Silloin tällöin tulee luettua ns. mielentyhjennyskirjallisuutta. Tiedäthän, rentouttavan viihdekirjan. Tämä kirja on hömpähtävä, mutta siinä saa kuitenkin yhden lomapäivän kulumaan niin, että töistä muistuttaa vain kirjassa oleva sähköpostiviestintä.
Alice Buckle on 44-vuotias osa-aikainen ilmaisutaidon opettaja, jolla on takanaan yksi käsikirjoitettu näytelmä. Se sai aikanaan niin huonot arvostelut, että Alice lopetti kirjoittamisen tykkänään. Alice on naimisissa mainosalalla työskentelevän Williamin kanssa. Pariskunnalla on kaksi aikuista lasta. Alice valmistelee tunteja kuudelle kouluryhmälle, tekee itselleen lounaseväät, sopii lääkärikäynnit muistiongelmaiselle isälleen, tulee kotiin laittamaan päivällistä - ja on eksyksissä avioliitossaan.
Alice päättää osallistua netistä löytämäänsä, 2000-luvun avioliittoa käsittelevään tutkimukseen. Hän saa koodinimekseen Vaimo 22 ja tutkimuksen yhteyshenkilö nimen Tutkija 101. Nimettömänä tapahtuva kirjeenvaihto tuntuu Alicesta vapauttavalta ja se kääntyykin pian hyvin henkilökohtaiselle tasolle. Alice alkaa pohtia elämäänsä ja avioliittoaan yhä tarkemmin. Hän alkaa odottaa malttamattomasti viestejä ja kommentteja omiin ajatuksiinsa. Sähköpostin lukemisesta tulee päivän kohokohta.
Kysymys 65:” Mitä ajattelet siitä, että monet liitot hajoavat siksi, että puolisot tuntevat olevansa enemmän kämppäkavereita kuin rakastavaisia”?
Alicen vastaus: ”Tiedän, että kämppäkaveri on tabusana, mutta on siinä ideaakin: mitä jos kämppäkaverius on avioliiton keskivaiheen luonnollinen olotila? Jospa sen kuuluukin olla niin? Ehkä se on ainoa mahdollinen olotila silloin, kun pitää tarpoa lasten kasvattamisen ja eläkeikään varautumisen ja rahan säästämisen suossa”?
Tarkemmista juonenkäänteistä ei kannata kirjoittaa mutta yllätystä on jonkin verran luvassa. Kirjan luettuaan jää pohtimaan omaa tilannettaan: Pidänkö tosiaan yhteyttä läheisiini ja ystäviin lähes kokonaan tekstiviestein ja sähköpostilla?
Päivikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti