Seppo Saraspää: Ministerivierailu
Pyörätuolilla liikkuva 80-vuotias Kuuno Kopra on entinen sotilas ja rajavartija. Aikuinen poika on jäänyt etäiseksi, eikä muitakaan ihmissuhteita ole. Kun torkahtamisesta oman rivitaloasunnon sohvalle seuraa tulipalo, on edessä muutto hoitokoti Iltarauhaan.
Omaan vapauteen tottuneen Kuunon on vaikea sopeutua muiden ohjailtavaksi. Pihamaalla ulkoillessaan yksinäinen jäärä tapaa Jurin, jota ryssitellään ja kiusataan koulussa. Molempien yllätykseksi he ystävystyvät.
Myös hoitokodista löytyy kaveriksi vanha tuttu Siepin Aleksi,
jonka kanssa voi muistella parempia aikoja. Aleksi tosin heittäytyy välillä hullunoloiseksi.
Kun Kuuno epäilee Aleksin näyttelevän,
tämä selittää:
En mie näyttele. Ei minun tartte. Pää vie muutenkin, mie vain löysään…Mie vain löysään ja annan mennä. Mie en itte asiassa halua olla tämmösessä maailmassa…risottoa, aprikoosia ja Hakkarainen paskat housuissa. Ei helvehaaka! Heti kun tulee hankala paikka, mie lähen. Painun suoraa päätä sinne entiseen, sinne oikiaan. Heitän irti ja lähen että nuppi tutisee.Se on semmonen…mikä hiivatti…niin ku niillä laskuvarjojoukoilla – vapaa pudotus. Ei kuule ole vaikia.
Iltarauhassa järjestetään erilaista toimintaa, mutta niistä eivät miehet välitä. Hartaushetkessäkin on
parasta sen loppuminen: silloin saa kahvia ja nisua. Joitain mielitekoja kaverukset pääsevät toteuttamaan. He onnistuvat lahjomaan Sussu-hoitajalta konjakkipullon. Kun sitä aikansa maistellaan, on aika lähteä kulun päälle. Öljysen invataksi vie miehet ravintola Hippuun, mutta siellä onkin discoilta, eikä moinen meno ole vanhoille miehille mieleen.
Ankea ja tasainen arki kuitenkin väistyy, kun kunta saa vieraaksi ministerin. Ministerivierailuun kuuluu tutustuminen hoitokotiin. Kuuno saa tehtäväkseen valottaa ministerille asukkaan näkökulmaa, ja hän ottaa tilanteesta kaiken irti. Protokolla menee sekaisin ja tapahtumat riistäytyvät käsistä. Kun Vanhusten Vapautusrintama ottaa vallan, rauhoittavat siniset pillerit tarjoillaan toisiin suihin ja dementiahuonekin saa uudet, arvovaltaiset käyttäjät.
Saraspää sijoittaa pienoisromaaninsa tapahtumat paikkaan, jonka tunnistaa Ivaloksi. Paikkakunta on kuitenkin kuvitteellinen, sillä se voisi olla mikä tahansa Suomen kunnista. Vanhustenhoidon ongelmat ovat kaikkialla samanlaisia. Tiukka taloustilanne vähentää hoitajia, ja se heijastuu vanhusten hyvinvointiin.
Saraspää onnistuu pienoisromaanissaan pureutumaan vanhustyön ongelmakohtiin. Huumorin keinoin hän tuo esiin epäkohdat ja tekee päähenkilöistä uskottavia. Pohjoinen murre elävöittää mukavasti tekstiä. Kirjaan mahtuu myös luontokuvausta. Juonellisen kerronnan välissä Saraspää kertoo, miten heikko tuulenhenki hiveli jokirannan koivikon helakkaa hiirenkorvaleninkiä ja kuinka jokivarren vitikko kaikui pikkulintujen kevätvirsiä.
Seppo Saraspää on Ivalossa asuva entinen poliisi, joka tunnetaan lukuisista eräkirjoista. Hän on kirjoittanut myös tietokirjoja, jännitysromaaneja sekä nuortenkirjan.
Aira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti