Timo K. Mukka: Kyyhky ja unikko
Timo K. Mukan (1944-1973) proosa heijastelee verrattain nuorena kuolleen miehen melankolista maailmankatsomusta. Teokset Maa on syntinen laulu (1964) ja Tabu (1965) yhdistelevät arkaluonteisen provosoivia aiheita, kuten uskontoa, seksuaalisuutta ja kuolemaa. Poikkeusta ei tee Mukan viimeiseksi jäänyt teos Kyyhky ja unikko vuodelta 1970.
Teos kertoo nukkavierun Pietin ja teini-ikäisen Darjan
rakkaustarinan 1960-luvun Suomessa. Suhde vaikuttaa mahdottomalta
kahdenkymmenen vuoden ikäeron ja Darjan poismuuton vuoksi. Pian Pietin
mieli ryhtyykin horjumaan, mikä näkyy
kerronnan muuttumisena lyyriseksi, mitä voisi luonnehtia jopa kauniiksi
järjettömyydestä huolimatta. Darjan
tultua raskaaksi toiselle miehelle Pietin pakkomielteinen rakkaus vaatii Darjan
itselleen kokonaan, tällä kertaa koituen tytön kohtaloksi.
Tapahtumat eivät kuitenkaan etene kronologisesti, vaan
niitä kuvaillaan satunnaisessa järjestyksessä. Lukija kykenee erottamaan
aikasuhteet tyylin muuttumisen perusteella, sillä vielä järjissään oleva Pieti
kuvailee tapahtumia hyvin selittävästi välttäen kielikuvia. Kun mieli järkkyy,
Pietin monologi muuttuu lyyriseksi ja unenomaiseksi tilitykseksi rakkaudesta
Darjaan.
Kyyhky ja unikko on ensisijaisesti balladimainen kuvaus onnettomasta rakkaudesta,
hulluudesta ja nuoren tytön kuolemasta. Voisiko tarinan kertoa jollakin muulla
tavalla? Teoksen prologissa mainitaan sanomalehden uutisesta, jossa kerrotaan
ruumiin löytymisestä vedestä, mikä saa ajattelemaan näkökulman tärkeyttä.
Traagiset uutiset mediassa ovat vain tulkinnanvaraisia tarinoita, joissa
ihmiset pelkistyvät karikatyyreiksi vailla menneisyyttä ja tunteita. Teos on
siis eräänlainen taustoitus traagiseen ihmiskohtaloon.
Timo K. Mukan Kyyhkyä ja unikkoa voisi luonnehtia
tavanomaiseksi suomalaiseksi proosateokseksi pessimistisen ihmiskuvan vuoksi.
Toisaalta se rikkoo proosan traditiota yhdistelemälle postmodernille
kirjallisuudelle tyypillisesti ajatuksenvirtaa ja lyyrisyyttä. Groteskit,
naturalistiset kuvaukset ja kronologian puuttuminen voivat näyttäytyä lukijalle
haastavina ja epämiellyttävinä. Silti teos on groteskin kaunis kuvaus
ihmisyydestä ja ihmisen hauraasta mielestä.
Teksti: Heli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti