maanantai 17. heinäkuuta 2017

Kun rakkaus koituu kohtaloksi





Timo K. Mukka: Kyyhky ja unikko


Timo K. Mukan (1944-1973) proosa heijastelee verrattain nuorena kuolleen miehen melankolista maailmankatsomusta. Teokset Maa on syntinen laulu (1964) ja Tabu (1965) yhdistelevät arkaluonteisen provosoivia aiheita, kuten uskontoa, seksuaalisuutta ja kuolemaa. Poikkeusta ei tee Mukan viimeiseksi jäänyt teos Kyyhky ja unikko vuodelta 1970.

Teos kertoo nukkavierun Pietin ja teini-ikäisen Darjan rakkaustarinan 1960-luvun Suomessa. Suhde vaikuttaa mahdottomalta kahdenkymmenen vuoden ikäeron ja Darjan poismuuton vuoksi. Pian Pietin mieli  ryhtyykin horjumaan, mikä näkyy kerronnan muuttumisena lyyriseksi, mitä voisi luonnehtia jopa kauniiksi järjettömyydestä huolimatta.  Darjan tultua raskaaksi toiselle miehelle Pietin pakkomielteinen rakkaus vaatii Darjan itselleen kokonaan, tällä kertaa koituen tytön kohtaloksi.
Tapahtumat eivät kuitenkaan etene kronologisesti, vaan niitä kuvaillaan satunnaisessa järjestyksessä. Lukija kykenee erottamaan aikasuhteet tyylin muuttumisen perusteella, sillä vielä järjissään oleva Pieti kuvailee tapahtumia hyvin selittävästi välttäen kielikuvia. Kun mieli järkkyy, Pietin monologi muuttuu lyyriseksi ja unenomaiseksi tilitykseksi rakkaudesta Darjaan. 

Kyyhky ja unikko on ensisijaisesti balladimainen kuvaus onnettomasta rakkaudesta, hulluudesta ja nuoren tytön kuolemasta. Voisiko tarinan kertoa jollakin muulla tavalla? Teoksen prologissa mainitaan sanomalehden uutisesta, jossa kerrotaan ruumiin löytymisestä vedestä, mikä saa ajattelemaan näkökulman tärkeyttä. Traagiset uutiset mediassa ovat vain tulkinnanvaraisia tarinoita, joissa ihmiset pelkistyvät karikatyyreiksi vailla menneisyyttä ja tunteita. Teos on siis eräänlainen taustoitus traagiseen ihmiskohtaloon. 

Timo K. Mukan Kyyhkyä ja unikkoa voisi luonnehtia tavanomaiseksi suomalaiseksi proosateokseksi pessimistisen ihmiskuvan vuoksi. Toisaalta se rikkoo proosan traditiota yhdistelemälle postmodernille kirjallisuudelle tyypillisesti ajatuksenvirtaa ja lyyrisyyttä. Groteskit, naturalistiset kuvaukset ja kronologian puuttuminen voivat näyttäytyä lukijalle haastavina ja epämiellyttävinä. Silti teos on groteskin kaunis kuvaus ihmisyydestä ja ihmisen hauraasta mielestä. 


Teksti: Heli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti