Välittääkö kukaan, auttaako ainutkaan? Tämä kysymys jäi askarruttamaan Markus Nummen Karkkipäivä-kirjaa lukiessa. Kirjassa liikutaan lastensuojelun parissa.
Yhdeksänvuotias Tomi kohtaa kaupan jonossa Arin. Kaikki saa alkunsa karkkipussista, joka melkein jää Tomilta ostamatta. Onneksi kirjailija-Ari huomaa pienen pojan hädän ja Tomi saa pihlajanmarjakarkkinsa. Kiitollisuuden Tomi palkitsee liimautumalla Ariin. Arista tulee se aikuinen, joka lapselta puuttuu – ja jota hän ikävöi.
Tomin elämää sivuaa myös vaikeaa avioeroa elävä, suklaapatukoita ahmiva Paula. Ammatiltaan Paula on tilanhallintasuunnittelija. Muiden asioita on helppo järjestellä, mutta kuka arvaakaan, minkälaista kaaosta hänen oma elämänsä on. Paulalla on pieni tytär Mirja. Mirjalla on hätä, joka aikuisilta jää huomaamatta – onhan hätä piilotettu isoon kerrostaloon ikkunoita peittävien verhojen taakse. Mutta onneksi on Tomi, Tok Kilmoori, eikä hän jätä asiaa hoitamatta: Prinsessa Mirabella on pelastettava Punaisen Koopra Noidan kynsistä. Yksin pieni ihminen ei siihen kuitenkaan kykene. Apuun tarvitaan Arin lisäksi muitakin välittäviä aikuisia, kuten sosiaalityöntekijä Katri.
Kirja kertoo karun tarinan pahoinvoivasta Suomesta. Surulliseksi kertomuksen tekee ajankohtainen oikeudenkäynti kahdeksanvuotiaan helsinkiläistytön murhasta. Löytyykö hädässä olevista lapsista välittäviä aikuisia – tosielämässä? Entä jaksavatko aikuiset? Missä ovat kaivatut Arit ja Katrit?
Markus Nummi on 53-vuotias elokuvaohjaaja ja kirjailija. Hän on runoilija Lassi Nummen poika. Karkkipäivä oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2010.
Aira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti