Harvoin hienosta kirjasta tulee hyvä elokuva. Näin kävi yllättäen yhdysvaltalaisen Michael Cunninghamin romaanille Tunnit, joka palkittiin Pulitzerilla. Stephen Daldry ohjasi siitä mainion filmin.
Elokuvaa seuratessani aloin pitää näyttelijä Meryl Streepistä. Tunnit sai Golden Globe –palkinnon parhaana draamaelokuvana, ja Nicole Kidman voitti sillä naispääosan Oscarin.
Tunnit kertoo kolmesta naisesta eri aikakausilta. Heidät solmii yhteen englantilaisen kirjailijan Virginia Woolfin romaani Mrs Dalloway. Pääosan tarinasta muodostaa kolme päivää, päivä kunkin elämästä.
Yksi naisista on Virginia Woolf (Nicole Kidman) vuoden 1923 Lontoon laitamilla kirjoittamassa romaania Mrs Dalloway. Vuonna 1951 Los Angelesissa nuori kotiäiti (Julianne Moore) lukee tuota romaania hotellissa. 1900-luvun lopulla New Yorkissa kustantamossa työskentelevä nainen (Meryl Streep) käyttäytyy kuin rouva Dalloway. Hän järjestää juhlan ystävälleen Richardille (Ed Harris), joka sairastaa aidsia ja on juuri palkittu urastaan runoilijana.
Yksi naisista on Virginia Woolf (Nicole Kidman) vuoden 1923 Lontoon laitamilla kirjoittamassa romaania Mrs Dalloway. Vuonna 1951 Los Angelesissa nuori kotiäiti (Julianne Moore) lukee tuota romaania hotellissa. 1900-luvun lopulla New Yorkissa kustantamossa työskentelevä nainen (Meryl Streep) käyttäytyy kuin rouva Dalloway. Hän järjestää juhlan ystävälleen Richardille (Ed Harris), joka sairastaa aidsia ja on juuri palkittu urastaan runoilijana.
Epätoivosta elämisen riemuun
Romaani kiinnosti minua monesta syystä. Olen lukenut Virginia Woolfia, jopa englanniksi. Tunnit on kirjoitettu taitavasti, ja nautin Marja Alopaeuksen suomennoksesta. Eräs henkilöistä ryhtyy kirjastonhoitajaksi. Tunnelmaltaan tarina vaihtelee epätoivosta elämisen riemuun.
Elokuva noudatti romaania muistaakseni erästä kohtausta lukuun ottamatta.
Terhi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti