Yhdysvaltojen historian mustia vuosikymmeniä leimasi
rotusorto . Kirja kertoo 1930-luvun oikeusjärjestelmästä. Mustaihoista miestä
syytetään valkoisen naisen raiskauksesta. Kun todisteena on sanaa sanaa
vastaan, voidaan tulos arvata jo etukäteen. Näin oli siinäkin tapauksessa, että
on selvää, että mies on syytön.. Harper Leen Pulitzer-palkittu teos tarkastelee
amerikkalaista syrjintää ja epäoikeudenmukaisuutta. Teos perustuu jonkin verran
Leen omiin lapsuudenkokemuksiin.Atticus Finch on hyväsydäminen ja oikeudenmukainen asianajaja. Hän on jäänyt leskeksi ja on 6-vuotiaan Jean Louisen (Scoutin) ja hänen 13-vuotiaan veljensä Jemin isä. Pikkukaupunkilaisyhteisö järkyttyy, kun Atticus ottaa puolustettavakseen mustan miehen. Koko perhe joutuu kaupunkilaisten vihan ja pilkan kohteiksi. He eivät kuitenkaan taistele yksin, vaan saavat tukea muutamilta suoraselkäisiltä naapureilta.
Kuin surmaisi satakielen on havahduttava teos rotusorrosta sekä kasvamisesta ennakkoluuloisessa ja ahdasmielisessä ympäristössä. Kirja etenee kolme vuotta kestäväksi oikeusprosessiksi. Kirjaa voisi suositella käsiteltäväksi kouluissa, sillä se on teemoiltaan aina ajankohtainen: hyvä vastaan paha. Eikä rasismikaan ole hävinnyt maailmasta minnekään. Henkilöhahmot ovat tuolle ajalle epäsovinnaisia ja ovat uudistamassa pikkukaupungin vanhakantaisia asenteita — tasa-arvoa kannattava puhdasotsainen Atticus, poikatyttö Scout ja pelkoa herättävä erakko Boo Radley ja niin edelleen.
Kirja ilmestyi vuonna 1960 ja jäi valitettavasti Harper Leen ainoaksi. Siitä tehtiin elokuva vuonna 1962, jolloin etelävaltioiden kansalaisoikeusliike oli kiihkeimmillään. Gregory Peck sai Oscar-palkinnon parhaasta miespääosasta.
Päivikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti