syyt olivat samoja kuin nykyään: taloudelliset edellytykset perheen perustamiselle saavutettiin vasta kolmenkymmenen ikävuoden lähestyessä. Tämä koski sekä 1700-luvun piikoja ja renkejä että nykyään 2000-luvun opiskelijoita ja pätkätyöläisiä. Naisen kannalta oli taloudellisesti kannattavinta syntyä varakkaan isännän tyttäreksi; mielellään vieläpä ainoaksi tai ainakin vanhimmaksi tyttäreksi. Se takasi kaikkein varmimmin pääsyn jonkin talon emännäksi. Talonemännät olivat arvostettuja ja heidän sanansa painoi. Naisiin liittyvissä oikeudenkäynneissäkin käräjille voitiin kutsua todistamaan joukko ”hyvämaineisia emäntiä”. Naimattoman naisen sana painoi päätöksenteossa huomattavasti vähemmän.

Ihanteena oli, että nuorten naimattomien naisten tuli oppia vain lähinnä kotitöitä, jotta heistä tulisi aikanaan  kunniallisia perheenemäntiä kasvattamaan seuraavaa sukupolvea valtakunnalle. Miesten ja naisten työt erotellaan teksteissä, mutta arjessa ei ollut vara valita mitä itse kukin teki. Piikatytön mahdollisuudet avioliittomarkkinoilla kasvoivat ikävuosien ja taitojen karttuessa, kun taas säätyläisneidon mahdollisuudet heikkenivät. Mouhijärveläisen torpantyttären Annan tarinasta käy hyvin ilmi halu parantaa omia elinolosuhteitaan lähtemällä kotoa palkkatyöhön.

Entisaikaan oli myös sinkkuja, joskaan heitä ei tietenkään tällä nimellä kutsuttu. Entisajan naimaton nainen ei elänyt maaseudulla koskaan yksin. Hänen taustallaan oli aina perhe ja suku, jotka monin eri tavoin vaikuttivat hänen elämäänsä ja ratkaisuihinsa. Vain hyvin harva oli täysin yksin vailla turvaa. Asuipa naimaton nainen perheessä tai yksin, suku- ja perhetausta seurasi häntä aina jollain tasolla. Se määritti naisen aseman yhteisön jäsenenä. Se vaikutti myös hänen tekemiinsä valintoihin, mahdollisesti jopa siihen, synnyttikö hän aviottoman lapsen vai ei.

Yksinhuoltajuus oli monelle naiselle arkea, koska ehkäisyä ei tunnettu. Esiaviolliset suhteet olivat sallittuja ja hyväksyttyjä, jos kyseessä oli naisen perheen hyväksymä kosija. Ja vaikka lapsi olisi ollut satunnaisen suhteen seuraus, ei naista ajettu maantielle. Avioituminen nuorena oli mahdollista vain harvalle naiselle, vaikka sitä pidettiin ihanteena. Oli selvää, että avioitumista joutui odottamaan ja toisaalta sekin ymmärrettiin, että kohtalona saattoi joskus olla yllätysraskaus. Kautta aikojen nuoren naisen ongelma on ollut sama: suostuako poikaystävän kanssa seksiin vai ei? Jättääkö poika, jos ei suostu? Seurauksena saattoi olla ei-toivottu raskaus, mutta myös onnellinen avioliitto.

Myöskään uusperheet eivät ole pelkästään tämän ajan ilmiö. Entisaikaan kun ihmiset kuolivat suhteellisen nuorina ja mentiin uudelleen naimisiin syntyi uusperheitä, joissa oli sinun, minun ja meidän lapsia.

Sirkka