Mooses Mentula: Isän kanssa kahden
Mooses Mentula on kirjoittanut Lappiin sijoittuvan romaanin,
jossa ei joikata tunturissa eikä eletä eksotiikasta. Juuri kirjailijan valinta
välttää tavanomaisia yleistyksiä miellytti minua Isän kanssa kahden -kirjassa.
Karvakenkiä ja villisikoja
Kaikki sai alkunsa Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta.
Sinne oli Mariannen kapina pyrkyrivanhempia vastaan hänet tuonut. Sinne
ilmestyi paikallinen poroisäntä Jouni valakkoporon nahasta tehtyine
karvakenkineen. Niistähän ei voinut etelän tyttö kieltäytyä.
Marianne halusi Jounin kanssa samaan pesään, ottaa sen korvista kiinni ja nuolla ketsupin ylähuulen päältä.
Alussa kaikki sujui hyvin. Elämä soljui omaa tahtiaan.
Syntyi poika Lenne, nyt jo kymmenvuotias. Pikkuhiljaa yhteiselo alkoi kuitenkin
hiertää. Jopa Jounin rakkauden lahjana vaimolleen hankkimat villisiat tuntuivat
yhdentekeviltä. Oliko Marianne valinnut tällaisen elämän, vai oliko siinä
käynyt toisin päin: elämä olikin tehnyt valinnat hänen puolestaan?
Mönkijällä pahaa pakoon
Mariannen tukala olo näkyy perheen jokapäiväisessä elämässä.
Herkkä neljäsluokkalainen Lenne joutuu kantamaan aikuisten pahan olon.
Vessaankaan ei voi yöllä hädässä mennä, koska silloin paljastaisi kuunnelleensa
vanhempien riitelyjä. Ajatukset risteilevät pienessä päässä.
Miksi äiti oli koko ajan niin inhottava isälle? Jos Lenne sanoi siitä äitille, niin sen nenän päälle tuli ryppyjä eikä se vastannut.
Mariannen mieli alkaa lepattaa levottomana etelän elämälle.
Kylään muuttaa uusi miesopettaja Jyrki, ja Korhosen perheen solmut tiukkenevat
entisestään. Mutta ei Marianne ole se, mitä Jyrki Hartikainen on pohjoiseen
tullut hakemaan. Ei hänestä, Luosto- hotellissa alkunsa saaneesta ja isäänsä
ikävöivästä, ole perheen rikkojaksi. Hän ei ollut samanlainen paska kuin
Kalu-Kaartamo.
Lennen ahdistus lisääntyy.
On pakko paeta ja ajaa mönkijällä tietön taival eräkämpälle. Siellä
tulee itku ja hätä: entäpä jos kukaan ei kaipaakaan? Onneksi isä tulee.
Itkunsekainen keskustelu isän kanssa kämpällä helpottaa.
Ettehän tet enää riitele?
Riiat on nyt loppu. Paremmin met kahdestaan pärjätään.
Mooses Mentulan kirjan tarina on monessa perheessä
valitettavan totta. Kirjailija kuvaa lapsen asemaa aikuisten solmuissa tarkasti
ja todentuntuisesti. Tähän auttaa Mentulan opettajatausta.
Vaikka kirja kertoo vakavista asioista, siihen mahtuu
kosolti hauskaa sanailua. Varsinkin paikalliset ja heidän käyttämänsä murre
elävöittää tekstiä mukavasti.
Alle nelikymppinen kainuulaistaustainen kirjailija on
itsekin asunut Lapissa, ja se on vaikuttanut hänen realistiseen Lappi-kuvaansa.
Lapin lumoa myydään turisteille, mutta esimerkiksi Ivalossa 50-luvun lopulla
syntynyt saattoi törmätä joikuihin ja värikkäisiin lapinpukuihin vasta
televisiota katsellessaan!
Mooses Mentulalta on ilmestynyt aiemmin novellikokoelma
Musta timantti.
Aira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti