Esikoiskirjailija kuorii Owea kuin sipulia
kerros kerrokselta. Miten taitavasti kirjailija lähteekään liikkeelle.
Jos mies mittaa tarkasti olohuoneen katon keskipisteen
koukkua varten, niin lukija alkaa miettiä pelotteleeko tekijä lukijansa heti
rankalla aiheella.
Aihe on rankka. Jos elämän menetykset ajavat
ennenaikaiseen itsetuhoon, niin miten kirjoittaa tekstin sisään hurmaavaa
huumoria.
Kirjassa on mitä kaunein kuvaus siitä, miten
yksitotinen, mustavalkoinen mies saa elämäänsä värin, Sonjan. Ja siitä, miten
parin suunnitelmat menevät täysin uusiin puihin. Elämä satuttaa kovalla
kädellä, mutta Owe ai anna periksi. Hän rakastaa tekemällä, ei puhumalla.
Kirjailija näyttää, miten periaatteistaan
kiinni pitävä mies on tullut tähän hetkeen. Voiko Owen ja Runen naapuriystävyys
katketa todella vakioautomerkin vaihtamiseen? Saab-mies kelpuuttaa
Volvo-miehen, mutta BMW…
Klo 5.45 joka aamu Owe lähtee tarkastamaan,
ettei varkaita ole käynyt asuinalueella. Varkaita ei ole koskaan käynyt, mutta
kierrokset jatkuvat. Ei ole varkaita ei, mutta Owe pitää huolta säännöistä.
Koukku laitetaan kattoon, mutta mikäs se
pettikään. Owen valitsema päivä tulee ja menee.
Ikään kuin koko naapurusto olisi keksinyt tämän vihaisen, äkäisen
miehen, Owen, juuri nyt. On iranilaisnainen Pawaneti, joka ärhentelee
lapsilleen ja miehelleen yhtä lailla uhmakkaasti kuin Owellekin. On miltei
puolikuollut kissa, ja pari elämää aloittelevaa uusavutonta nuorta miestä.
Sihistään ja sähistään, mutta aiheesta. Ja
seuraava päivä koittaa. Entäs sipuli? Kuten aluissa sanoin Backman hallitsee
sipulin kuorinnan. Lukija sai tuntea kyyneleet poskillaan.
Kirjailijan seuraavaa kirjaa jää odottamaan
Tarja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti